Rokkihomokokemuksia

- Käytin ensimmäistä kertaa elämässäni powerpointtia. Koska oli "eka kerta", en vielä eilen tiennyt
kuinka idioottihelppo systeemi se onkaan.

- Koetin perinteisesti kuitenkin myös printata tuotoksen ulos. Ei onnistu. Hieno flash-animaatio kertoo,
miten laitetaan printterin töpseli paikoilleen, hoh hoijaa, mutta sitten ei muuta kuin herjataan että offline, offline.

- Ostin lentoliput Istanbuliin jouluksi ja uudeksi vuodeksi, meille kahdelle. Olen pitkään halunnut käydä,
ja nyt se on mahdollista. Matkan yksityiskohtien järjestelyt ovat monista syistä tosin, noh, varauksellisia.

- Tammikuinen pitkä Berliinin viikonloppu, hotellivarauksineen (ja varauksellisesti) on tullut myös tehtyä.

(EDIT: Poistin henkilökohtaisemmat, ikävämmän oloiset "kuulumiset" tuosta, sittenkin.
Osa sellaisista kuulumisista kuuluu, ehkä paremmin ja ehkä oikein hyvistä syistä, pikemminkin ikään kuin
pinnan alle yksityisempään eloon, ei suoraan tänne.)

- Ja Helsinkiin joudan lopulta ensi viikolla, pitkästä aikaa.

- Ja muihin mitä kuuluu -uutisiin liittyy (niihinkin) sen verran toisia osapuolia ja classified-materiaalia,
että tässäpä tämä julkinen päivitys taisi jo ollakin.

- Paitsi sen verran, että kulttuuria, monella tapaa, on omassa elämässä aika kiitettävästi luvassa.

Yhteenvetona: Tylsää ei ole, ei.

-R

- - -

Keskustelupuolella kysellään kaikenlaisen parisuhderutiiniseksin, p*skalakkien,
sananvapauden, ja tietty esimerkiksi Lady Gagagan ohella
mm. henkilökohtaisen uskontunnustuksen perään.

Tässä oma kyhäelmä:

Minä yritän uskoa itseeni, universumini keskipisteeseen,
taivaani ja maani tuojaan,
ja muihin ihmisiin, potentiaalisiin lähimmäisiin,
joita kaikkia yhdistää syntyminen ihmisten lapsiksi,
eläminen ihmisten lähimmäisinä,
ja vääjäämätön kuoleminen, syntyneiden ja kuolevien yhteisössä.

Ja yritän muistaa toistuvasti kysyä tältä kaikelta: Miksi?
Miksi?
Miksi?

- - -

Viitteinä esimerkiksi:

- Apostolinen uskontunnustus

- Hawkwind: Master of the Universe

- Morrissey: I will see you in far off places

- - -

RAKKAUS

Toki.

Kaivetaanpa Raamattu. Kirjaimellisesti.

Miljoonia kertoja siteerattu - kirjaimellisesti miljoonia kertoja - Paavalin ensimmäisen kirjeen Korinttilaisille
kohta 13 kertoo, miten jos rakkaus puuttuisi, sitä olisi "vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali".

Mielekkäitä ääniä sinänsä, ja niistä vielä monesti lisää, mutta nyt vastaan tulee tämä:

"Rakkaus on kärsivällinen, [...] lempeä, [...] ei kadehdi, [...] ei kerskaa, [...] ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."

Paljon on nöyrtymistä ja opittavaa, jos tuon kaiken sisäistäisi.
Ja eihän sen kaikkea tarvitse kestää eikä kärsiä, mutta aika paljon, jos on:
tahto.

Se sama tahto, joka vannotaan, jos mennään naimisiin.

"[...] usko, toivo rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus."

Allekirjoitan. Kirjaimellisesti.

-R

- - -

TOISAALTA,

poeettisesti ottaen rakkaus on, kirjaimellisesti, maailman kulunein aihe.

Näinpä, herrat Bewlay Brothers eli Dame Bowie ja Iggy Pop toteavat,
allekirjoittaneen maailmassa melkein yhtä ikiaikaisesti (kuin Paavali),
in the middle of Liquor & Drugs,
Flesh machine striptease, and... some face lotion:

"About something called love,
yeah something called love...
Well, that's like hypnotizing chickens!"

Dum dum dum, dum-dum-du-dum...

Siis "Lust for life", Berliini 25 vuotta sitten, helisevien symbaalien kera.

-R

- - -

Ja vielä, vähän lisää edelliseen liittyen:

Dame Bowien katse kohdassa 1,15: Rakkautta, yksinkertaisesti.

- - -

Pölhö meni omansa luo, ja minä näen omani vasta ensi viikolla.
Mukanaistenkaatajatosijannut vitsailevat taas toisilleen että tuliko
yllättäviä isänpäiväkortteja.

Pölhö vei samalla koiran. Koti on tyhjä. Koirainen kotileikki on toistaiseksi ohi.
Edessä mattojen, lattioiden ja sohvan siivous. Kehtaako sellaisia tehdä tänään?
Ehkä muut paitsi kovin äänekkäät toimenpiteet (rokkia tosin tarvitaan hiljaisempaankin siivoukseen).

Olin vanhojen ystävien luona kylässä koko eilisen päivän, kellon ympäri.
Heillä päivänsankari on tänään herännyt todennäköisesti pieneen krapulaan...

Minä en, mutta toisaalta heräsinkin vasta äsken.
Heräsin omaan itseriittoiseen elämääni ilman lapsia, ilman aamukahdeksaa ja iltapäiväneljää,
ilman muita kuin omaehtoisia päivärutiineja.

Omalle, nyttemmin leppoisalle isälleni haluan muistaa viestiä kiitos, sitten ensi viikolla,
kunhan tavatessa taas jotenkin muistaisin, miten se hänelle sopivilla kommunikointitavoilla
taas tehtiinkään - ilman sanoja.

Mutta ennen sitä sunnuntaipäivä itsekseen; rokkia ja koirankarvojen siivousta.
Taitaa olla Iggy Popin aika.

- - -

mikä onkaan tärkeää elämässä:

- päivittäinen ruoka
- päivittäinen kyhnytys ( eli vähän huomiota lauman isommilta kaksijalkaisilta)
- riittävästi unta
- omat ja muiden tuotokset (...)

Ja siinä se sitten olikin.

- - -

Kävin eilen viemässä kynttilän äidin tuhkien tuntumaan Turun muistolehtoon.
Kynttilöitä riitti: paikka ja hetki olivat erittäin tunnelmallisia - ja ns. koskettavia.
Yhden ihmisen kuoleman lopullisuus tuli paikan päällä vastaan uudestaan melkoisen voimakkaana,
ja äitini kertakaikkiaan piti kynttilöistä. No niitä riitti.

(EDIT: Ei riitä runopoikaa selittämään tätä tuon kummemmin. Pakottava tunne yllätti, siinä se.)

Vein kynttilän rinteeseen männynoksan alle. Äitini oli mielestään myös metsänpeikko, joten...

Päätin samalla että se on oikein hyvä paikka myös minulle sitten kun.

- - -

Juuri nyt myös entisen läheiseni L:n kuol... eikun katoamisesta on kulunut kolme vuotta.

Mahdollisia hautajaisia pitää edelleen odottaa neljästä seitsemään vuoteen.

Moni tässä maailmassa hokee että vanhoja ei pitäisi muistella.

Ei onnistu; en suostu.

- - -