Rokkihomokokemuksia

Näytetään bloggaukset lokakuulta 2010.

Homosirkus

Ylen järjestämästä "homoillasta" on riittänyt keskustelua.
Yle on varmaan tyytyväinen: studioon illaksi erilaisia huru-ukkoja ja -akkoja ja sitten näitä homoja ja "pro-homoja",
ja että katsokaa nyt ja ihmetelkää. Sanokaa oikein reippaita ja katsojat lähetelkää niitä tekstiviestejä,
lupaamme näyttää ruudussa huikeimmat.
Ja Yle pysyy otsikoissa, ainakin viikon.
Illan tekosyy, kaikkien suomalaisten tasa-arvoisuus, ja jossain määrin ehkä myös kaikkien kristittyjen tasa-arvoisuus
valtioon linkkiytyneessä kirkossa, se jäi vaille ratkaisuja.

Että kiitos, Yle. Mutta halusitteko saada aikaan jotain muutakin kuin teidät mainitsevat otsikkonne?

Keskustelun poristessa sai ja saa sanoa ääneen ja mustaa valkoisella kaikenlaista.
Vielä tänään porvoolainen vaalien ehdokas ja eläkkeelle jäänyt opettaja sai palstatilaa pohdinnillaan
nykykulttuurin homomyönteisyyden kasvattamisesta salaliittona, aivopesuna, ja kai siellä
jonkunlaiset lopunajatkin ovat taustalla, salaliitossa joka tähtää oikean uskon ja ikuisten perhearvojen rikkomiseen.

Varsinaisessa "homoillassa" Päivi Räsänen & kumpp. onnistuivat toki olemaan yllättävän pöyristyttäviä.
Että selvä, syntisiä JA mieleltään häiriintyneitä tässä ollaan, mutta jos nyt aivan ehetymään ei käydä,
niin kunhan pitäydymme selibaatissa niin meitä rakastetaan ja kohdellaan "tasa-arvoisina".
Etukäteen luulin että viesti olisi että olkaa huomaamattomasti keskenänne ja unohtakaa perhevaatimukset,
niin asia olisi heidän puolestaan ollut ok.

Ja sitten erottiin kirkosta.
Mutta hei, seurakuntiin vielä kuuluvat, Pärrä ei ole kirkon edustaja, eikä edes tämän armaan "kansankirkon" jäsen,
vaan helluntailainen.
(EDIT: tai sitten ei, vaan tosiaan "riviseurakuntalainen". Olkoon sitten. Sen mikä-se-nyt-oli Falckin kaveri.)
Ja kirkon kannasta tuli korjausliike sieltä ylimmältä taholta, nykyiseltä arkkipiispalta.
Huikeasti on kirkosta eronneita nyt. Millaiset seurakunnat jäävät valitsemaan valtuustojaan ja linjojaan?

Ja mistä puhutaan kevään eduskuntavaalien edellä? Sirkusta on lisää luvassa.
Mutta entä se leipä?
Ydinjätteet?
Pätkätyöläiset?
Rasismi?
Valtiontalouden kokonaislinjaukset?

Niiden sijaan sitä huomaa lukevansa lisää sirkushuveja, joiden näyttelyeläimeksi on joutunut.

Yök.

-R

- - -

Lisäys: Ja minähän olin sitä mieltä että keskustelu on joka tapauksessa parempaa kuin hiljaisuus.

Tarkoitin keskustelua. Dialogia. Sitäkö Yle muka peräänkuulutti sirkuksellaan?

- - -

Toinen lisäys, kirkosta:

En ole kristitty. En. Ole. Kristitty. (Vaikka papiksikin on luultu.)
Että mitäpä minä kirkkoa puolustamaan?
En puolustakaan!

Olenpahan vain melkoisen pahoillani sen tosiasian edessä, että kirkko on nyt pahempi paikka
kuin viikko sitten.

- - -

Vincent River

Koin viikonloppuna tämän Philip Ridleyn rankan näytelmän Mikko Roihan ohjaamana
kun näytelmä oli vierailulla Turun kaupunginteatterissa.

Osa Philip Ridleyn teksteistä on tuttuja ennestään, ja olin lukenut myös tätä näytelmää ja tästä näytelmästä etukäteen,
joten tiesin että vahvoja tunteita on luvassa, eli että varoitus: tämä näytelmä saattaa aiheuttaa surua ja vihaa.
Ja pilata mahdolliset silmämeikkisi.

En kuitenkaan osannut varautua siihen miten näytelmä reilussa tunnissa tulee käsitelleeksi niin monia
omakohtaisesti koettuja menetyksiä, uhkia ja suruja, että näytelmän loppupuolella oli jo ihme
että tuolilla sai istuttua.

Enkä siihen miten hyvää jälkeä Mikko Roiha onkaan voinut saada aikaan.

Tämä blogi ei ole paikka jossa näytelmää analysoitaisiin puhki.
Tehkää se tahoillanne tai olkaa tekemättä, kun menette itse kokemaan näytelmän.
Varatkaa liput jo, se pyörii Helsingissä vielä pitkin syksyä.
(Ja Turussakin on vielä pari esitystä.)

- - -

Näytelmän perään pidettiin paneelikeskustelu jossa myös Mikko Roiha oli mukana.
Hyvin tuntemani keskustelun vetäjän puolesta täytyy sanoa, että kun kokee näytelmän
ja kantaa mukanaan uudelleen ajankohtaista entisen lähimmäisen katoamista,
mysteeriä johon saattaa liittyä _mitä vaan_ ja josta on nähty useampia unia,
omakohtaisia kokemuksia siitä miltä tuntuu kun lyödään kunnolla,
ja oman äidin ei kauempana kuin viime vuonna tapahtunutta menetystä niin...

...Ei välttämättä ole aivan paras idea päätyä vetämään keskustelua heti näytelmän jälkeen,
samalla näyttämöllä, parrasvaloissa.

Mutta jotenkin sekin hoitui.

Ja kaiken käsitykseni mukaan näytelmä, kokonaisuus Philip Ridleyn hienoa tekstiä,
Mikko Roihan überdramaattista ja kuitenkin herkkää ohjausta, ja kahden näyttelijän intensiivisintä suoritusta,
jättää kyllä jäljen vaikkei kantaisikaan kaikkea mainittua mukanaan katsomossa.

-R

- - -

Tänä viikonloppuna olin illat kotona

Ja hyvä niin.

Pitää sitä nyt pari kolme iltaa viikossa kotonakin olla.

-R

- - -

Ja metkaa kyllä, ma ti ei kotona, ja nyt on jo selvää, etten ole iltoja kotona myöskään to pe la.

Ja minulla on sentään toimistoaikatyö tällä hetkellä.
Mutta sitten melko riittävästi muutakin.
Tänään sentään näin Pölhön ennen kuin meni hetki sitten nukkumaan.

- - -