Kaksi vuotta sitten tänään tapasin Pölhön - ja Pölhö tapasi minut.
Oli lauantai-ilta ja menin parin ystäväni kanssa poikkeamaan
edesmenneessä Studiossa sen sijaan, että olisimme suunnanneet
suunnitelmiemme mukaisesti Turun seudun SETAn vuosijuhliin.
Ystävällinen naisporukka opasti että "tylsät bileet, me tullaan jo pois sieltä",
joten kohti toista baaria.
Siellä, kaikkien stereotypioitten mukaisesti, kaksi sinkkumiestä päätyi...
ensin istumaan vierekkäin, kun pyysin,
ja sitten Pölhön luo, kun pyysi.
Seuraavana iltana oli treffit.
Alettiin tapailla tiiviisti saman tien.
Pääsiäiseen mennessä pohdin ystäville r-sanaa ja s-sanaa
(rakastumista ja seurustelua, siis).
Vappuun mennessä en enää nukkunut ollenkaan itsekseni.
Kesällä muutettiin yhteen.
Vuodenvaihteessa mentiin kihloihin - sormukset sormiin ja äitini luo kylään.
Vuotta myöhemmin, viime vuodenvaihteeseen mennessä
ollut jo kaikenlaista.
(Nick Caven Ship Song on tullut todeksi, kuten joskus salaa toivoin.
Molempien kohdalla - vaikkei Pölhö laulua kunnolla tunnekaan.)
Kaksi vuotta.
Shampanjaa jääkaapissa.
Tulevaisuus vaikka minkä suhteen avoin, mutta tässä asiassa
on tarkoitus pysyä.
- - -
Ja äiti totesi että noinko vähän aikaa vasta.
Hm.
- - -