Rokkihomokokemuksia

Pimeä.

Sataa.

Onko huomenna palkkapäivä vaiko ei?
En tiedä vielä.

Valitsin tämän päivän työpäiväkseni yksinäisen yövuoron,
joten olen nyt yksinäisesti yövuorossa.

Hm:
Morrisseyn "Life is a Pigsty" kuulostaa tänään takuulla
tavallistakin erinomaisemmalta.
Säästän sen yöksi kun palaan kotiin, Pölhö jo nukkuu,
ja takana on kokemus maisemasta
jonka saavuttaa herkullisimmin loka- ja marraskuun
vaihteen sateisessa Turussa auton ratista keskiyöllä:
erityisen pimeää, erityisen yksinäistä.

(Heart of a poet, indeed. Ja buhahaa.)

Hyvää alkanutta viikkoa toivotan itselleni siis.

- - -

Viikonloppuna...
En nähnyt ainoatakaan Vinokinon elokuvaa.
Siitä voisi melkein tulla huono omatunto. Toisaalta...
elokuvia näkee ja niiden luokse pääsee tänään aivan toisella tavalla
kuin silloin vuonna kaksi kun merkkasin kalenteriin
"Pervoplanet" ja se tarkoitti toistakymmentä katsottavaa leffaa,
yksiä vuoden "ykkösbileistä",
ja päälle lopuksi totaalinen nollaus baarissa sunnuntaiyönä
(ja kertyneiden uusien puhelinnumeroiden poistaminen kännykän muistista...).

Mutta marttakerhomme kokoontui lauantai-iltana. Mukavaa.
Terveisiä Tanja Kaiken pelitys, toiste emme sitten nähneet.
Kuten tavallista. Ja hyvä niin: perinteet kunniaan.

Ja illemmalla lauantaina olin "ihan kivaa" käydä siellä baarissakin.
Sitten. Kumminkin. Ja vielä toisessakin.
Samalla sai nähdä lisää niitä tuttuja, sekä uudempia että vanhempia,
ja sekä odotettuja että yllättävämpiä näkemisiä.

Yours truly, -Rokkihomo

- - -

Post scriptum seuraavana päivänä:

Ei Morrisseyta yöllä enää, paitsi mielessäni laulelin kun ajelin
suunnitelmieni mukaisesti sateisen Turun keskustan halki
mutta ennen keskiyötä, jo yhdentoista aikoihin.
Ajattelin nähdä Pölhön hereillä vielä.
No... Nukkui jo. Tuhisi kulmat kurtussa.
Kuuntelin ja katselin sitä siinä sitten...
ja unoihdin Morrisseyn valitukset.

- - -

...kaikenmoista sosiaalisuutta olisi latautumaisillaan tähän - tähänkin - viikonloppuun.

Vinokino on ollut kalenterissa jo pitkään...
Ja tänään tuli sanottua ei oopperalle Pölhön kanssa.
Yksi ystävä päätti järjestää makuuhuoneensa tuparit
(hm, kun sai moisen remontoitua, siis. Kyläily kai enempi salin puolella,
kumminkin).
Yksi lähtisi mielellään "lasilliselle" about nyt.
Stellaaaaa tulee dj-keikalle ollen kaupungissa tässä kohta
ja viikonlopun yli.
Ja Pelse on täällä myös... jossain.

Hengitän hiljaa mielekkään ja pitkälti itsekseen vietetyn viikon perään.
Toisen kerran vielä.

Ja sitten ulos.

Ja kun kysytte, mitä kuuluu, vastaan että hyvää.

- - -

Kävin tänään hammaslääkärissä.
Suurin pelkoni hoidettiin heti alta pois: juurihoito.

Nyt on väliaikainen paikka tyhjiin kolutussa hampaassa,
eikä se oikeastaan sattunutkaan...
...muuta kuin sen pienen hetken kun ensimmäiset kerrat mentiin
sinne syvälle.
Siihen ei puudutus kunnolla auttanut, ja ei kai voikaan auttaa,
kun on kumminkin hampaan hermo poranterän käsittelyssä...

Vaikka tästä nyt selvisinkin hengissä, on kyllä helpottavaa että
onneksi muut hammashoitoni tulevat koskemaan
"vain" pintavaurioita.

Juurihoitoneitsyyden poistumisen jälkimaininkiterveiset, -R

(Ja jätetään ne Iggyn "Loosen" siteerauksetkin pois, tällä kertaa...)

- - -

Raportti saman päivän illasta:
Puudutus kesti reippaasti iltapäivään.
Sitten se loppui.
Syvällä hampaan alla tuntoaisti kai ihmettelee mitä puuttuu.
Ei osaa päättää sähköttäisikö aivoille kivusta vai mistä,
joten jomottaa muttei onneksi koko ajan.

(Ja siinäpä se tämän illan tekosyy ottaa yömyssy.)

- - -

...At least in USA...
At least after the Great War in the late 40s...
At least among the informants of the Kinsey raport...

Alfred Kinsey sai raporttinsa "Sexual behavior in the human male" valmiiksi 1948.
Sen ehkä kuuluisin johtopäätös ja yhteenveto oli
homoseksuaalisuus - heteroseksuaalisuus -käsiteparin
keinotekoisuuden huomioiminen esittämällä että valtaosa
kyselyihin vastanneista miehistä olisi pikemminkin ollut eriasteisia bi-seksuaaleja.

No, tiedätte tuon (ainakin tuon ajatuksen).

Mutta kyllähän siellä niitä enemmän tai pelkästään
"hetero- tai homoseksuaalisesti" seksuaalisesti käyttäytyviä toki oli.
Näistä "homoseksuaalisesti" käyttäytyvien keskuudesta
tutkija Anthony Bogaert sitten keksi tsekata pippeleiden koot
ja verrata tuloksia "heteroseksuaalisesti" käyttäytyvien miesten
vastaavien tietojen kanssa.

Bogaert sai kuin saikin Kari Heusalan suomenkielisten sanojen mukaisesti selville,
että:

"homoseksuaaleilla on selkeästi suurempi penis
(sekä pituudeltaan että ympärysmitaltaan)
kuin heteromiehillä".

(Kari Heusala: Miehen seksuaalisuus, Like 2003, sivu 297.)

- - -

Samalla kun toivottaa hyvää perjantai-iltaa ja viikonloppua,
tämä allekirjoittanut haluaa vielä kysyä:

1) Entä sitten - so what?

(Vaikka tänne asti luittekin)

2) Mihin jäikään tältä Bogaertilta Kinseyn tilastoihinsa pohjautuva pointti siitä,
miten koko hetero - homo -jaottelu näyttäytyi keinotekoiselta?

3) Ja toistan: Entä sitten? - And I repeat: So what?

Yours truly, -Rokkihomo

- - -

Kävin moikkaamassa veljen tytärtä tuossa hetki sitten.
Vuorokauden ikäinen kaksi ja puolikiloinen ei saanut allekirjoittaneelta
muka-sarkastisia kommentteja.

Eikä tätä tuoretta setähomoa vaivaa eksistentiaalinen kriisi juuri nyt.

Lisää elämää, -Rokkihomo

- - -

Minun piti tehdä töitäni koko viikonloppu.

Sen sijaan...

Perjantaina olin odottamattomasti huonovointinen.
Kävin odottamattomasti baarissa torstai-iltana ja odottamattomasti
viivyin siellä enemmän kuin hetken.
Olin kotona kyllä ennen keskiyötä, mutta siihen mennessä oli monta hetkeä jo mennyt...

Illalla sitten vähän töitä, vähän surffailua netissä.

Lauantaina tein niitä töitäkin. Sitten kävin uimassa.
Sitten kävin teatterissa, tai oikeammin "avoimissa teatteriharjoituksissa",
koska Turun taideakatemian poppoo ei ollut saanut esitysoikeuksia
Brechtin Kolmen pennin oopperaansa. Niinpä "harjoitukset", joita pääsi katsomaan.
Oli paikallaan nähdä tuttu ja tälle rokkihomolle mielekäs teksti tuoreena vääntönä.
(Hyvä!)
Teki hyvää, vaikka ystävän auto mennessä hajosi. Siis kirjaimellisesti.
Ystävä oli yllättynyt miten "ihan hyvin minä ajan autoa"... Niin minäkin.

Sitten baariin. Pölhö oli muuten vaan ajankulukseen lipsahtanut humalan
sille käsittämättömälle puolelle.
Oli hemmetin iloinen, mutta...
...hemmetin tajuton, vaikkei sentään tajuton.

Sitten arvaakin miten perhe-elo sujui tänään sunnuntaina. Tai ei arvaa.
Koska Pölhö oli ympäripäissään vielä herätessään, ei ollut tarvetta varovaiselle
"nyt murjotetaan ja katsotaan luonto-ohjelmia" -vaihteelle...
...ennen kuin iltapäivällä.

Joka jatkuu edelleen.

Jep, minä hain pizzat ja kolajuomat, olinhan ajokunnossa.

Ja ohi kaiken tuon, veljestäni tuli tänään isä.
Soitti pian syntymisen perään, ja joo, oli mukana, isät nykyään taitavat pääsääntöisesti olla.
Ja äidistäni tuli mummo.
Jatkoa seuraa.

Seuraavaksi...
...teeskentelen siirteleväni "liukuvia työaikoja" vielä sunnuntai-maanantain väliseen,
edessä olevaan yöhön.

(As if. Tilanne on kiusallisen tuttu. Vaan mitäs sille tässä vaiheessa voi -?)

- - -

...lauloivat Titanicin kannelle jääneet 95 vuotta sitten tietäen olleensa aikas lähellä
aikas todennäköistä kuolemaansa.

Niinkuin tietty mekin kaikki.
En ole nuori, vaikka kai jonkun silmissä, mutta jos niin pikemminkin nuorekas.
Ja onhan minulla ystävä, jonka tuossa keksin trendinuorekkaaksikin
(skeittilauta ja kaikki...).

Mutta että en nuori, ergo, todennäköisesti lähempänä kuolemaa.

Kohta, jos ja kun pääjutut menevät hyvin, minusta tulee setä.
Se siirtää minut sukupolvissa kun jatkossa perhejuhliin käy tie. Eka kerta.

Ja...
...Pölhö otti eläkevakuutuksen. Tuossa viikolla.

Minä. En. Pysty. Katsomaan. Niin. Kauas.

On helpompi kuvitella omia hautajaisiaan kuin omia eläkevakuutuksia.

Heh. Teiniangstikas?

- - -

No joo. Hyvää lauantai-iltaa sinne tänne.
Tänä iltana ulkosalla ei angstailla sen enempää kuin on coolia.

Eikä kerrota kenellekään jos jäädäänkin kotiin. Vaikka katsomaan tv:täkin vähän.
Puhumattakaan takkatulen katselemisesta.

(Rock On!)

- - -

Romanttisen kulkijasankarin tarinakulkua mukaillakseni: päädyin retkilläni...
...syömään hotelliaamiaista aamuseitsemältä eilen.
Siinä oli tavalliseen elämääni verrattuna kolme epätavallista asiaa:
hotelli
varhainen aamu
ja aamiaisen syöminen.

Olin siis keskellä elämystä ja retkeä.
Kun sain multivitamiinimehun, kahvin ja tupakan jälkeen, noiden omien
aamurutiinieni kautta, tuttuuden tunteesta kiinni, jatkoin harvinaisemmalla:
söin vaikka kello oli vasta seitsemän aikoihin aamulla.
Karjalanpiirakkaa, munakasta, hedelmäsalaattia.

Katselin samalla ympärilleni. Retki jatkui: puku päällä olevia miehiä aamiaisillaan.
Kaikki huoliteltuja, hyvinvoivan oloisia, hyvännäköisiäkin.
No, en minäkään aivan pyjamaan tai vastaavasti risaisiin farkkuihin ollut pukeutunut,
mutta erosin heistä kyllä. Varsinkin mielessäni.
Näin kyseenalaistamatonta yltäkylläisyyttä. Erosin siitä.
Aivan kuten rutiininomaisesta hotelliaamiaiselämästä,
rutiininomaisesta puku päällä aamiaisen syömisestä,
ja, hitto, myös huoliteltuna olosta ja hyvinvoinnista.

Mutta en minä huonostikaan toki voinut.
Jatkoin kriittistä elämää - ja menin minäkin töihini, joskin kiireettä.
Enkä sinänsä heidän kyseenalaistamattomuudenoloisuudelleen ollut kriittinen.

Vaan koko maailmalle. Ja itselleni. Niin kuin yleensäkin.

Terveisiä vaan kaikille meille ja muille, -R

- - -

Olihan tuossa viikonloppuun aivan riittävästi ohjelmaa.

Turun kirjamessuilla olin tosin "vain" töissä talkoopojuna, mutta tulipahan taas nähtyä,
ja mieleen tuli miten maailma on pyörinyt toki aika lailla siitä kun siellä
ensimmäisen kerran toivioretkimäisesti heiluin runopoikana 15 vuotta sitten...

- - -

Pervot pojat (ja poikatytöt) oli Akademin miestutkimusverkoston
ja Suomen queer-tutkimusseuran järjestämä seminaari / konferenssi,
tavallaan (muttei suoraan) jatkoa Pervoille niille sun näille aiemmille konferensseille / seminaareille.
Pervoviisutkin järjestettiin jo toista kertaa
(joo joo, joku tämän lukijoista oli siellä, moi vaan).

Illaksi Pölhöllä oli suunnitelmia syöttää ystävänsä Ruma-P ja Anita,
mutta toisen juna oli myöhässä ja toisen sosiaalinen elo oli täynnä.
Saatiin heidän sijaansa KP ja pari muuta.
Punkkua riittävästi toki myös.

- - -

Sunnuntaina... Tein yhden ennätyksen: nukuin puoli kahteen iltapäivällä.
Sopii kai Rokkihomolle, vanhan punkun lemua myöten...

Katsoin taas Xenan, toiveikkaasti uusia piilolesbisiä viitteitä oottelin.
Vaan enpä tiedä...
...Kun on moinen syy katsoa moista amerikkalaista ikuisuus-tv-sarjaa, jossa on:

- karmeat lavasteet
- karseat juonet
- säälittäviä dialogeja
- avuttomia avustajia
- hirveää ameriikankieltä

ja noiden parissa sitten kahlaa koko vajaan tunnin jotta voi todistaa miten
kaikki mahdolliset seikkailut, ongelmat, houkutukset vaan päättyvät
siihen odotettuun Xenan ja Gabrielin poistumiseen kahdestaan kohti
melkein auringonlaskua, niin...
...miksi en sitten katsoisi vaan sen viimeiset kaksi minuuttia?

Tällä kertaa sodanjumala houkutteli kuningattarekseen.
Halusi tehdä maailmasta omanlaisensa ja Xenasta soturikuningattaren(sa).
Ei onnistunut. Xenaa ei napannut.
Ja sitten Gabrielin kanssa kahden kohti seuraavaa seikkailua.

- - -

Mutta illalla pitkästä aikaa elokuvissa. Neil Gaimanin Stardust filmattu lopulta,
tottakai se piti nähdä.

Niin pitäisi teidänkin. Menkää katsomaan.

Himpulaviitteitäkin on aika monen Xena-jakson verran. Menkää katsomaan.

Kun on kunnon satumaailma, kunnon fantasiaa, ja kunnon sadun loppu,
mikäs sen parempi tapa päättää sunnuntai-ilta - tai mikä tahansa ilta.
Pieni pako "oikeasta" elämästä noin hyvissä puitteissa on...
...No, saatan mennä itse katsomaan sen vielä uudestaan.

Hei hei, -Rh

- - -

Ja ti-aamusta ke-iltapäivään Helsingradissa.
(ja ens vkolla uudestaan)

- - -

Keskeltä wannabe-appien kanssa Laatokan risteilyn suunnittelemisia, eh-heh,
tuli iltapäivän alun ratoksi kannettua kollegan väitöskirjan käsikirjoituksen kopioita.
Onnea ja lepoa!

Puhuvat unettomuudesta täällä.
Edellinen bloggaukseni taitaa olla malliesimerkki unettomuuden seurauksista:
takana oli maanantain-tiistain välinen yö jonka mittaan tulin pohtineeksi näitä, hm,
pikkukysymyksiä:
"Kuka olen?"
"Mihin olen menossa?"
"Mikä on elämäni tarkoitus?"

...Ja niiden "pikku" side-kickeinä asioita tulevista laskuista...
...lainanlyhennyksistä...
...työuraongelmista.

Tiistaipäivä oli mahdoton. Suorituksesta toiseen se eteni ja kului, mutta aikaiseksi
sain vain välttämättömimmän.
Ikävä kyllä tunsin samalla huimaavaa yksinäisyyttä.
Tai oikeastaan kuilua kaikkien mahdolisten keskustelujen ymmärtämisten välillä
muuta kuin itsekseni ja yksikseni.

Eli olin pohjattoman väsynyt ja mielestäni myös pohjattoman yksin.

Prkl edes surullinen laulu olisi pitänyt moisesta jaksaa väsätä.
Surulliset laulut on parhaita.

"Don't forget the songs that made you cry,
and the ones that saved your life
Yes you're older now, a clever swine,
but they were the only ones who ever stood by you..."

(The Smiths: "Rubber Ring")

Mutta seuraavan yön nukuin _hyvin_ ja vaikka viime yön taas vähän huonommin,
niin eiköhän nämä kaikki minussa olevat homot täällä jotenkuten jaksele.

- - -

Ja loppukevennysten aika: Säännä vanoja:

Aseta kuppi.

(Onkohan Laatokan risteilylaivoissa kunnon vessat?)

Meillä harvat kyläilee.

(Ja tätä ei yksikin varsin tunnettu suomalainen kirjailija vaan tajunnut. yhtään. millään.)

- - -