Rokkihomokokemuksia

Sain tänään palkkaa kolmelta eri taholta, mikä suoraan kertoo minun tehneen,
opiskelut mukaan lukien,
ainakin neljää eri työtä kuukauden mittaan.

Ne rahat eivät riitä kuluihin, mutta ensi kuussa tulee lisää
- ainakin kahdelta, mahdollisesti kolmelta taholta, joista yksi
on eri kuin yksikään tämänpäiväisistä kolmesta.

Eli teen ainakin kolmea, mahdollisesti neljää työtä ensi kuussakin.

(Ja tänään lähti nimelläni myös apurahahakemus, sekä lisäksi toinen, jossa olen mukana.)

En minä ainakaan aivan paikoilleni jämähtänyt ja saamaton ole.

On niin kaunis päivä että olisi Iggy Popin, kuohuvan ja mansikoiden aika,
mutta ehkä sittenkin vasta ensi kuun jonain sattumanvaraisena päivänä,
esim. torstaina.

-R

- - -

Usko vs. tieto, tieto vs. usko.

"Uskonto on..."
"Uskonto ei ole..."
"Uskossa olevat ovat..."
"Uskovaiset eivät..."

Tervetuloa Rokkihomon blogiin.
Täällä on tarjolla primitiivireaktio.
Sen nimi ei ole EVVVK eikä EVVK mutta kylläkin:

Tervetuloa sivulle, joka on VAPAA joko-tai -ajattelusta.

Kiitos, hei, -R

- - -

"...päiväkirjamainen, julkinen ja säännöllisesti päivittyvä verkkosivu tai -sivusto,
jossa kirjoittaja tai kirjoittajat kertovat omaan elämäänsä liittyvistä
tai itseä kiinnostavista aiheista."

Jep. So here goes:

Sain viime torstaina varmistuksen uudesta osa-aikatyöstä,
jota olin hakenut lopulta suorastaan tosissani.
Se on sieltä samalta taholta, jonka rekrytointisivuston kankeutta olen
täällä - syystä! - manannut toistuvasti.
Uusin tuleva työnantajani tunnetaan uudella nimellään Itella-konserni,
ja osa-aikatyö tulee todennäköisesti pelastamaan mielenterveyteni,
tai joka tapauksessa riittävän osan siitä.

Lisäksi kyseessä on eettisesti kestävä työ ja työnantaja.
Ja kyllä, tuollaisella asialla on tässä osoitteessa merkitystä.
Ja kyllä 2: Haukuin rekrytointisivustonsa heti sen saman puhelun mittaan,
jossa sovimme työsuhteesta.

Seuraavana päivänä läheinen työkaveri oli saanut tärkeän tiedon,
jota olisi halunnut juhlistaa pitkän kaavan mukaan.
Minulla oli paljon tekemistä tuolloin perjantaina, ja olin suunnitellut tekeväni
niitä iltaan saakka.
Kompromissi: taivuin yhdelle tuopilliselle iltapäivällä.

Illalle oli sovittuna vielä muuta. Ystävä oli ostanut uuden asunnon.
Ei tupaantuliaisia, mutta käyminen uudessa, tyhjässä asunnossa,
ja sen kunniaksi kuohuvien yms. nauttiminen sitten vanhassa tutussa osoitteessa.
Kylläpä niitä nautittiinkin. Naposteltavaa oli myös, mutta jokin juustotäyte
sai kovin laktoosiherkän vatsani riehumaan.
Ei se mitään: Se oikeutti minut nauttimaan Unicumia ja konjakkia.
Lääkkeeksi vaan...

Lauantaina osallistuin väitöstilaisuuteen ja karonkkaan myös.
Siinä välissä tosin erillinenkin lounasvierailu.
Täyteläinen päivä siis: Kahdesti jälkiruokakonjakkiin saakka saman päivän mittaan.
Me like.

Illemmalla oli ne euroviisut. En aivan ole alan asiantuntija, mutta
baaritunnelmassa taisin kuvittella olevani:
Olin aivan varma että Bosnia tai Suomi voittaa.
Bosnia siksi koska se oli mielestäni oikeasti monellakin tavalla
upeaa musiikkia ja showta.
Tai Suomi siksi koska oletin heviteinien valtaavan taas puhelinlinjat halki Euroopan.
No, olin erittäin väärässä, ja suhteeni euroviisuihin on palannut minulle
tavanomaisemmaksi, eli ei kosketa juuri mitenkään...
...Tuon kisan Bosnia, Israel ja Azerbaidzan - ja siis täsmälleen nuo - olivat
tässä osoitteessa mielekästä musiikkin kyllä, mutta niiden kaltaista musiikkia ja esityksiä
voi nauttia isommissakin annoksissa aivan muiden foorumien kautta - ja
joutumatta sietämään kaikkia niitä muita, minulle täydellisen mitäänsanomattomia kappaleita.

Tarviiko edes erikseen sanoa että humalassa tuli taas nukahdettua
lauantainakin...
...Ja että sunnuntai tuli vietettyä varsin lepopäiväisesti.

Ja nyt, edessä viikko jonka mittaan tarkoitus saada joukko asioita tehdyksi.
Toivottavasti onnistuu.

-R

- - -

Ulosteromantiikasta:

Ulf Emeleus, emerituspastori, kirjoitti Hufvudstadsbladetiin
homofobian vastustamista vastustavan vastineensa.
Ja että ainakaan kouluissa ei moisesta vääryydestä saisi puhua.
Homofobiasta puhuminen syrjintänä on hänen mukaansa väärin.
Sen sijaan: Homoseksuaalisuutta pohditaan
"ulosteromantiikkana" (avföringsromantik)
ja muoti-ilmiönä ja, kätevästi, ohessa muistutetaan, miten kirkko ei
hyväksy myösKÄÄN raiskauksia, varastamista eikä väärän valan todistuksia.

Kerran vielä: Ulosteromantiikka.
Ja: rinnastukset raiskaukseen ja varastamiseen
(Ja, vieläkin kerran: raiskauksen ja varastamisen rinnastaminen toisiinsa...)

Hubla on saamassa mukavasti vastineita, ja hyvä niin.

...

Ja sitten: Homolan limainen todellisuus:

Keskellä ulosteromanttista arkieloa tässä homolassa Rokkihomo päätti heittäytyä...
kokkihomoksi.
Pölhö kun oli tuonut parsoja...

Tsekkasin netistä ohjeet, ja päätin että sitruunaisen ja mustapippurisen
valkokastikkeen kanssahan ne syödään, ja pastaa oheen.

Kuoriminen oli raivostuttavaa, mutta helppoahan tuo kaiken kaikkiaan:
yhdessä kattilassa parsat, toisessa kastike, kolmannessa pasta.

Mutta: Parsat olivat kyllä hyvän makuisia, mutta keitin niitä liian kauan.
Olivat lautasella limaisia, niljakkaita sattumia.
Kastikkeeseen lorahti liikaa jauhoja, seurauksena kokkareinen valkea möhnä,
joka muistutti löysää perunamuusia, tai yhtä kaikki, no, räkää...
Ja kastikkeen kanssa tasapainoillessa pasta tuli olleeksi kattilassa liian kauan.
Limaisia lapamatoja, siis.

Eli lopputulos: Lautasille päätyi kolmenlaista valkeaa limaa.
Rock!

En helposti heitä ruokaa pois, joten söin ihan lautasellisen,
ja Pölhö, no, maistoi kohteliaasti myös.

Mutta tähteet menivät, poikkeuksellisesti, roskiin.

...

(Ja nyt, muuten, ne kukkii. Sireenit / syreenit, siis.)

Siitä on jo kaksi viikkoa kun kerroin täällä miten
kotipihan sireeneihin ovat tulleet nuput.

No, ne ovat nupullaan edelleen, eivät kukassa.

Sama koskee omia tekemisiäni kuluneen kahden viikon aikana.
Äh, koko elämänkulkua; asiat ovat nupullaan, mutta kaikkea muuta kuin kukassa.

...

Kiitos tätäkin kautta ranneliikkeelle homofobian vastaisen päivän jutuista.
Itse en olisi päässytkään Helsinkiin, ja täällä Turussakin olin hyvissä ajoin
lupautunut avuksi aivan toiseen juttuun.

Tietty, muistettaneen tahoillamme pitää moisia päiviä yllä ympäri vuoden,
ei vain yhtenä kalenteriin merkittynä päivänä.

...

Ja sunnuntaina, Turun SETAn kristilliset järjestivät sateenkaarimessun.
Olin luvannut mennä, mutten mennyt.

Pidin saarnan itsekseni itselleni kotosalla sen sijaan.
Saarnattavaa riittikin, ja asioista joista vain minä annan oikeuden saarnata itselleni.

...

Erityisen sinnikkäästi päässä soi yksi tietty vanha klassikko:
Velvet Underground: "Heroin".

Sanoituksilla ei ole suoranaista suhdetta omiin "puuhasteluihini", mutta...
erikseen pitää hillitä itseään laulamasta ääneen vaikka kadulla kävellessä
esim. että:
"Cause it makes me feel like I'm a man,
when I put a spike into my vein..."

Ja muita sen kaltaisia asioita.
Täältä tähän,

-R

- - -

(Ihan kohta kukkii, vaikka olisi viileääkin.)

...mutta ovatkohan maailmassa pyörivät asiat juurikaan suhteellisuudentajuisissa suhteissa
keskenään -?

Osa yksi: Itsen ympärillä:

Sain eilen huikeat kicksit yhdestä heteronormatiivisuuden ja samalla
seksuaalisuuteen / seksuaalisuuksiin liittyvien käsitteiden tutkimuksellisen kikkailun
vastaisesta artikkelista.
Aihepiiri liittyi tosin arkielämistämme aika etäisiin aiheisiin
(paitsi jos arkeen kuuluu mm. Chaucer, Kittredge, queer-teoria ja keskiajan kirjallisuus).

Toisaalla: pidin aidosti harmistuneena melkoisen epäreiluna, miten
taannoin manaamani rekrytointisivuston yritys hakee työnhakijoita jälleen kerran.
Jep, samoihin töihin joita hain itsekin jo kahdesti ja sain molemmilla kerroilla
"kiitos kiinnostuksestasi" -vastaukset.
Koulutusta noihin haettuihin töihin ei tarvita, vaan etsitään "sopivia".
On pula työntekijöistä, kun kolmas haku käynnissä, mutta minä en kelpaa.
Koetan sulatella tuota.
Ja joudun jatkamaan yhä ikävämpien töiden etsimistä.
Siis niitä, joita kutsutaan myös hellittelynimillä "paskaduunit".

Ja niin, lisäksi riittämättömyys oman äidin kanssa.
Oli saanut _jonkun_ lääkekuurin, vuodeksi saman tien.
Kehui miten aamupäivisin on rentouttavaa katsella "telkkaria"
kun ei tarvitse mennä minnekään.
Kun on kotona kaikessa rauhassa "koska lääkäri sanoi".

Osa kaksi: Maailma ympärillä:

Mm. tuollaisten asioiden pyöriessä ns. "oman navan ympärillä"
luin tänä aamuna sanomalehden.
En tee sitä joka päivä, enkä ole lukenut monenakaan viime päivänä...
joten Myanmarin ja Kiinan Sichuanin onnettomuudet tulivat,
ikään kuin jo vähän unohtuneina, kutsumattomina aamiaisen osaksi.

Kuolleiden ja kuolevien määrä muuttuu abstraktiksi kun
tuhannet muuttuvat kymmeniksi tuhansiksi.
Abstraktiudesta hulimatta tätä runopoikahomo ahdistuu.
Ja samalla tietää ettei tule voimaan tekemään tuollaisten asioiden eteen
käytännössä juuri yhtään mitään.
Juuri yhtään mitään.

Myanmarin juntta on tiedetty diktaattoritautiseksi diktaattoriksi jo pidemmän aikaa,
mutta se mitä viime viikosta saakka on lukenut, tuntuu jo
käsittämättömältä itsekeskeisyydeltä, moraalittomuudelta... pahuudelta.

Sehän oli jo viime viikolla, kun Bangladesh yritti lähettää hätäravintoa,
muttei päässyt viemään.
(Jo viime viikolla. Ja: Bangladesh lähetti kehitysapua. Siis: Bangladesh.).

Kiinan armeija tekee pelastustöitä. Hienoa, armeija voi tosiaan olla hyödyllinenkin instituutio.

Missä on Myanmarin armeija?
Kaiketi laskemassa kansanäänestyksen ääniä - eli tilastoimassa äänestäjien ääniä
ja henkilötietoja -?

Viime viikon jälkeen helle on tulvaisella tasangolla jatkunut.
Nälkä ja jano, mätäneminen - nämä molemmat.

Nyt hetki hiljaa.

Osa kolme: Täällä:

"Helsingin seudun Seta muuttaa"
"Tanskan Frederikiä nauratti kovasti"
"Ratkaisua verenluovutuskiellosta odotellaan"

Nyt... Ei nappaa.

Toisella kertaa.
Nyt on liikaa omia asioita ja tunteita.
Ja maailmantuskaa myös.

Eikä, muuten, nappaa myöskään ironia nyt, ei.
Jopa on.

-R

- - -

Menin äitini luo iltapäivällä kun sain sovittua kyytijärjestelyt.
Oli minun toki oletettukin tulevan - oli erikseen ostettu laktoositonta jäätelöä.
Ja kahvia keitettiin poikkeuksellisesti Presidentistä, ei siitä "tavallisesta",
Lidlin Eurosopper-kahvista.

Nuo molemmat ovat huomionosoituksia työllistämistöistä
pitkälle sairaslomalle jääneeltä ihmiseltä
(joka siis "nauttii" sosiaaliturvan luokkaa olevaa sairauspäivärahaa).

Äidilläni on mm. masennus, ja paljon omaa aikaa.
Hän on myös ottanut lääkärin ohjeen onkeensa:
Tekee asioita mitä haluaa, ja jättää muut tekemättä.
Jättää lähtemättä kotoa yhtään mihinkään jos yhtään tuntuu ettei huvita.

Ja kas, masentunutta ei kovin usein huvita.
Nyt, kun toimii "lääkärin ohjeiden" mukaan, piiloutuu yhä enemmän kotiinsa.

Katsoo yhä enemmän mm. tv:n sarjaohjelmia
(toki: saa olla itsekseen kotona ja ei maksa mitään).

Sieltä juonikuluista oli kai keksinyt, että kun oli tuossa taannoin
ns. "loukkaantunut" ex-anoppinsa, rakkaan isoäitini eli mummini vuoksi,
päätti ettemme mene sinne ollenkaan kylään. Että olemme hänen luonaan,
hän, miesystävänsä, minä, veljeni, ja veljeni pieni tyttö. *

Meiltä ei kysytty. Olin itseasiassa vieressä kun äitini kertoi puhelimessa
isoäidilleni että vietämme tänään kaikki koko päivän hänen luonaan.

Vietimme sitten. Katsoimme tv:tä, mm. Juha Vainion muistokonserttia,
ja annoin äidin jutella mitä jutteli.

Tottakai minulle oli koko ajan selvää että mummiani käyn moikkaamassa myös.
Tein sen sitten kun ikään kuin lähdin äidin luota kotiin
(äidille jäi iltaan saakka seuraksi lapsenlapsensa, jonka kanssa kyllä riittää mielenvirkistystä,
mikä oli hauska huomata).

Mummilla oli kirjaimellisesti piirakat kuumina ja (kanan)munat kovina odottamassa,
ja asianmukaisten kaksimielisten kehotusten perään eikun syömään.
Mummini täyttää tänä kesänä 80, ja tänään sattui olemaan myös pappa-vainaan,
kuolleen puolisonsa, hautajaismuistopäivä.
Tuo kun otti ja kuoli alkoholismin seurauksena kehittyneisiin moninaisiin sairauksiin
jo 17 vuotta sitten, vasta vähän yli kuusikymppisenä.

* Veljeni puoliso vastaavasti lähti viettämään ensimmäistä äitienpäiväänsä töhin:
Hän pitää baaria, ja jonkun sitä piti pitää tällaisena päivänä kun...
...työntekijöillä oli omat äitienpäivämenonsa.

Äitini on sairas. Äitini voi olla myös ilkeä...
...Tai siis: omasta mielestään oikeutetusti itsekeskeinen ja siihen liittyen
manipuloimishakuinen.
Mummini oli vähän surullinenkin, mutta iloinen kun tulin.
Se on aika kova jätkä, joten ei liikoja suruile. Asiat laitetaan
"halki poikki ja pinoon" siinä osoitteessa, ja mikä ettei, kun laittaja on
sekä entinen kotiäiti että puuseppä (jep, puuseppä.).
Mutten epäile etteikö olisi osannut sanoa äidilleni jotain aivan tarpeeksi pahasti, ja tarkoituksella
(mitä se sitten lopulta olikaan, kuulin vain toisen version, kysymättä, ja toista en kysynyt).

Ei me lapset / lapsenlapset kuitenkaan mitään vihanpidon
(ja kiristyksen -?)
välikappaleita suostuta olemaan.
Tai siis, minä en.

Kaksi sai äitienpäivätoivotukseni, korvani ja seuraani hetkeksi.
Nyt on olo kuin pitkän työpäivän jälkeen, mutta eiköhän se ole ihan kohtuullista.
Eiköhän se ole kohtuullista useamminkin kuin kerran vuodessa.

Muttei kuitenkaan joka päivä. Ei.

-R

- - -

Facebook:

"XXX completed the quiz "Which Bible Character Are You?" and
the result is Satan"

Ja sitten takaisin töihin. Töitähän riittää...

Mikä tässä muka niin mukavaa on?
Aurinko paistaa ikkunoiden lian loistamaan, ja pöly kimmeltää
sen valaisemassa sisäilmassa.

Ulkona tuli tänään useaan otteeseen silmät täyteen kevään kuivattamaa,
tuulen nostattamaa tomua ja hiekkaa.

Vieläkin kirvelee.

Paitsi että...
...sireeneissä on nuput.

Ja kohta niiden kukkia on kaikkialla pihapiirissä.

-R

- - -

Viime sunnuntaina Sub-tv:llä esitetyssä jatkossa Xena osallistui
"miss tunnettu maailma" -missikisoihin.
(Tyttö)ystävänsä Gabriel esiintyi valepuvussa "miss Amphipoliin" emäntänä,
ainoana naispuolisena miesten joukossa, joilla oli omat suojattinsa kisassa.
Gabriel oli markiisitar, ja miesten joukosta löytyi mm. palatiini ja doge,
(ensinmainittu keskiaikainen kuninkaanläänitysarvonimi, lähinnä saksalainen,
toinen italialainen herttua-presidentin arvonimi, tunnetuimpana Venetsialainen)
ja nämä arvonimet aluksi ärsyttivät sijoitettuina antiikin
vähän-sitä-sun-tätä-mut-lähinnä-kreikkaan.
Markiisitar ("marquisa") Garbiel puhui englantia venäläisen emigratin korostuksella,
mikä alkoikin olla jo hauskaa.

Lopulta yksi misseistä olikin cross-dresser mies, joka lopulta voitti kisat - ja suuteli Xenaa
tultuaan valituksi.
Gen-der-blen-der.
Eli lopulta oli oikeinkin hauskaa nähdä tuo jakso.

Tänä sunnuntaina Xena siirtyi toiseen aikaan ja ulottuvuuteen...
...pani Julius Caesarin kanssa (hui hai ajat ja vuosisadat, samalla)...
...joka tarinan edetessä otti ja ristiinnaulitsi Xenan (tosin ilman nauloja).
Ja lopulta muinaisten aikojen sankaritar kuoli.
Eli jatkuu ensi sunnuntaina.

Onneksi on jatkumoita elämässä.

-R

- - -

(P.S. Eikö täällä ole yhtäkään Xenaheadia -?)

(EDIT: Oikea termi on näemmä suom. xeniitti - engl. xenite.)

(Ja jep, katse on tosiaan lasittunut, tässä vaiheessa yötä ja tuollaisilla sivuilla surffaillessa...)