Rakkaus, kuolema ja elämä

Koska vetelin tänne varsin ohkaisia kieliä ja jousia eilen,
tänään ei käy mikään pienempi otsikko kuin tuo.

Rakkaus.
Pölhö kai luki kun taannoin laitoin tänne tunnelmia Phantom of the Operan kappaleesta "Music of the Night". Ehkä hyräilin laulua myös...
Yhtenä aamuna tuo sitten vastasi laulamalla
"All I ask of You:n" aloitussanoja:

"No more talk of darkness,
forget these wide-eyed fears;
I'm here, nothing can harm you,
my words will warm and calm you..."

Heh.
(Vaikka laulu, tosin, jatkuu aika arveluttavasti vartijaksi ja oppaaksi tarjoutumisella, mutta sinne astipa P. ei laulanut)

Ja sitten, myöhemmin työpäivän tauolla tuo pukeutui Oopperan kummitukseksi, otti kuvan, ja lähetti minulle, viestillä "Think of Me".

Sillä lailla. Oksennelkaa siellä, koska täällä romantiikka on ajoittain kai makeampaa kuin voi kioskista ostaa...

Poikaystäväni on Oopperan kummitus...

- - -

Kuolema.
Äitini on vammaishoitaja. Eilen yksi asiakas (eli ei asukas, vaan päivät palvelukeskuksessa oleileva) kuoli.
Kuoli keskellä päivää ja äitini työpäivää. Kurkkuun oli kerääntynyt limaa ja tämä ihminen ei muutenkaan puhunut, oli vaan, kunnes kaatui istumasta ja meni siniseksi. Ja tukehtui ennen kuin ehdittiin pelastaa.

Ja sitten vaan hoitajat rauhoittelemaan muita asiakkaita ja kertomaan, että "ei tässä mitään hätää", ja työpäivä jatkuu.
Huh.

- - -

Ja samaan puheluun äidin kanssa mahtui uusi elämä,
että veli odottaa tyttöystävänsä kanssa lasta.

...Ja toisaalla yritin muotoilla miten uutinen läheisen vakavasta sairaudesta ei kuitenkaan ole uutinen kuolemasta, ei vielä, vaan ehkä enemmänkin hälytys elämän jatkumisesta, mutta vain rajatusti.

Se voi olla pohjattoman tuntuisen surullista, mutta samalla fraasien fraasin mukaan nimenomaan se elämä jatkuu.

Omat vanhempani elävät ja voivat suht hyvin tahoillaan molemmat, minulla ei ole kokemuksellista viisautta tähän...
Mutta olen seurannut läheltä kun ystävien vanhempia on sairastunut - vakavasti, ja ikävä kyllä joskus myös vakavimmin.

Kahdenlaisia ihmeitä on tullut vastaan:
Yksi on että voi itkeä asiasta ystävän kanssa vaikkei yleensä koskaan itke muuta kuin yksin.
Toinen on että joskus jonkin pienen hetken asiasta voi jopa vääntää vitsin, jolle voi jopa nauraa.

MUTTA VAIN asianomainen.
Jos ja kun joku muu vitsailee noin surullisilla asioilla, se kertoo sellaisesta empatian puutteesta, johon vahva lääkitys olisi paikallaan.
Meidän muiden hyvinvoinnin vuoksi.

- - -