Rokkihomokokemuksia

Muistattehan ja viitsittehän äänestää.
Muistattehan ja viitsittehän äänestää fiksuja - ei vitsejä.

Ehdokkaita riittää! Ihan asiallisia, ihan mukaviakin, ja useammasta eri puolueesta.

Itse kävin heti ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä.
Olin ensin epävarma ehdokkaasta, mutta kun hän
monen muun mukavan ja vakuuttavan ohessa lukeutui niihin harvoihin
jotka vaivautuivat vastaamaan Turun seudun Setan vaalikyselyyn,
oli homma omasta puolestani selvä.

Olen lopulta punavihreä, ei ehkä yllättävää, joskin olen vuosien mittaan
ajatellut asioita myös muutamaltakin muulta kantilta.
Harvinaisen kirkkaasti olen jo jonkin aikaa sitten tajunnut että
Suomessa on vain yksi punavihreä puolue.
Sitä oli helppo lopulta äänestää, varsinkin kun he nykyään ymmärtävät
rokkihomojenkin päälle.

Entinen pikku pioneeri palasi äänestyskopissa vuosien muiden äänestysten jälkeen
kotiin täsmälleen sen listan edessä jonka mainoksissa on sateenkaari.
Tunnustan väriä...

Ja kun ehdokkaani (Mirka Muukkonen, Turun vaalipiirin numero 138)
vielä iltasella laittoi facebookin kautta iltamusiikkitervehdykseksi
Kollaa kestää: Jäähyväiset aseille, jäi lämmin ja luottavainen olo.

Ensi sunnuntai-iltana rokkihomolassa alkaakin vappu ja kestää jouluun saakka.

Ennen sitä sunnuntai-iltaa muistakaa ja viitsikää käydä äänestämässä.

Paitsi jos meinasitte että perussuomalaisia, jääkää toki kotiin:
Sää on kumminkin lopulta aina epävakaa ja arvaamaton,
ja kohta voi sataa räntää ja postmodernia tekotaiteen kappaleita niskaan,
ja joku naapurustoon maahanmuuttanut voi sillä aikaa viedä teidän miehet ja naiset.

-R

- - -

OK, ei voi mitään, Ranneliike -sivusto on varsin hiljainen.
Yritystä tosin on HS-keskustelujen (tai vast.) tyyppiseen vilkkauteen.

Kaiken ymmärryksen kustannuksella.

Tylsää. Mutta heijastaa sitä mitä ympäriinsä on menossa, toki.

En allekirjoita tätä nyt. Ehkä huomenna.

- - -

Minun homona pitää siis hävetä etten hyväksy sielunhoidollista eheytystä
lääkäriliton siunauksella ja mahdollisesti KELAn tukemana.
Enpä häpeä.
Tyrmistynyt kyllä olen, ja yllättävän rehellisestikin koen ja tunnen niin.
(Vaikka tiedän toki että tähän maailmaan mahtuu kaikenlaisia "mielipiteitä".)

Pitäisi olla tyytyväinen ettei olla rikollisia. Enää.
Joo, olen tyytyväinen siihen. Mutta se ei riitä. Se ei riitä.
"Setalaiset" tuovat Suomeen agressiivisen keskustelukulttuurin?
Väitänpä että sen tekevät pääasiassa amerikkalaista tuontitavaraa olevat
uus(muka)fundamentalistiset kristityt sekä tähän keksittyyn kansalliseen perinteeseensä
takertuvat nationalistiset tikapuuhermostoiset pölvästit.

Olisi hyvä muistaa tässä maailmassa vaikka itse olisikin
ns. vähän heikommilla kognitiivisilla potentiaaleilla varustettu,
jos on vähän pienemmällä lusikalla valoa jaettu,
jos oma maailma on kätevän yksinkertainen - ja sellaisena havainnoitsijansa kaltainen,
että:
nämä asiat eivät ollenkaan välttämättä päde kaikkiin meihin muihin.

Minä esimerkiksi olen sekä fiksu että viisas. Kyllä vaan. Ja komeakin vielä.
Sekä äitisi että tyttäresi pitäisi todennäköisesti minusta.
Ehkä pitääkin.
Ja veljesi saattaa hyvinkin olla ns. "vanha tuttuni".

Saatan joka päivä viestiä jollekin heistä miten sinun yksinkertaisuutesi
- tarkalleen ottaen siis sinun yksinkertaiset, puusilmäiset mielipiteesi -
on jotakin naurettavaa ja sellaista jonka varaan ei oikeasti voida rakentaa,
no, juuri mitään.

Ja jatkan sitä niin kauan kuin suinkin jaksan.

- R

- - -

Huomaan, ajoittain, tulevani sillä lailla keski-ikäiseksi että kaipaan, ajoittain,
säännöllisiä päiviä ja vaivattomia iltoja.

Sitten kun, ajoittain, löydän itseni sellaisesta tilanteesta,
kaipaan epäsäännöllisyyttä, intensiivisiä pyrähdyksiä, suunnittelemattomia seikkailuja.

Eli eipä hätää, ajoittain.

- - -

Tuossa ei niin kauaa sitten kapakassa nuori rokkipoju totesi baaritiskillä
että sinäpä näytät ihan niiltä von Hertzen brotherseilta.
Kauniilta naamalta kieltämättä ylenpalttisen kauniisti sanottu.
Kehuin vaihturina paljaita käsivarsiaan.
Tai siis, puin tuon kohteliaisuuden kehuun käsivarsiensa tatuoinneista. Vanha kikka.
(Samalla kun pidin omani piilossa, kun ovat von Hertzeneistä niin kovin kaukana.)

- - -

Huomenna kaksi vuotta sitten veli soitti ja kertoi että äitimme oli kuollut.
Löytynyt aivan yllättäen eteisen lattialta, jonne oli kesken kaiken, yöpaidassaan,
no, kuollut.
Siitä on vasta ja jo kaksi vuotta.
Äitini oli keski-ikäinen kuollessaan.
Lämmin kuollessaan ja kylmä vasta sen jälkeen.

"Oletko lämmin vai kylmä kun on aika kuolla?"
(Ismo Alanko: Aika kuolla)

Jos saan päättää, pidän lämpöä yllä vielä jonkun aikaa.
Pitää vaan suojella sitä kipinää.

-R

- - -