Oli holokaustin muistopäivä.
YK päätti muistopäivästä vuonna 2005.
27.1. 1945 oli päivä jolloin puna-armeija vapautti kaikkein suurimman natsien tuhoamisleirin,
Auschwitz-Birkenaun, Natsi-Saksan eli ns. Kolmannen valtakunnan valtaamassa Puolassa,
lähellä Krakovaa.
Se mitä ennen tuota päivää esimerkiksi tuossa paikassa tapahtui ylitti ja ylittää kaikki ihmisten hirveydet.
Tuli myös kuluneeksi 95 vuotta siitä kun punakaartit päättivät yrittää kaapata vallan Suomessa.
Siinä kävi lopulta varsin huonosti.
Seurasi kapina, sisällissota, teloituksia ja murhia (1), joutavia mutta katkeria taisteluita,
lisää teloituksia (2), ja vankileirejä.
Mutta Rokkihomon passista löytyvällä henkilöllä oli koko päivän kädet ja pää
täynnä muita, työntapaisia asioita ja ajatuksia.
(1: punaisten toimesta, sekä teloituksia että murhia, mutta oikeushistoriallisesti katsoen
lähinnä murhia.)
(2: valkoisten toimesta: ei murhia vaan teloituksia, koska he olivat laillinen hallinto
kenttäoikeuden pikaoikeudenkäyntejä ja pikateloituksia myöten.)
on kulunut täsmälleen 220 vuotta siitä kun kansalainen Capet teloitettiin
giljotiinilla vallankumouksen aukiolla Pariisissa.
Ranskan vallankumous, tai Ranskan suuri vallankumous, oli käänteentekevä tapahtumasarja.
Historiantutkimuksen yleinen näkemys on että kokonainen aikakausi muuttui toiseksi.
Ns. "kansa" otti vallan ns. "kuninkaalta Jumalan armosta".
Kuningas oli ollut pyhä ja hänen valtansa oli kansaan nähden lähes rajoittamaton.
Suuren vallankumouksen jälkeen länsimaisten hallitsijoiden on ollut pakko
ajatella olevansa vastuussa vallastaan myös kansalle.
Kansalle, ei alamaisille.
Kansalainen Capet oli vallankumouksellisten antama nimi kuningas Ludwig XVI:lle.
Kyseessä oli oikeudellinen manööveri, sillä "kuningasta Jumalan armosta" ei,
minkään sen aikaisen oikeustajun mukaan, voinut tuomita oikeudessa.
Kansalainen Capet voitiin tuomita oikeudessa.
Ja hänet tuomittiinkin, kuolemaan.
Teloitus tapahtui 220 vuotta sitten tänään giljotiinilla, silloin uudella teloituskeksinnöllä,
jonka oli tarkoitus mahdollistaa teloitettavan nopea "humaani" kuolema.
Oli tai ei, näin toimittiin.
Kuolemantuomio on pohjattoman lopullista, ja Suuren vallankumouksen vuosina niitä riitti.
En tiedä, enkä jaksa tarkistaa, kuinka monet kuolemantuomiot
olivat ehtineet kulua kuningas Lugwig XVI:n hallinnon läpi hänen hallitessaan
täysivaltaisena kuninkaana viidentoista vuoden ajan 1774-1789,
mutta eiköhän niitä riittänyt.
Silti. Teloitus oli murha, ja teloituksessa murhattiin paitsi entinen kuningas,
myös 39-vuotias kahden lapsen isä.
Poliittisessa mielessä teko oli myös typerä.
Euroopassa riitti monarkioita joille tuo teloitus oli käsittämättön teko,
ja lähes kaikki EUroopan maat uudistivat sodanjulistuksensa
ja vallankumouksellisen Ranskan vastaiset liittonsa tehdäkseen lopun vallankumouksesta.
Mutta se ei koskaan enää aivan onnistunut.
Sen sijaan vallankumous levisi ympäri Eurooppaa.
Kaikenmosta seurasi, mutta koskaan enää eurooppalaiset hallitsijat eivät voineet
rehellisesti ajatella kansalaisia alamaisinaan.
Ensin sanon jotain taas keskusteluista täällä Ranneliikkeessä:
Tällä viikolla on tullut seurailtuja ranneliikkeen keskusteluja enemmän...
...kuin aikoihin.
Keskustelua on myös ehkä ollut enemmän kuin aikoihin, ja monista aiheista
- sekä aiheiden vierestä.
Välillä tuntuu että on pakko sanoa jotain, ja välillä vaan sivuuttaa.
Nettielämää siis: Jos ei nappaa, sivustoja riittää.
Mutta teki hyvää osallistua "homot ja oikeistopopulismi" -keskusteluun.
Ei siksi mitä sinne kommentoin (eikä todellakaan siksi mikä sai minut sinne kommentoimaan
aivan alunperin),
mutta teki hyvää tajuta yksi sokea piste itsellä.
Kun nimim. "smo" mainitsi vasemmistopopulismin, tajusin että "oikeistopopulismi"
on tasan täsmälleen vasemmistolainen käsite ja määritelmä.
Sellainen tekee hyvää, tajuaminen.
Että kappas, olinpa hölmö tuossa juuri äsken.
Toivotan sellaisia hetkiä itse kullekin silloin tällöin.
Eli tässä tuli tähän blogiin lopulta se positiivisempi kommentti keskusteluista täällä.
Taisipa olla edellisten perään jo aikakin.
- - -
Muuten tulee mieleen että 220 vuotta sitten tänään kansalainen Capet
anoi lykkäystä hänelle noin viikkoa aiemmin langetettuun kuolemantuomioon.
Se tarina jatkui sitten 220 vuotta sitten seuraavana päivänä,
ja juuri mikään ei sen jälkeen ollut kuin ennen.
- - -
Ja tänään 20. 1. on ollut Pyhän Sebastianin muistopäivä.
Tuota katolisten kuuluisaa pyhimystä on monen muun asian ohessa kutsuttu myös
"homojen suojelupyhimykseksi".
Katolisessa kirkossa ei todellakaan ikinä koskaan ole ollut mitään "homojen suojelupyhimystä",
koko ajatus on mahdoton: homous on syntiä ja siitä ei siellä päästä mihinkään.
Mutta queer eye for a queer saint on sitten jo toinen juttu.
Esimerkiksi Thomas Mann ja Jean Genet ovat huomioineet tuon edellämainitun,
epävirallisen vivahteen Pyhässä Sebastianissa.
Näinpä myös leffaohjaaja Derek Jarman, ja koska YouTube täällä nykyään toimii,
laitanpa Sebastianin päivän kunniaksi clipin tuosta elokuvasta,
joka valmistui vuonna 1976, jossa puhutaan vain latinaa,
jossa antiikin roomalainen varuskunta on yhtä nudistirantaa
(ja sm-henkistä "pikku" kilvoittelua),
ja jota katsoessa ajatus "homojen suojelupyhimyksestä" aukeaa varmasti paremmin
kuin mitä yksi rokkihomo jaksaa tähän kirjoittaakaan:
