Rokkihomokokemuksia

Arvon "JPHki" huomasi mainita "Roope2:n" blogin kommentteihin,
miten turkulaista sisäänpäinlämpiävyyttä
(tai jotain tuollaista, miten sanamuoto menikään)
on havaittavissa Ranneliikkeessä(kin).
"Roope2" taas huomasi samaisessa blogissaan kulissin(sa) takaa
kiinnittää huomiota siihen miten sekä luetuimpien että aktiivisimpien bloggaajien joukosta
löytyy aikamoinen määrä turkulaisia / Turussa asuvia.
No niinpä löytyykin, tosiaan:
"kuusi kymmenen ahkerimman bloggaajan joukossa ja neljä kymmenen luetuimman",
kuten Roope2 toteaa.
Ainakin.

Vaikea sanoa, miksi.
(Ehkä turkulaisilla / Turussa asuvilla ei ole muuta tekemistä
kuin lukea toistensa blogeja?)

Ihan toinenkin juttu noista tilastoista nousee esille kun katsoo:
Entäs naiset?
Lepakkolaaksosta ohjaudutaan lukemaan ihan samaa blogien joukkoa,
mutta kymmenen luetuimman joukossa on vain yksi (1) nainen,
ja hän on näemmä blogannut viimeksi syyskuussa 2007.
Aktiivisimpien joukosta ei löydy kuin pari.

Mitäs tämä nyt sitten on?
Onko Ranneliike herrakerho?

Vai onko bloggaaminen - ja blogien lukeminen näemmä (edit: eikun ehkä) myös -
jotenkin enemmän ns. miesten juttu?

(Turkulaisten himpulamiesten juttu -??)

- - -

Apparently my Canadian queer heroes, the combo ie. band Hidden Cameras,
they have but one music video
(unless my net-handicapped eyes and fingers just cannot find them).

The one is a good choise of a song, and a good video as well:

ANd part of the lyrics to sing along with:

"I believe in the good of life as I kneel for a taste of man
I believe in the taste of wine as I do not step on a land mine

I'll testify
on the word of a radio
that I dream of the fate of democracy,
as I flee on my bike from the crimes we made,
and that I did not do those drugs,
or steal those army pants..."

...

-R

- - -

&NR=1

- - -

Heräsin pää täysin jossain muualla, ja samalla huomasin olevani
täysin jossain muualla.
Kello n. 4 aamuyöllä.
Sängyssä pienessä huoneessa.

Missä olen? Miten olen tullut tänne missä-sitten-olenkaan?
Olenko yksin?
Missä on Pölhö?
M i t ä olen tehnyt ennen päätymistäni tähän tuntemattomaan paikkaan -??

Meni hetki, ja tajusin tulleeni ihan itse, vapaaehtoisesti ja itsekseni siihen
kakkosluokan hotelliin, jossa vietin yön osana alkuviikkoista Helsingin matkaa.

Vietin taas yhden yön tuossa hotellissa kuten viime reissullakin, ja toisen yön
toisessa tutussa hotellissa keskustammassa.
Ensin mainitussa pääsi aamusaunaan aamiaisen ohella, mutta toisessa
ei unta saamattomalle kohtuullisen hutikan ystävälle tällä kertaa ollutkaan
minibaaria yömyssyjen pohjaksi.
Hain respasta.

Hoidin työkeikkani, näin hyvän joukon tuttuja
- ja uusi baari Fenix oli kerrassaan kotoisa.

Yleisesti ottaen pitäisi järjestellä kevään matkoja, niihin tarvittavia vapaapäiviä
ja matkoihin irtoavia tarvittavia rahoja.
Lämmin kutsu on keväälle voimassa Baijeriin, Regensburgiin.
Tuskinpa ilman kutsua Baijeriin eksyisinkään, joten...

Toiseksi pään sisällä on kasvanut melkoisen isoksi halu vierailla pitkästä aikaa Englannissa.
Lontoossa ja Olde Yorkissa.
(Jätän toistaiseksi New Onen heille jotka jo tietävät rakastavansa ko. megalo-omenaa.)

Lyhyemmällä tähtäimellä,
yleisesti ottaen,
pitäisi katsoa päivien kulusta itselle aikaa syventyä muutamaankin kirjaan, jotka odottavat joulunajan ostoksina lukemistaan.
Eikä vähiten W. S. Burroughsin uusin suomennos viime syksyltä.

Ja esim. Dandy Warholsin viimevuotinen uusi levy on edelleen puhkikuuntelematta.
(Homorockerness to be updated.)

Ja, kiitos Stellan, Harvey Milk -elokuva odottaa muistitikulla sopivaa hetkeä.
Mielellään yhdessä Pölhön kanssa katsottavaksi
(joskin päätteeltä, kun en jaksa osata polttaa sitä dvd-ksi).

Kuluva viikko on kumminkin yllättävänkin tiukasti "pulkassa" jo.
Harmi.
(Mutta olkoon.)

-R

- - -

Pyhän Sebastianin päivä 20.1. meni ohi kokonaan kommentoimatta.
Jopa on.
Se oli se joku Obama kun harhautti päivän uuisaiheita...

- - -

"Sinun pitää rauhassa itse miettiä, mitä haluat elämältä."

Minulle kerrottiin tällainen viisaus tänään. Tai siis eilen.

No shit, kuten Red Planet -elokuvan kapteeni vastasi,
lattialle pudonneena,
kun avaruusaluksen tietokone ystävällisellä äänellä ilmoitti,
putoamisen perään,
keinopainovoiman kytkeytyneen takaisin päälle.

...

And, once more with a feeling with Mr. Bowie:

Mieleen tulevat vanhan aivan lempilevyni "Man who sold the world"
ekat kappaleet "Width Of A Circle" ja "All the Madmen"...
(mutta ne voitaisiin kumminkin (yli)tulkita itsetuhoisina,
joten antaa olla.)

...Tai "Buddha of Suburbia", mutta se on liikaa Damen oma "My way"...

...Joten täytänpä tätä tyhjää valkeutta Tin Machinen "I can't read" -kappaleen sanoilla:

"I can't read and I can't write down
I don't know a book from countdown
I don't care which shadow gets me
All I've got is someone's face.

Money goes to money heaven
Bodies go to body hell
I just cough, catch the chase,
switch the channel, watch the police car.

I can't read shit anymore
I just sit back and ignore
I just can't get it right, can't get it right
I can't read shit I can't read shit.

When you see a famous smile
No matter where you run your mile
To be right in that photograph
Andy, where's my fifteen minutes?"

(Tin Machine: "I can't read")

...Ja osoite Youtube -pätkään, tallennettu Damen em. 50-vuotisjuhlista,
niiden jälkeen, kun konsertti on Space Odditya myöten ohi.
Sitten oli hetki nodata Tin Machineenkin päin.

Ja olla muutenkin niin hemmetin reflektiivinen.

&feature=related

Nice song while switching channels,
ja samalla kun istun ja haaveilen vanhuudesta
(Ups. Yrjänä rokkipossu pääsi mukaan tähän. Siis CMX:n "Marmoria").

Yours truly. Truly, -R

- - -

(But, "sometimes I fear that a whole world is queer,
sometimes,
but always in vain")

- - -

...Kun Mr. Bowie täytti kolmekymmentä, hän oli "vetäytyneenä" Berliiniin,
jossa oleili, teki musiikkia ja yritti pysyä erossa liiallisista määristä humehia Iggy Popin kanssa.
"Lust for life" yms syntyivät silloin, kuten myös yksi Bowien (monista)
musiikinhistoriaa kääntäneistä LP:istä, "Low".

(EDIT: Sehän olikin vasta "Lowia" seurannut LP, joka ilmestyi Bowien jo täytettyä 30.
Siis tuo "Heroes". Samanoloinen kokeileva, matalan profiilin hieno levy,
ja jotenkin hyvin kolmekymppisen oloinen, jonka tuo yksi kappale osoittautui
kieltämättä oivaksi osumaksi.)

Otsikko viittasi matalaan profiiliin:
Kolmekymppinen Bowie halusi tehdä musiikillisia kokeiluja kaikessa rauhassa,
kaukana Lontoon ja New Yorkin sosiaalisesta hulabaloosta.

Reflektiivisyyttäkin oli, levyltä löytyvä "Always Crashing in the same car" on niitä kappaleita
jotka opin laulamaan mukana heti parin kuuntelukerran jälkeen.
Sen verran omakohtaista.

...

Kun minä täytin kolmekymmentä, asuin Turun ylioppilaskylässä,
hulppeasti kaksiossa itsekseni, minä kirjani levyni - ja paljon omaa aikaa.
Matkustelin usein mm. Berliinissä.
Turussa(kin) rentouduin lähinnä kaljan kannabiksen ja irtoseksin avulla.
Syntymäpäivänä blondasin lyhyen tukkani (olin pitänyt kaljua pari vuotta ja tukka
oli juuri päässyt kasvamaan vähän sänkeä pidemmäksi) ja illalla SETA:n bileisiin Klubille
etsimään syntymäpäivälahjaa...

...Ja pari päivää myöhemmin kolmekymppinen minä valvoi tapojensa mukaisesti yötä ja kirjoitti
tällä kertaa kirjoitti tulevalle itselleen pitkää kirjettä luettavaksi myöhemmin.

Luin sen eilen.
Vaikka se on toisesta maailmasta, se olen minä, ja keskeiset haaveet, salaisuudet
ja suunnitelmat ovat aivan samoja.

Hämmentävän samoja.

Iso ero on että olen nykyään parisuhteessa ja avoliitossa.
Silloin olin sitä mieltä että eläisin koko elämäni itsekseni,
enkä missään tapauksessa kaivannutkaan mitään "vakavaa" suhdetta
sotkemaan voi-niin-täydellistä omaehtoista elämääni.

Tuo on iso ero nykyiseen, ja samalla ainoa iso ero.

(EDIT: Yksi pieni erohan on kannabiksen vaihtuminen.
Konjakkiin.)

Muissa asioissa sain alkavaan vuoteen ison vahvistuksen monistakin omista
pitkän linjan ajatuksista vajaan seitsemän vuoden takaa,
joille aion taas olla entistä uskollisempi.

(Paitsi tupakanpoltolle. Alan lopulta olemaan kypsä.)

(EDIT: Ihan vielä en saanut tartuttua tuohon.
Mutta lähitulevaisuudessa.)

Sincerely yours truly, -R

- - -

Writing this in English in case he's reading
(and why wouldn't he? We've been friends longer than anyone around me today.)

Sixty-one years today. No big celebrations, neither last year.
Big ones were eleven years ago in New York, on stage with,
among others, Frank Black (Pixies), Robert Smith (Cure)...
...and Lou Reed.
But no Iggy (maybe Mrs Bowie said no, no hanging around with naughty Iggy anymore).

Lou Reed and Iggy Pop are famously close friends with Bowie,
but apart from them, Dame David has collaborated with EVERYONE:
From Mick Jagger to John Lennon, Freddie Mercury & Queen, Brian Eno...
...Trent Treznor!...
...and almost even with Elvis (he wrote "Golden Years" for him,
but "the King" recorded next to nothing in around 1975 anymore,
so the song is sung by Thin White Duke in oh-so-brilliant LP "Station to Station" 1976).

Behind the you tube -address below,
there's fifty-something Dame David (on hidden high heels) and Placebo,
doing Marc Bolan's "20th Century Boy" (Dame's yet another friend from the past).
It was Brit's or MTV awards sometime around the millennium,
Boy George screaming "OH MY GOD IT'S DAVID BOWIE" just minutes before this.
I agree:

Happy birthday Dame David. You mean oceans to me, -R

- - -

ADDENDUM:

The Bitch haven't commented.
Probably forgotten bout me having better friends around him.

Oh well, below there's address to "Queen Bitch", to salute the day,
recorded the day before I was born,
with "nice" introduction:

&feature=related

(...Much later, when it was fashionable even in Mynämäki, had a hair like that.
And the boots, although colours were the other way around.
And, yes, I got beaten up.)

- - -

Minä en juurikaan välitä erikseen efforttia vaativista kutsujuhlista.
Olen kokonaan ja vain itse järjestänyt elämässäni vain yhdet
(EDIT: yhdet oikeasti isommat juhlat, siis),
maisteriuteni kunniaksi kun ajattelin että mummo tykkää
(=ei mukanokkela sanonta, vaan kirjaimellisesti totta, ja jep, mummo tykkäsi).
Kutsuttuna olen vieraillut hyvinkin monissa, ja hyvinkin monien kohdalla
olen yhtäkaikki tehnyt oharit, joskus hyvissä ajoin mutta usein myös viime hetkellä.
Kun ei vaan nappaa.

Let us face it:
Minulla on jo pitkään ollut enemmän kuin tarpeeksi Ystäviä, ystäviä ja tuttavia,
ja kylmältä kuulostavalla enemmän kuin tarpeeksi -sanonnalla tarkoitan,
että enemmän kuin jaksan pitää läheisiä suhteita yllä.

Minulla on siis jo pitkään ollut hyvin vähän tarvetta tutustua uusiin ihmisiin.

Tunnen lähipiirissäni ihmisiä joiden olisi omasta mielestäni hyvä
- ja suorastaan tärkeää -
tutustua uusiin ihmisiin, ja onnea vaan, mutta minä en ole he.

Ja kaikkein vähiten minulla on halua pitää tilanteita yllä kertomalla
juttuja tarinoita vitsejä anekdootteja
ihmisille, joita en tunne, mutta joiden kanssa pitää jotenkin saada vietettyä ilta,
kun kerran samaan paikkaan on kutsuttu ja tultu.

Ihmisten ainutkertaiset elämät ovat mielestäni muuta
kuin anekdooteiksi latistettujen tarinoiden rakennusaineita.

Saan edelleen kutsuja.
Järjestelen jonkinmoisia itsekin
(EDIT: jonkinmoisia eli niitä pienempiä get togethereita).
Käyn coctail-partyissakin mingling around ajoittain.
Jos olen epäsopivalla tuulella, jään kotiin.
Tai tulen, mutta tarkkailen tilanteita hiljakseltaan
ja ihmettelen koko tapahtuman mielettömyyttä, sori vaan.

Jos olen ns. "hyvällä tuulella" niin kerron toki niitä...
vitsejä juttuja tarinoita anekdootteja...
mitä mikäkin sosiaalinen tilanne tuntuisi mielestäni kaipaavan.

Ja te ihastutte minuun.

...Vaikka olenkin osa-aikainen ihmisvihaaja, ja itsekeskeinenkin vielä.
Viimeksi mainittuun saa maailma tosin tottuakin:
Itsekeskeisempi ote ympäröivään maailmaan kun on keskeisin uudenvuodenlupaukseni
nyt jo toista vuotta peräkkäin.

Hyvää uutta vuotta, omat ja muiden navat ja napojen ympärillä olevat ihmeelliset asiat,
jotka mielestäni itse kukin ansaitsevat parempaa ja syvempää
kuin mingling around -sosiaalisuutta.

Yours truly, -R

- - -