Rokkihomokokemuksia

Olen aika kriittinen, sekä yleisemmin että viime aikoina joissain asioissa
ihan erityisesti.

Myös itsekriittinen.
Pitää vaan aktiivisemmin muistaa, että monet muutkin ihmiset tottakai ovat,
ja molempia, ja aktiivisestikin molempia.
Jep: pyörä on pyöreä, keksin juuri...
...Enkä edes tuota ilman apua (että juu, kiitos, H.).

Mutta kuitenkin:
kun puhutaan elokuvista ja teatterista, en välttämättä jaksa sitä puhetta...
Haluan keskittyä hyviin puoliin.

Niin, todennäköisesti pidän kritiikkiä "kriittisyytenä kriittisyyden vuoksi"
tasan täsmälleen silloin, kun minua itseäni sattuu huvittamaan
olla jotain muuta kuin kriittinen.

Taidan olla minä minä minä -ihminen siinä kuin monet sellaiset toiset,
joiden tuollaisia ominaisuuksia
en
vaan
jaksa.

Mutta keskustelemisesta tykkään.
Jos kommentti elokuvasta tai vaikka kirjasta on jotain tyyliin
"se oli jotenkin tosi jännä", turhaudun.
Simple as that. Take it or leave it.
Jokainen etsiytyköön itselleen mieluisten keskustelukavereiden seuraan.

Summarum:
Kyllä tässä osoitteessa vaatimuksia ympäröivälle maailmalle näemmä riittää.
Mutta itselle myös.

Onneksi ympäröivät ihmiset ja maailmakin jaksaa vaatia itseltään usein aika lailla.
Ja minulta myös.

Ja se on mielekästä.

Pistetääs vielä vähän Lemmyä tähän:

"I´m a lone wolf ligger
but I ain´t no pretty boy
I´m a backbone shiver
and I´m a bundle of joy

But it don´t make no difference
´cos I ain´t gonna be
easy
easy
The only time I´m easy is when I´m
Killed by death
Killed by death
Killed by death
Killed by death"

"Killed by death
Killed by death
Killed by death
Killed by death"

Kappale on tietty tuo, öö, mikäs tuon kappaleen nimi olikaan?
-Ai niin: Motorhead: "Killed by Death".

(Asiallisesti nimetyn kokoelmalevyn "No Remorse" uusi kappale vuonna 1984,
kun bändi oli lopettelemassa.
No, hyvin soi vielä ainakin 20 vuotta myöhemmin, kun viimeksi näin bändin livenä.)

(Mutta nyt soi The Knife. Levyltä. Mutta livenä.)

Hyvää viikonloppua & Yours truly, -Rokkihomo

- - -

(Ja Ketunkiven suuntaan myös kiitoksia _asiallisesta_ palautteesta, heh.)

- - -

Ystävällisissä keskusteluissa monet meistä kuolevaisista pyrkivät helposti komppaamaan,
siis: olemaan keskustellessa samaa mieltä.
Pyritään konseksukseen, vältetään ristiriitoja.

Ystävien välisissä keskusteluissa
- jotka, toki, ovat eri asia kuin ystävälliset keskustelut -
voidaan pyrkiä myös kokemukseen yhteisestä bondauksesta,
siis: pyritään yhteenkuuluvuuden tunteeseen.

Tämä - edit: nämä molemmat - voi myös ohjata etukäteisoletuksia.
Eli jos keskustellessa toinen osapuoli onkin hiljaa tai vaikka vain hymähtää,
toinen osapuoli voi olettaa sen tarkoittavan samaa mieltä olemista.

Moista etukäteisoletuksen ohjaamaa johtopäätöstä voi tietenkin ohjata toive:
Toive samaa mieltä olemisesta.
Toive yhteenkuuluvuudesta.

Ystävällisten keskustelujen ristiriitojen välttämisen näen kohteliaisuutena.
Ystävien välisten keskustelujen mukana kulkevat toiveet...
...kertovat mielestäni välittämisestä.

Mutta kumpienkin kohdalla johtopäätösten tekeminen hiljaisuudesta ja hymähdyksistä
voi olla aikamoinen
moka.
Jos ja kun niitä tehdään kohteliaisuuden ja toiveiden pohjalta:
"Se ei sanonut siihen asiaan mitään mutta on se samaa mieltä kuin minä
(oletan niin koska toivon niin)".

Syntyy väärinkäsityksiä.

Ja tietty, syntykööt, jos ne helpottavat elämää.
Mutta ei moisten varaan taloja kannata rakentaa.

Yksi harrastuksistani on eksistentiaalinen kriisi, kuten olen täällä
- ja ystävilleni -
toistuvasti tavalla tai toisella kertonutkin.
Siltä pohjalta en ole uskossa yhteenkuuluvuuteen - vaan yksinäisyyteen.

Toinen harrastuksistani on humanistinen, dialoginen yhtäältä - toisaalta -ajattelu.
Sitä kutsutaan joissain yhteyksissä, katsantokannasta riippuen,
pilkunn*ssimiseksi,
tai vastaansanomiseksi vastaansanomisen vuoksi.
Sitä on joskus kutsuttu myös keskusteluksi -
mutta ystävällistä keskustelua moinen ei ollenkaan aina ole.

Ystävien välisissä keskusteluissa aiheet taas ovat usein sellaisia,
ettei empatiakykyisellä ystävällä tietenkään ole mitään rakentavaa syytä sanoa vastaan.
Vaan kuunnella.
Kuunnella.
Kun toinen kerran tarvitsee kuuntelemista.

Hiljaa kuunteleminen ei ollenkaan aina ole sama asia kuin samaa mieltä oleminen.

Vai olenko väärässä?

En muuten ole.

- - -

Liikaa rautalankaa?
Joskus täytyy.
(Kotona tuli juuri selvitettyä yksi moinen, hymähtelyistä ja oletuksista rakentunut
väärinkäsitysten suma,
sekä toisen että oman pikku pään sisältä, joskaan se ei ole ainoa tätä rokkihomoa mietityttävä... moinen.)

Palaan eksistentiaalisen kriisini pariin - joka ei mielestäni ole mikään kriisi,
vaan johtopäätöksenomainen tapani ymmärtää olemassaoloni
tässä maailmassa joten kuten sosiaalisena, mutta usein eri mieltä olevana
osallistujana ja tarkkailijana.

Ja minä olen ollut h*lvetin eri mieltä suhteessa suureen osaan vastaantullutta maailmaa
jo ainakin parin vuosikymmenen ajan.

Siltä pohjalta - kenties - olen tottunut pohtimaan sitä vastaantulevaa maailmaa ihan itsekseni.

Ja aion jatkaakin.
Ihan homona.

(Amen rama rama.)

- - -

Luin aikakauslehti Gloriaa tänään, jotain lähimenneisyyden numeroa,
kun odotin tuossa päivällä hammaslääkäriä ja lehteilin vaan... jotakin.

Tuomas Vimma esiteltiin uutena kolumnistina.
Tämä dandy / runopoika kertoi hikoilevansa vapaaehtoisesti vain
"rakastellessaan turkkilaisessa saunassa",
ja pohtineensa työn tekoon käytettävän ajan minimoimista.
Että jos neljä tuntia viikossa riittäisi.

Kertoi ottaneensa tavakseen mm. ilmoittaa viime hetkellä kokouksille ja...
kissanristiäisille, ettei mitenkään pääse.
Ja jääneensä sitten kotiin - "juomaan portviiniä ja lukemaan eroottista kirjallisuutta".

(Mutta lukivat sitten lehdestä?
Halusi kertoa noille tahoille noin -?)

(Kätevää -!)

Ajatus ei tietenkään ole aivan uusi, ei myöskään tässä osoitteessa, mutta...
pohditaanpa nyt sitten vaikka tätä tässä sopivasti keskellä tätä viikkoa
- tätä työviikkoa, kenellä moinen noin rajautuukaan.

Ikään kuin sattumalta avaan täällä oluen ja uuden kirjan.
Eroottisiahan ne ovat vähän kaikki, lempikirjani ainakin.

Ärsyttävää -?

-Minuahan ei välttämättä kiinnosta.

Yours truly, -Rokkihomo

- - -

MUOKKAUS, SEURAAVANA PÄIVÄNÄ:

Tuomas Vimman kaltaisia k*sipäitä maailmassa toki riittää.

Yleisestikin ottaen, eniten v*tuttaa kaikki, kuten muodikas sanonta kuuluu.

Toisaalta, Vimmaa käy myös kateeksi, rehellisesti sanoen.
Minäkin, tottakai, haluan minimoida työaikani.
Enenevässä määrin, kuten tilastokielinen fraasi kuuluu.

Mutta: ei käy kateeksi Vimman mahdollisia työkavereita yms. tuttuja.
Paitsi että mitäpä tässä saarnaamaan eli jeesustelemaan;
hankkikoot parempia tuttavuuksia.
Lopulta itse kunkin oma moka, jos jaksavat katsella (eli oikeastaan olla katselematta)
moista.

Ja mitä tulee "kissanristiäisiin", minullakin on ja tulee olemaan esteitä moisten kohdalla.
Enenevässä määrin, kuten se tilastokielinen fraasi kuului.

Kuka niissä "kissanristiäisissä" vapaaehtoisesti edes hengailee?
Joku joka pitää moisesta?
Joku ihan velvollisuudentunnosta?

Siinähän hengailevat.
Minä, enenenenevässä määrin, en.

Että mieluummin sinne turkkilaiseen saunaan - joskin mieluummin ilman herra Vimman seuraa.

Että terveisiä keskiviikosta.
Keskiviikkoakin enemmän v*tuttaa, jep, kaikki. -R

- - -

Talo jossa asun saa länsiseinustalleen hyvät annokset iltapäiväaurinkoa
aina kun moista on tarjolla.
Moista on ollut tarjolla viime aikoina, ja ilman pakkasta.
Niinpä tulpaanit pukkaavat joukoittain ylös maasta.

Helmikuussa.

- - -

Minusta on oltu viime aikoina huolissaan, muutamallakin taholla.
Muutamastakin syystä.

Keskustelimme näistä eri aiheista lauantaina Ystävän luona.
Nautimme keskustelujen ohessa kolmestaan viisi pulloa kuohuviiniä...
...ja lopuksi jonkun mystisen pullon vielä päälle.
Sellaisen, joka sai meidät - minut ja Pölhön - sammumaan Ystävän lattialle.
Heräsin siitä aamuseitsemältä ja ihmettelin missä olen.

Which was nice.

Tämänpäiväisen rennon, kokonaan Pölhön kanssa vietetyn rokulisunnuntain perään
voinkin huomenna levänneenä ihmetellä vähän enemmänkin, missä olen.
Ihan itsekseni.

Ja Pölhö sai kuulla keskeisimmän uuden vuoden lupaukseni
(ei ollut lukenut sitä täältä, ja miksipä olisikaan).
Sen, että olen luvannut itselleni olevani itsekkäämpi kuin ennen.
Piti oikein hyvänä ja tervetulleena lupauksena, ja kannusti pitämään siitä kiinni.
Niin aionkin.
Mutta että kuuli siitä vasta.

Helmikuussa.

Täytyy muistaa jutella enemmän.

- - -

Hyvää helmikuun loppua, -R

- - -

No huh, edelleen seisoo tämän blogin tilastoissa että:

"Kommentteja 666 kpl"

Raamattu kertoo nykyisimmällä vahvistetulla äidinkielelläni että:

"Tässä vaaditaan viisautta. Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon:
se on erään ihmisen luku, ja se luku on kuusisataakuusikymmentäkuusi."
(Ilm.13:18)

Tuosta on puhuttu paljon...
Mutta minulle tuo ei tarkoita juuri mitään;
"it means... nothing to me", kuten AbFab Patsy toteaa sekavana
kuullessaan kellon olevan seitsemän aamulla.
Kehottavat Patsya menemään vaan (takaisin) nukkumaan.

Sattumalta juuri viime viikonloppuna tulin lukeneeksi Raamattua...
...kuin piru Raamattua.
(Oikeammin: kuin... homo.)

Muutenkin olen vähän "pihalla", omissa maailmoissani, kuten huomanette.
Tänään onkin kai aika mennä käymään ihmisten ilmoilla.

Hyvää viikonloppua, -Rokkihomo

- - -

Olen muutaman eli reilut 4 vuotta myöhässä, mutta ei se mitään.

Rakastuin tänään.

The Knife: Pass This On

Kappaleen käsittääkseni alkuperäinen video on tässä:

http://www.dailymotion.com/video/x1dvom_the-knife-pass-this-on_music

...Kahden tahon blogeilleen laittama Pass This On -versio, josta varovasti ihastuin,
on taas tämä:

And indeed Pass This On is the opening track of the DVD me buy tomorrow:

- - -

Olen viime aikoina bloggaillut ehkä liikaakin, kun on tullut toistuvia
päiväkohtaisia
merkintöjä.
Saattaakin olla että toivotan tässä saman tien hyvää loppuviikkoa.
Mielessä on asioita jotka saattavat laittaa Rokkihomon hetkeksi...
ei kaappiin...
mutta ylähyllylle.
Or smthng.

Hyvää viikkoa, & Yours truly, -Rokkihomo

- - -

Päivitys:

Alla oleva stella...:n kommentti
"eli rokkihomo seurustelee runoturren kanssa... ihkuu"
oli tämän blogin 666. kommentti.

Ko. kappaleiden herkullisella yhteensovittamattomuudella
voi tietty myös olla asian kanssa jotain tekemistä.
Ehkä.

Ei muuta, lepo.

- - -

...ja kuten eräässä toisessa yhteydessä tulin todenneeksi,
kohta kulunut maanantai on ollut kuin sunnuntai, enkä valita.

Päivä on kulunut netissä, sekä hyöty- että huvisurffailua.
Molemmilla saroilla eteen on tullut juttuja, joista saattaa seurata,
no, juttuja.

Kun netti oli täyttänyt pään työpaikoilla, työkeikoilla, töihin liittyvillä muilla ideoilla...
...ja toisaalta mahdollisesti-homoseksuaalisiin-aktiviteetteihin-viittaavilla
jutuilla muinaisesta Egyptistä, Mesopotamiasta ja Raamatusta,
ja näitä jokaista sekä yhdessä että erikseen, huh,
olin valmis istumaan hetkeksi tv:n ääreen.

Avasin höpöhöpöohjelman sub-tv:ltä tai jimiltä, jossa
Uskomattomat Videot (tai joku vastaava)
näytti miten eläintarhan sivooja oli varomaton norsujen aitauksessa työskennellessään:
Kun norsu vähän peruutti ja meinasi istahtaa, sen seurauksena...
...siivoojan sopivasti kohdalla ollut pää lipsahti upoksiin hännän alle sinne niin.

Siivoojalle ei käynyt pahemmin, mitä nyt hetken häiriö valaistuksessa ja ilmanvaihdossa.

Ja eikun suihkuun, korvantaustoja myöten, oletan.

(Äh, toivottavasti en näe unia norsuista.)

Että tänään olen tosiaan sekä lukenut että nähnyt kaikenmoista
ja ihan poistumatta kotoa - vähemmästäkin katse lasittuu.

- - -

Huomenna täytynee käydä tervehtimässä ulkomaailmaakin.

Yours truly, -Rokkihomo

- - -

...Eli tv-luvan turvin ylen lähettämää Fashion Rocks 2007, Royal Albert Hall, London.

No, Iggy Popin takia.
Satuin lukemaan lehden tv-tiedoista, olin sohvaperunana,
ja surffailin kaukosäätimellä.

Oli siellä jotain mallejakin, ja oli niillä jotain vaatteita päällä.

Iggyllä oli farkut, ja käsittääkseni ei mitään muuta.
Piti tarkistaa: Iggy-setä on täytti viime vuonna pyöreät 60
(siihen pyöreys sitten loppuikin).
Stooges oli mukana.
Kappale oli tuo tuttu doggie-style, ja kappalehan tuli viime vuonna 38-vuotiaaksi.

Osa yleisöstä piteli korviaan, osa oli varsin innostunutta,
ja Iggy ja mallit tekivät parhaansa
antaakseen toisilleen tilaa tehdä keikkansa, kummankin tahon
toisistaan aika lailla poikkeavaan ikonoituun tyyliinsä.
Kumpikaan taho ei onnistunut - antamaan toiselle taholle tilaa.

No, ei ollut eka kerta kun Iggy-ystäväiseni oli catwalkilla
(on ollut mallien kanssa ja mallina)
mutta mallit ehkä eivät ennen Iggyn kanssa...
...ja eivät saaneet tehdä työtään kunnolla.

Ja niitä vaatteita. Sillai eri värisiä, hameita ja mekkoja.

- - -

Xena jäi väliin, kun olin sunnuntaita ystävän kanssa kävelyllä, syömässä ja kahvilla.
Olihan siellä kaunis päivä, keväinen suorastaan.

- - -

Pölhö palaa takaisin kotiin vasta torstaina.

Olen saanut kaasua sohvalla -kiintiön kertakaikkiaan täyteen tältä erää.

Mitäs nyt tekisi?

Kertoisinko, ihan julkisesti, että olisi jo kiva taas sen vieressä nukkua
itsekseen oleilun sijaan...?

Hups.
Taisin kertoa jo.

- - -

Että seuraava tämän viikonlopun aihe...

Torstaina osui silmiin kaupan jonossa iso itkuinen kansikuva
- pesukarhu tai Alice Cooper, sopii valita sopivan tuttu assosiaatio tähän.
Joka tapauksessa kasvot olivat saman tien tutut.
Kaikille.

Tänään valtakunnan pää-äänenkannattajan pää-äänenkannattaja jatkoi
(ja eilen jompi kumpi käsittämättömiin miljoonalevikkeihin yltävistä iltapäivälehdistä,
jota vilkaisin netistä tänään):
Vanhanen syytti, Vanhasen syyttäjä syytti, Susanin kustantaja syytti.
Susania.
Susan syytti kustantajaansa - ja "yritti pyytää anteeksi" Vanhaselta.
Susan olikin ainoa joka "yritti pyytää anteeksi".

Minä olen pitkävihainen tyyppi.
Luulen että Vanhanenkin on.
Vastaavassa (?¤#&?) tilanteessa olisin yhtä lailla saattanut
"välttää katsekontaktia"; ilmaista kehon kielellä ilman sanoja että ei,
älä edes yritä pyytää anteeksi, et saa.
Pitkävihaisuuden pohjalta luulen... ymmärtäväni jotain tuosta kuviosta.

Susan jurppi minua viime vuonna, jopa paljon: varsinkin uutinen
kirjankansienjulkaisusta
oli paitsi naurettavaa, myös jopa raivostuttavaa.
KAIKKI olivat menneet liian pitkälle: kustantaja, Susan, toimittajat, toimituskunnat.

Allekirjoitin Susanin vastaisen Ole jo hiljaa -addressin netissä.
Herjaussyytettä ei onneksi tullut.

Ja kyllähän sitä herjattiin: Vuosi sitten eduskuntavaalipäivänä
kuulin kantabaarissa miten:
"Annoin ääneni keskustan ehdokkaalle ihan jo sen Huora-Kurosen takia"
(huom: lainaus, ei oma kommenttini).

Koska en olisi suonut keskustapuolueelle yhtään enempää ääniä,
kuin mitä se muutenkin ikävä kyllä tässä maassa keräsi, harmitti vielä vähän lisää.

Mutta nyt... Susan on ainoa joka pyytää anteeksi.
Tulee sääli.
Sääli on hankala tunne... Se vaatii usein osakseen omakuvan omasta itsestä
säälin kohdetta korkeampana.

Se vaatii itsensä korottamista.

Moinen on huono lähtökohta _yhtään millekään_ ja vaikka päädyn, aika ajoin,
harrastamaan itseni korottamista tässä maailmassa ties mistä muka-ymmärrettävistä syistä,
ja ohi ties minkä jeesustelujen, varoituskellot soivat.

Eli jos säälin, pidän Susania itseäni tyhmempänä / heikompana / hölmömpänä.

Vaikeaa.

Mutta sitten Susan pyysikin anteeksi - ja ainoana, muttei saanut,
vaan oma kustantajakin kävi syyttelemään.

No mutta minä tässä täten annan Susanille anteeksi.
Anteeksi aiemmat ajatukseni, Susan, jos satut Ranneliikettä(kin) lukemaan.

Tarinan opetus olisi kai ettei kannata antaa kaiken maailman
ahneiden p*skiaisten
(=se kustantaja, joka kaikkien tunteman kirjan otsikonkin ilmeisesti keksi)
ylipuhua itseään juttuihin jotka myöhemmin voivat kaduttaa.
Jopa paljonkin.

- - -

Olen viikonloppua itsekseni, Pölhö on matkalla, viettämässä talvilomaansa.
Minulla on ylimääräistä aikaa, kaikesta päätellen...

...No, huomenna voin blogata vaikka Xenasta.

Hyvää lauantaita ja lauantai-iltaa, -R

- - -

Onko sähkökäyttöinen hieromasauva englanniksi dildo?
Kuulemma on, mutta itse olen mieltänyt dildon tekopippeliksi,
tofupippeliksi...
...Ja hieromasauvan taas nimenomaan hieromasauvaksi,
sähköllä täriseväksi kojeeksi ilman välttämättömiä pippeliassosiaatioita.

Meillä on kotona kaksi.

Toinen on hieromasauva hieromiseen, toinen taas...
ilmeisesti sitten nimenomaan dildo, koska se on _sellainen_ hieromasauva.
No, on se vähän pippelin muotoinen, ja tarkoitettu nimenomaan tofuksi.

Sain sen syntymäpäivälahjaksi.

Hauska vitsi, joskaan taloutemme vailla klitoriksia ei taida löytää sille käyttöä.
(Paitsi ehkä joulukoristeena?)

Ja mielessäni se ei ole ollenkaan tekopenis, vaan hieromasauva
- se ei siis mielessäni sukupuolistu eikä pippelöidy,
eikä siinä mielessä herätä...
minkäänlaisia intohimoja, paitsi tämän analyyttishakuisen pohdinnan
näin perjantaiaamun "ratoksi".

Saan fallisia mielleyhtymiä vaikka mistä, mutta en hieromasauvasta.

(Ja niin, eiköhän muutamakin nainen ole samaa mieltä tästä?)

Tällaista täällä tänään, hyvää perjantaita, -R

- - -

Seuraavana aamuna: toivottavasti perjantait olivat eri tahoilla mukavia.

Lauantaiaamun "ratoksi" laitan tänne tämän taannoin löytämäni
smoothie-mainoksen uudestaan
(linkki ei toimi, mutta kiinnostuneimmat: copy-paste):

http://www.vmagazine.com/cms/files/1207best_sof_tropicana.jpg

Tuo kuva on, yksinkertaisesti, herttainen.

(Voisko sen vaikka vain varastaa ja painaa t-paitaan -?

- - -