Hyvää toukokuun viimeistä päivää keskeltä kesää 2018. Eli moi!
En ole kauheasti edes käynyt ranneliikkeessä viime vuosina.
Syy taitaa olla allergia keskustelupalstoja kohtaan.
Sikäli kun muistan, ranneliikkeen keskustelut eivät sitä allergiaa ole ainakaan vähentäneet...
Vaikka siedätyshoito toki on paras lääke suurimpaan osaan allergioista.
Viimeisin blogaus on näemmä maaliskuulta 2015, ja viimeinen aktiivinen vuosi on ollut 2014.
Nnoh, kumminkin, elikkäs, siis.
Muistin ja totesin tuossa juuri että onhan passini kantajalla tosiaan tällainen:
540 jonkunnäköistä blogausta, joilla vajaat 200 000 klikkausta vuosien mittaan.
Rokkihomo syntyi kesällä 2004 ja löytyi valokuva tuolta kesältä.
Laitan tänne kunhan olen moiseen sopivalla koneella.
Tässä on kehkeytymässä aktiivinen kesä, ja ehkäpä täälläkin.
First in English, then in Finnish / Ensin englanniksi, sitten suomeksi:
Found these pages and registered in one of these days 10 years ago.
It was one of the early days in July in the year 2004 when I had just returned from a long holiday
in Berlin back to Finland and Turku and longed for
*much more*
gay- and queer-life around me than there was available
- and I had to settle for the net.
10 years. It is awhile.
Homorocker character had just been "born" in the Christopher Street's day (=Pride) in Berlin...
...and in some rock-concerts there (Pixies and Iggy Pop).
Back then, precicely 10 years ago the new big thing in rock-music was The Killers.
The videoclip below is recorded that Summer, when they were not yet playing
on bigger or the biggest venues, but in a cute way on a small stage in Glastonbury festival,
one of the major rock-festivals in England.
The song, today almost an "evergreen", is "All these things that I have done".
I think it fits to this "anniversary-like" post of this never-ending blog of mine.
- - - - - -
Löysin tämän sivuston ja rekisteröidyin jäseneksi näinä päivinä 10 vuotta sitten.
Se oli jokin heinäkuun alkupuolen päivä vuonna 2004 kun olin palannut pitkältä lomalta
Berliinistä takaisin Suomeen ja Turkuun ja kaipasin
*paljon enemmän*
homo- ja pervoelämää ympärilleni kuin mitä täällä oli
- ja nettiin oli tyytyminen.
Kymmenen vuotta, onhan se pitkä aika.
Rokkihomon hahmo oli juuri "syntynyt" Berliinin Pridessä...
...ja rock-konserteissa siellä (Pixies ja Iggy Pop).
Silloin täsmälleen 10 vuotta sitten oli rock-musiikin puolella uusi iso juttu The Killers.
Tässä videotaltiointi tuolta kesältä 2004.
Tämä on sittemmin legendaarikseksi kasvaneesta kappaleesta
"All these things that I have done",
jota bändi vielä kesällä 2004 esitti söötisti Glastonburyn isojen festareiden pikkulavalla
(jo seuraavasta vuodesta lähtien bändi onkin esiintynyt vain niillä isoilla ja isoimmilla lavoilla):
But, that is of course pretty logical.
I am, after all, an unnatural sinful beast, and the next move I'd make
- if I ever were *allowed* to -
would be continuing the f*cking around with bunch of gays and *other* beasts,
and then marry a herd of them.
on sellainen jossa välitetään ympäristöasioista pidemmällä tähtäimellä.
Että jos ei omien lapsien niin sitten veljen, siskon tai kummilapsien puolesta.
Ainakin niin.
Sen lisäksi saattaa venyä empatiakykyyn tulevien sukupolvien puolesta ihan yleisesti,
ilman omaa konkreettista tunnesidettä.
Parempi maailma on myös sellainen jossa köyhistä ja sivuun jääneistä,
ja oravanpyöristä pudonneista välitetään.
Ja yritetään jopa auttaa.
Paremmassa maailmassa ihmiset pyrkivät auttamaan toisia ihmisiä.
(Mukaanlukien maahanmuuttajat, tuhlaajapojat, ja myös internetin eri keskustelupalstojen
putkinäköiset reuhoajat.)
Suomi on osa eurooppaa.
Eurooppa on osa maailmaa.
Maailma ja sen ihmiset on ainoa mitä meillä on.
Muistakaa äänestää nyt sunnuntaina jos ette vielä ennakkoäänestysaikana niin tehneet.
Olisiko se ollut joku aavistus, etiäinen, että nämä *kannattaa* katsoa...
...Ja katsojakokemus on kotikaupungissani Turussa parasta tietenkin "tämä on sellainen euroviisubaari" Suxesissa.
Kun Conchita esiintyi vuorollaan, heiteltiin ruusun tärälehtiä!
Ja kun alkoi olla selvää että hän voittaa, oli niin kuin jossain toisaalla kaiketi silloin,
kun Suomi voittaa sen jääkiekon niin sanotun "maailmanmestaruuden".
Eilisöinen oli pieni suuri queer-voitto.
Ja ihan niin kuin ko. artisti tuoreena eurovision-voittajana sanoi:
"We are unstoppable".
Ollaan oltu jo aika pitkään, vaikka mutkia, mäkiä, ojia, kirjoilla ja laeilla päähän lyömistä
(ja kaikenlaista juupas-eipäs -mäkätystä) on toki riittänyt.
Ei kai siinä mitään että tuo sosiaalinen media (minulla facebook) mainostaa esimerkiksi:
-nike-lenkkareita
-pikavippejä
-aikuiseen ikään ehtineiden naisten seuraa
Ensinmainitut ovat melko todennäköinen hankinnan kohde kovin monilla (vaikkei minulla),
toiseksi mainituille olisi toki käyttöä, kunhan joku muu maksaisi ne (tai ennen muuta niiden korot),
ja kolmanneksi mainitun asian kohdalla meni siinäkin kumminkin ikä kohdalleen, heh.
Mutta miksi ihmeessä Ranneliikkeen ylämainospaikassa 19-22-vuotiaat naiset etsivät miesseuraa?
Vai kuulunko sittenkin kohderyhmään?
HEH:
Meninkö sittenkin "tunnustamaan bi-seksuaalisuuteni" kuten minua taannoin kehotettiin (täällä, never IRL)?
