Rokkihomokokemuksia

Sen lempinimiä ovat Pölhö, Maestro, ja Turre.

Pölhö poraa ruuvia seinään ja kun se menee vinoon, parahtaa että
"Apua! Nyt tarvittaisiin apuun joku mies!"
Pölhö aloittaa esitelmää ketsupin käytöstä oivana mausteena vaikkapa munakkaaseen:
"Älä heitä lasta pesuveden mukana".
Laittaa ruokaan innosta sokeana kaiken mitä kaapeista löytyy.
Keskustelee remonttimiesten kanssa määräämättömän pitkiä aikoja siitä
minkä v ä r i s i ä lautoja kesämökin räystääseen olisi ehkä hyvä laittaa.
Pohtii västäräkkien mahdollisia adoptiopoikasia.

Maestro mankeloi kaikki vuodevaatteet. Aina.
Soittaa tekemänsä minusta kertovan serenaadin tai oodin.
Asettelee maljakoita. Se on siivoamista.
Sytyttää kynttilät, se on "romantillista", eikä koskaan unohda servettejä.

Turre kyhnää, vinkuu hierontaa ja silityksiä.
Turre jolkottaa innoissaan edellä kadulla kun mennään kohti "elämyksiä".

Minä olen Tomppeli, dosentti, ja milloin mikäkin käsittämätön valmuska
joka on sattunut jäämään sienikirjasta mieleen.

Tomppeli tappaa hämähäkit, kun ne vaanivat hämähäkkikammoista.
Esitelmöi oikeista makumaailmoista: niitä ovat välimereinen, intialainen, kiina ja thai,
ja niitä ja niiden mausteita ja ainesosia ei kuulu sotkea keskenään.
Imuroi hartaan huolellisesti o i k e i n.

Dosentilla on kysymykseen aina jokin vastaus, jolla on lähes aina vähintään kaksi puolta.
Se on kätevää, voi aina olla lopulta oikeassa. Esimerkiksi sähkölaskuista se ei kuitenkaan tiedä yhtään mitään.
Laittoi maestron säveltämään sen serenaadin tai oodin kun sellainen kerran oli luvattu tehdä.
Dosentti ei koskaan tarkista reseptikirjasta.

Milloin mikäkin käsittämätön valmuska saa pusut ja halaukset.

Ei me olla sodoman syntisiä.

Me ollaan söpöjä.

-R

- - -

Edit seuraavana päivänä: No huh.
Ollaan näemmä oltu niin söpöllä tuulella että herkempi rokkihomo oksuaa jo
kukkien terälehtiä ja puolisulaneita omassa hunajassaan marinoituja mehiläisiä
pitkin naapureiden parisuhdeonneloiden pihoja.

Elvistä tähän, tai sinnepäin:

Coptic rain: Devil in Disguise:

Minä hajoan nyt kappaleiksi. I am falling apart.

Ja tällä ei ole kerrassaan mitään suoraa tekemistä seksuaalipoliittisten juttujen kanssa,
niiden systeemien kera olen ollut oikein onnellisesti ja _eheytyneesti_ sinut
jo parikymmentä vuotta,
vaan muutoin tämä ympäröivä maailma, sen realiteetit ja raha-asiat,
no, nehän tekevät minusta hamsterin. Juoksupyörässä.

Mutta sellaisen, jolla ei ole mitään hamstrattuna poskiinsa.
Juoksen vaan, että olisi.
Tai niin minun pitäisi, mutta en mitenkään tajua, miksi lopulta pitäisi.

Ja sellainen asiantilahan ei tähän maailmaan sovi.

Joku jossain, jonkun on jossain silti tajuttava että juuri se raha ja materia,
se on se perusta joka ei lopulta ole yhtään mitään.
Luotanpa vaikkapa siihen johonkin tahoon kun kohta etsin unta täksi yöksi.

-R

- - -

Mutta prekaari nukkui huonosti. On sellainen aika ja sellaiset tavat.

Koitan jaksaa juosta sen verran kun tuntuu välttämättömältä;
sen verran kun on pakko;
sen verran kun tarvitaan väistämättömien laskujen ja menojen maksamiseen.

Kulutusjuhlat ja isänmaatalkoot jätän niille jotka moisia tärkeinä pitävät.

Itselle tärkeämpää on päästä esimerkiksi laulamaan Sielun veljien mukana ennen joulua.

Ja vallankumous. Tietyin soveltuvin osin. Määrittelen kun jaksan.

Koitan jaksaa. Vaihtoehtojahan ei ole.

- - -

Naapurini Turun Mikaelinkirkko herätti tänäkin sunnuntaina, hetki sitten.
Kellot soivat puoli kymmeneltä, vähän ennen kymmentä, ja kymmeneltä.
Kirkko on aivan naapurissa kadun toisella puolella, ja näinpä
herään sunnuntaisin usein kirkonkelloihin.
Ja mikäs siinä.

Kellot eivät tosin kutsu minua yhtään minnekään, ja tällä hetkellä
ne kutsuvat vielä vähemmän kuin ennen.

Rakennus on komeaa uusgotiikkaa, viheralueet kirkon kaikilla puolilla
antavat tilaa ja avaruutta, ja naapurina kirkko on se rauhallisin mahdollinen.

Mutta:
Viime viikonloppuna Mikaelin seurakunta järjesti kesäjuhlan yhdessä helluntailaisten kanssa.
Heillä on tukikohtansa tuossa muutaman korttelin päässä, eli
naapurisopua taidettiin vahvistaa.
Kesäjuhlien nimenä viljeltiin sanontaa 'yhdessä erilaisia' ja 'erilaisia yhdessä'.

Sellainen erilainen naapuri kuin minä oli kyllä selkeästi rajattu pois näistä juhlista.
Kuten helluntaiseurakunta, myöskään Mikaelin valtionkirkon seurakunta
ei Rokkihomoa juhliinsa kaipaa.

Aika paljon olisi suostuteltua saanutkin että olisin mennyt:
juhliensa keskellä viikko sitten lauantaina siellä piti kutsuttuna puheen Päivi Räsänen,
ei (sentään) ministerinä, vaan hengellisenä puhujana.
Hän kuulemma keskittyi puheessaan ennen muuta avioliittoinstituutioon
(kylläpä jaksaakin olla one track mind tällä "hengellisellä puhujalla"...),
ja sen erityisyyteen verrattuna tiedätte-kyllä-mihin.
(EDIT: vertailu oli todennäköisimmin ääneen sanomatonta ja rivien väleissä,
kuten vuosisataiseen saarnaperinteeseen kuuluu.)
Tämä teema näemmä nousi keskeisesti pintaan heti kun helluntailaisten johtaja
Taisto Toivola esitteli Räsäsen juhlaväelle:
"Me kristityt rukoilimme teidän puolestanne kun jouduitte median ryöpytykseen.
Me uskomme, että Jumala on teidät tähän tehtävään asettanut".

Tähän tehtävään? Siis niin sanotun totuuden kertomiseen synnistä homoista avioliitosta?
Siihen Taisto Toivola ilmeisimmin viittasi.

Turun Sanomat otti tehtäväkseen kysyä miksi juuri Räsänen oli kutsuttu puhumaan.
Mikaelin seurakunnan kappalainen Pasi Jaakkola vastasi seurakunnan ottaneen
Räsäsen kutsuessaan "tietoisen riskin", mutta että "menneet ovat kuitenkin menneitä".
Miten niin menneitä? Räsäsen mediassa niin sanotusti ryöpytetyt kommentithan
olivat erittäin kuuluvasti läsnä kun koko puhuja esiteltiin!
Räsänenhän esiteltiin "Jumalan tähän tehtävään asettamana".

Kappalainen Pasi Jaakkola kertoi vielä lisää:
"Ei ihmistä voi hyljätä sen takia, että hän on joidenkin ryhmien keskuudessa epäsuosittu".
Ikäänkuin Päivi Räsänen olisi joku epäoikeudenmukaisesti mustamaalattu uhrilammas.
Ai niin, mutta niinhän hän joidenkin ryhmien mielestä onkin. Helluntailaisten.
(EDIT: Ja kenties myös hyvän osan perusluterilaisten mielestä?
Ja kenties Jaakkolan itsensä mielestä?)

Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen ja kappalainen Pasi Jaakkola
jakavat evankeliumia esimerkiksi lähialueen pubeissa koska, kuten Jaakkola on todennut,
niin Jeesuskin olisi tehnyt.
Toisaalta kirkkoherra Lehikoinen totesi taannoin miten esimerkiksi kysymys homoista ja lesboista
hänen seurakuntansa työntekijöinä on epäoleellinen, koska sellaisia ei ole tullut vastaan (hah!).

Naapurisopu helluntailaisten kanssa on varmasti hieno asia, mutta samalla
varsin selkeästi rajataan "joitakin ryhmiä" pois pois pois kaikenlaisten
'erilaisia yhdessä' tai 'yhdessä erilaisia' happeningien puitteista.
Ja mikäs siinä. Viesti menee kyllä perille.

Ihan ihmisten tasolla: Minä tunnen tämän Pasi Jaakkolan.
Pölhökin tuntee hänet. Minulla ja meillä ja Pasi Jaakkolalla on yhteisiä ystäviä.
Olemme olleet useissa samoissa juhlissa.
Omiin juhliini tuskin kuitenkaan kutsun.

Kirjoitin tämän sunnuntaisen naapurissa etenevän Jumalanpalveluksen aikana,
sydän ei aivan täynnä rakkautta.

Hyvää sunnuntaita ja alkanutta syyskuuta kaikille "joillekin ryhmille", -R

- - -

(Kaikki lainausmerkein erotetut siteeraukset ovat Turun Sanomien jutusta 28.8.2011)