Rokkihomokokemuksia

kyselee smoo keskustelupalstalla.
Sinne tuli jo vastattua mutta laitanpa tänne yhden parhaista kerroista.

Mukava kontrasti:
Peruskoulun ala-asteen 3-6. luokan luokkakokous,
kaikki noin 22-vuotiaina, juuri aikuisina, porukka joka oli päättänyt luokkakokouksesta
12-vuotiaina ala-asteen päättyessä oli kymmenen vuoden päästä siis koossa taas.

Oh dear.

Syötiin, juotiin, ja mentiin yökerhoon.

Yökerhosta seuraan välillä tylsistyen poikkesin minulle parin kerran perusteella
pintapuolisesti tuttuun silloiseen Turun setakytkös-yökerhoon Why Not.
Hlbt-qwerty -opiskelijajärjestö Homoglobiini - tai osa porukasta - toimi
narikassa yms. tms. vapaaehtoispohjalta.

Valittelin luokkakokousta niille parille tutulle naamalle siellä jotka baariseurana jotenkuten tunsin.

Ja liityin saman tien jäseneksi.

Sitten palasin lapsuuden koulukavereiden kanssa yökerhoilemaan vielä hetkeksi.

Toista luokkakokousta ei tullut koskaan, mutta Homoglobiinin jäsenmaksun
maksoin vuosikymmenen loppuun - lopulta em. ala-asteen luokkavuosia pidemmän ajan.

- - -

Kontrasti jota muistelin oli siis tuo 80-luvun lapsuuden ja hetero(ksi kasvamis)oletuksen
ja ihan aidon antihetero-opiskelijajärjestön (jollainen ao. järjestö siis silloin oli) välillä,
ja samalla tietty aivan erilaisissa omissa rooleissa ja sosiaalisissa identiteeteissä (köh)
noiden kahden eri porukan välillä samana iltana.

- - -

Aikamoinen onkin ollut, maailmanlopun tunnelmia on riittänyt.

Syynä lauantai-iltaiset alkoholi-annokset, aivan liioitellulla, liiallisella,
kohtuuttomalla voluumilla.

Minulla on hyviä syitä olla juomatta kohtuuttomia määriä,
ja pitkäaikaisen kohtuullisen hutikan ystävän ja harrastajan pitäisi toki tietää
kohtuullisen ja kohtuuttoman ero ja raja
- vaikka kuinka haluaakin, öö, nollata päänsä
- ja vaikka tapaa sattumalta ystäviä vuosien takaa
- ja vaikka sitten jutellessa esiin nousisikin ikäviäkin mieltä sekoittavia asioita
- tai vastaavasti juhlamaljojen aiheita

Silti.

Kohtuus.

Ja olenko nyt levännyt ja rentoutunut uutta työviikkoa varten?

-Niinpä.

No, omat mokat, kärsinpä sitten siis.

-R

- - -

- - -
EDIT: Kysymysmerkit alla eivät ole retorisia. Sen sijaan saisi kommentoida lisääkin.
- - -

Miten se meneekään?

Onko minulla (ja / tai meillä) homona elämän arjen erilaiset käänteet
yhtä jatkuvaa (homo)politiikkaa -?
Tai sarja (homo)poliittisesti latautuneita tapahtumia ja sattumuksia -?

Ja / tai queer-politiikkaa, jos ja kun moisia myös pohdin -?

Tuleeko asian, sattuman, tapahtuman poliittisuus vastaan omasta
vai toisen huomioijan puolelta?

Vai sekä että?

Vai miten sattuu?

Vai hui hai -?

- - -

Meille tuotiin äsken kotiinkuljetuksena uusi sänky uuteen kotiin.

Edellämainittuihin pohdintoihin liittyen:
otin äsken kaksi kuljetusalan ammattilaista ja sängyn oheiskotkotuksineen vastaan
ihan homona.

Jep.

Ihan homona.

-R

- - -

muuta kuin sen ettei oikein ehdi.

Ja kaikenmoista sentään ehtinyt sattumaankin - muuton ohella.
Turun homo-lesbo-bi-yms eli hlbt-qwerty -opiskelijajärjestö Homoglobiini
juhli täysi-ikäiseksi ikääntymistään viime perjantaina...
...ja samaisen länsisuomalaisen kylän kristilliset homo-lesbo-bi-yms -ihmiset
järjestivät sateenkaarimessun, jossa kävin rauhoittumassa sunnuntaina.

(Verkkokatkon antaman pitkän viikonlopun mittaisen rauhoittumisen lisäksi.)

Samaisena sunnuntaina tuli herättyä kirkon kellojen soittoon.
Mahdottoman mukavasti pehmeää (and dejavu from York).
Asumme nyt sellaisen naapurissa.

Kuten myös pienen söötin leipomon.

- - -

(Hm. Mitäköhän mieltä Hedwig olisi tällaisesta epärokkihomoilusta...)

- - -

Että tässäpä rokkihomokokemus:
Pölhö vähän pakkaa ja siivoaa.
Ihan Pölhönä.

(Perjantaina luovutamme lopulta avaimetkin pois.)

- - -

Muuttomme on "vaiheessa".

Viikolla pakkasimme kaiken ylimääräisen ja perjantaina kärräsimme laatikot
uuden kodin varastoon ja jo tyhjennettyyn yhteen huoneeseen.

KAIKKI ylä- ala- ja sivukaapit ovat kokonaan tyhjiä, kuten myös vintti ja varasto.
Mielenrauhan kannalta kätevää että niistä pidettiin ajoissa huoli;
vastaavasti ruokakaappi kylpyhuone ja sohva ovat nenän edessä koko ajan,
joten viime hetken yllätyksiä ei ole edessä.
Ei ole.

Huonekalut ja jokapäiväinen tawara siirtyy to-pe
(myös sohva ja pesukone...)
Ja perjantaina luovumme tästä osoitteesta lopullisesti.

Samaan aikaan töitä alkavalla viikolla riittää.
No, hoidan ne.
Muuttoshow jatkuu joka tapauksessa ensi viikon jälkeenkin uudessa kodissa...
pikku hiljaa...

(Bloggauksia Oleellisemmista Asioistakin tulee vähän myöhemmin.
Nyt ei homo ehdi.)

- - -

Tänään 115 vuotta sitten Petja-setä teki itsemurhan masentuneena, pelokkaanakin,
ja kyllästyneenä häntä ympäröineeseen todellisuuteen joka tuntui rakkaudettomalta.

Viimeinen, kuudes sinfoniansa lempinimeltään "pateettinen" oli saanut ensiesityksensä
vasta n. viikkoa aiemmin, ja keisarillinen Pietari valmistautui jälleen uuteen,
kylmänkosteaan ja pitkään talveen.

Keskellä hämmennyksiä perinteiden ja toisenlaisten, "länsimaisten" ajatusten välillä,
ja keskellä salaisen poliisin, sensuurin, ja jokapäiväisen selviytymisen välillä.

Teorioita Petja-sedän viimeisistä ajatuksista lienee esitetty hyvä joukko,
en jaksa enkä ehdi nyt surffailla mitä esimerkiksi,
vaikka aikanaan juuri ko. ulkomusiikilliset maineet saivatkin minut tutustumaan
viimeiseen sinfoniaansa.

Aurinko laskee. Toivottavasti se huomenna taas nousee, mutta moisella ei ole kiirettä.

Tshaikovskin pateettista tuskin mikään pääsee ylittämään tässä osoitteessa.

- - -

Tai no, ainakaan omalla sarallaan.

- - -

(Aivan pakkausmusiikkia se ei kyllä ole...)

- - -

(Ja sattuneesta syystä pateettisesta voi tulla lopulta mieleen
Beatlesien "All You Need Is Love".
Herkistyneenä sitä saattaa päätyä hyräilemään ihan vakavana ja tosissaan,
ja se nyt on jo melkoisen, no, pateettista)

- - -

For me, Obama feels more right a choice because:

- He's been living here and there

- He has connections here and there

- For me it's a win of good over evil, amen, almost every time when democrats beat republicans
(although their colour is blue versus red...)

- He's also a willing leader of gay-lesbian-this-and-that -communities (or at least nods
towards them, er, I mean: us) unlike the gang around McCain.
R.I.P.

In all, of course, time will tell.
As far as I know, there are very few saints in this world, and anyway:
me no believer.

But I hope for better, whatever that better could occasionally be.

Could it be a bit more peace and at least some re-arranging of the coming
environmental disaster?

Sounds good enough for me.

- - -

EDIT:

Addendum by demand:
a stronger standpoint to be said publicly about a part of McCain's gang that has lost,
lost,
and hopefully for good:

My idea behind the "R.I.P." -part that I wrote above includes
an indeed warm greetings to Mrs Palin:

Hey, bitch, The Hammer of God has spoken, now fade out
to where ever you came from and never ever come back.
Bye.

With regards,

-Homorocker & G O D

- - -

Näin Suomeen juurrutettavan Halloween -perinteen kunniaksi esitetyn
kauhuelokuvan uuden klassikon, Saw -elokuvan (tai osan siitä) ensimmäistä kertaa
tuolloin lauantaina, halloween-yönä.

En saa mielestäni sitä kohtaa kun pieni tyttö on jo kerran valittanut vanhemmilleen
että huoneessa on vieras, paha mies,
vanhemmat lohduttavat että äläs nyt, painajaista se oli.
Mutta myöhemmin yöllä tyttö herää, pelon tunteeseen.
Vaatekaappi on auennut raolleen, tyttö kääntyy katsomaan, ja vaatekaapin ovien raosta näkyy:
silmä.

...

Pelon tunne.
Tunne siitä että joku katsoo.
Tai että joku on selän takana - ehkä aivan niskan tuntumassa.
Niskaa, selkää ja olkapäitä kihelmöi, ja on pakko kääntyä katsomaan
- jos uskaltaa.

Ja kun kääntyy, siellä ei koskaan ole ketään eikä mitään, eihän?
Eikä ole ensi kerrallakaan, kun tuo tunne tulee, eihän?

Onneksi tuollaista tapahtuu ainoastaan elokuvissa.

...