Sunnuntai, aurinko paistaa ja tuuli on reipas ja raikas, on täydellinen kävelypäivä.
Minulla tosin on aikamoinen krapula.
Ostin pakastepizzan, mutta se ei vielä mene.
Äh.
...
Pizza meni, lopulta. Niin meni päiväkin.
Olen kuin mikäkn harrastelija.
Ei ei, Rokkihomo ei perinteisesti harrastele tällaista.
Olen siis tullut vanhaksi.
...
Ja katsoin koko päivän tv:tä. Surffailin.
Jätänpä tähän jäljen täydellisen joutavasta päivästä.
Huomenna sitten jotain ihan muuta.
...
Blogin nimi Rokkihomokokemuksia
Uusin Bloggaus 19.08.2009, 05:39:22
Kommentointi sallittu
Julkinen Blogi kyllä
Bloggauksia 395 kpl
Blogia luettu 66600 kertaa
Kommentteja 1374 kpl
...But if Devil is six, then God is seven...
- - -
Ja siitäpä tulikin mieleen, että kaikesta huolimatta saattaa käydä näinkin:
- - -
Sitten viime bloggausten polliisi pysäytti viikon sisään vielä toisenkin kerran.
Ajokortti oli jäänyt kotiin, joten hiljaisena lauantaiyönä kun virkavallalla ei ollut muutakaan tekemistä (...)
ja kun esimerkiksi viiden känniääliön keskellä tietä tietä pitkin horjuminen kaupunkimme keskustassa
ei ollut ajokorttiani oleellisempaa puututtavaa työasiaa, kävimme oikein kotona katsomassa sen kortin.
Ja sitten vielä meinasi että mitäs "rangaistuskäytäntöä" tässä nyt pitäisi soveltaa että se kortti pysyisi mukana.
No miten ois se että siinä kului reilu puoli tuntia ihmiselämää moisessa turhantärkeilyssä?
Heillä ilmeisesti ei ollut olellisempaa tekemistä (vaikka koko keskusta oli yhtä järjestyshäiriötä),
mutta minulla olisi ollut.
Hilitsimme molemmat itsemme, eli minä en alkanut soittaa suuta, ja polliisit huomasivat saaneensa olla
jo riittävissä määrin tärkeitä eivätkä jatkaneet showta, ja näin säästyin sentään sakoilta.
- - -
Ja, sitten viime bloggausten olisi ollut tarjolla vielä toinen Marinski-orkesterin anti, mutta
konserttitalon järjestysmies teki itsestään sen verran tärkeän, että emme päässeet kuuntelemaan.
Käsissämme oli vain artistiliput, mutta olimme paikalla oikein hyvissä ajoin, ja homman piti olla ok,
avoimilla istumapaikoilla, mutta viime minuutilla se vanhempi ja rumempi järjestysmies opasti
että lippu on lunastettava. Vaikka vain muodollinen manööveri olisikin ollut.
Että: "ilman lippua tästä ei mennä".
Emme saaneet lippuja, kello kävi jo viittä yli, ja Mussorgski yms. jäi sivu suun.
...Joten menimme elokuviin ja katsoimme, ikään kuin kostoksi, jenkkipölöyden,
suomenkieliseltä nimeltään Kauhea kankkunen.
Pölhö söi paljon pop cornia ja minä paljon salmiakkia. Hyvä niinkin.
Saatiinpahan mm. vanhoja kunnon halventavia polliisivitsejä.
- - -
No, näitä sitten toiste taas lisää, tämä riittää ehkä tältä erää.
Paitsi mustaa screenille huomio siitä, miten Ranneliikkeen (nykyisen) de facto sekä "aktiivisin" blogaaja
että luetuin blogi on näemmä mennyt piiloon. Taas. Pelse. Älä ny.
-R
- - -
Keskiviikkoiltana oli herkkua Turun meneillään olevilla musiikkijuhlilla:
Pietarin Marinski-teatterin sinfoniaorkesteri tuli soitti ja voitti Tshaikovskin viidennen sinfonian.
Oi että. Siinä kun pidän surullisista lauluista niin pidän surullisista sinfonioista.
Pjotr-sedän tuo keskiviikkona kuultu oli aivan legendaarista:
orkesterinjohtaja johti ulkoa, ilman tahtipuikkoa, hyppi välillä tasajalkaa ilmassa...
ja orkesterihan osasi hommansa joka tapauksessa.
Ja se sinfonia... Miten voi kuvata yksinkertaista täydellisyyttä, johon liittyy tieto tekijän
täydellisyydentavoittelun murtumisesta?
Sinfonian valmistumisen jälkeen Pjotr koki eponnistuneensa niin säveltäjänä kuin ihmisenäkin.
Siis vaikka sinfonia on alleviivaavissa lohdun ja lunastuksen vakuuttavuuteen pyrkivissä toistoissaan,
no, täydellinen.
(Tauko. Ei sanoja.)
Harvinaista oli myös, miten konserttitalossa tarjoiltiin kaksi encorea.
Rock-n-roll Superstar -style meets kyldyyritantat.
Oikein molemmille tahoille (saatiin ylimääräisinä pätkät Pähkinänsärkijää ja Romeo ja Juliaa).
- - -
Olin tuossa vähän aikaa sitten useamman päivän itsekseni kotosalla ja jotenkin, jotenkin vaan,
eksyin Nirvanan pariin.
(Nirvanan maineeseen ja joidenkin vuosien takaiseen ylitarjonnan ähkyyn en halua ottaa kantaa,
ei oma ongelmani; En kuuntele radiota.)
Levyhyllystä löytyy Nevermind ja postuumi kokoelma, ja viimeksi mainitun postuumi "hitti"
"You know You're Right" oikeastaan aukeni vasta tuossa noin, silloin muutamia päiviä sitten.
Erolaulu. Mahdollisesti itsemurhalaulu. I relate from distance.
I will never ever bother You; PAIN! PAIN! PAIN!
Mutta vielä enemmän liikauttaa jotakin piilotettua "Unplugged..." -julkaisun päättävä
vanha bluesklassikko, joka tunnetaan mm. nimillä "Black Girl" ja "In the Pines",
ja tuolla julkaisulla nimellä "Where did You sleep last night".
Yep. Elämä on kovvaa mut ilma kovvaa ei o elämää, kuten Mummi-kulta sanoo.
Kohdassa 3.50 kun Kurt huutaa viimeisen kerran että "I would SHIVEEEEEER the whole night through"...
...Jos jollain on tuo DVD ja on etäisesti kiinnostunut, niin: katsokaapa ilmettä.
Olen (muka-)etäisesti kiinnostunut tuosta ilmeestä.
(Eli hemmetin kiinnostunut. Tuttu ilme.)
-R
- - -
Kun poliisi pysäytti viime yönä n:ttä kertaa, kyse oli toki rutiinitoimenpiteestä, mutta:
Samalla kun pitää olla iloinen ettei poliiseilla ollut mitään oikeampia työtehtäviä tuollaisena rauhallisena
sunnuntain ja maanantain välisenä yönä,
kyse oli yhtä kaikki lähes turhasta manööverista.
(Saivat sen kenties raportteihinsa yön työtehtävistä? Hyvä sitten jos niin)
Koska kyseisen ammattikunnan kanssa on joskus ollut hyvin turhauttavaakin, olen,
ja viime yönäkin olin, valmiiksi ärtynyt; odotin ärtyneenä tikapuuhermostoista hi-das-ta asioiden etenemistä,
kun itsellä olisi selvät systeemit ja kiireenkin olo.
(Enkä ollut odotuksissani aivan väärässä.)
Ja kun pysäytetään, luodaan pintapuolinen yleinen silmäys minuun ja autoon, ja sitten tarvitaan
ajokortti
rekisteriote
ja puhallus,
niin minähän olen tuolloin potentiaalinen epäilty
ajokortiton ajaja
varastetulla autolla liikenteessä
ja rattijuoppo.
Ja kiitos ja ole hyvä eivät näemmä todellakaan kuulu näihin yöllisiin kohtaamisiin.
Periaatteessa kai pitää jaksaa tajuta että ymmärrettävää toimintaa.
Mutta turhauttavaa myös.
- - -
Lisäys pari päivää - ja yötä - myöhemmin:
Turhaa valitusta, myönnän.
Silti otan lieventäväksi asianhaaraksi sen että toisin kuin kenestäkään tuntemastani ihmisestä ympärilläni,
minun samalla autolla ajamisestani selvin päin voisi jostain arkistoista rakentaa hyvinkin kattavan dokumentin.
Tylsän, mutta useisiin kymmeniin lähteisiin pohjaavan.
Ajokortti, rekisteriote ja puhalluskoe kun on pyynnöstä suoritettu useita kymmeniä kertoja.
Useita kymmeniä.
(Verrattuna vaikka Pölhöön, jolla moinen on tullut kohdalle kuulemma yhden kerran ikinä,
tuo on omaa luokkaansa. Syynä on viimeaikojen yötyö-hanttihomma, mutta kumminkin.)
- - -
Aika vähän saanut Madonnasta ja konsertistaan täältä lukea, lopulta.
Olin pienellä mökkireissulla joten en aivan silloin torstaina joutanut laittamaan tänne
mitään myötänasevaa kontribuutiota, mutta jälkijättöisesti sitten siis:
Tämä Ruisrockissakin tänä kesänä yhteislaulettu Faith No More -kappale oli tekoaikanaan terveisiä Madonnalle.
Sillai "ei pahalla muttei hyvälläkään" ja "ei pahalla mutta kumminkin" -otteella.
Tuo audience participation -sanat ovat nämä:
"You're perfect, yes, it's true
but without me you're only you, you're only you
Your menstruating heart
it ain't bleedin' enough for two"
(Mutta kuten sanottua, they started a joke but now the joke was on them - and many of us.)
Ja siellä Jätkäsaaressa taas...
...vähintäänkin Like a Prayerin kohdalla olisi varmasti ollut upeaa olla mukana.
Että kivat paikalla olleille.
-R
- - -
Ennen iltaa nielenkin vielä letkua.
Gastrotrotroskopia.
Aiemmilla treffeillä saman kaverin kanssa tuli melkein kaksi metriä letkua sisään sinne niin,
ja nyt sitten yläkautta... ja enpä haluakaan vielä etukäteen arvella että kuinka pitkää ja kuinka paljon.
Tai että minkä mittainen sessio tällä kertaa.
Treffejä edeltävän jännityksen ohella mieltä hallitsee mitä maallisin:
nälkä ja jano.
- - -
No, olen elossa.
Letkua kävi melkein metri, ei sattunut, mutta kieltämättä joka sekunti
oli epämiellyttävää, mitäs sitä kaunistelemaan.
- - -