Rokkihomokokemuksia

Koska vetelin tänne varsin ohkaisia kieliä ja jousia eilen,
tänään ei käy mikään pienempi otsikko kuin tuo.

Rakkaus.
Pölhö kai luki kun taannoin laitoin tänne tunnelmia Phantom of the Operan kappaleesta "Music of the Night". Ehkä hyräilin laulua myös...
Yhtenä aamuna tuo sitten vastasi laulamalla
"All I ask of You:n" aloitussanoja:

"No more talk of darkness,
forget these wide-eyed fears;
I'm here, nothing can harm you,
my words will warm and calm you..."

Heh.
(Vaikka laulu, tosin, jatkuu aika arveluttavasti vartijaksi ja oppaaksi tarjoutumisella, mutta sinne astipa P. ei laulanut)

Ja sitten, myöhemmin työpäivän tauolla tuo pukeutui Oopperan kummitukseksi, otti kuvan, ja lähetti minulle, viestillä "Think of Me".

Sillä lailla. Oksennelkaa siellä, koska täällä romantiikka on ajoittain kai makeampaa kuin voi kioskista ostaa...

Poikaystäväni on Oopperan kummitus...

- - -

Kuolema.
Äitini on vammaishoitaja. Eilen yksi asiakas (eli ei asukas, vaan päivät palvelukeskuksessa oleileva) kuoli.
Kuoli keskellä päivää ja äitini työpäivää. Kurkkuun oli kerääntynyt limaa ja tämä ihminen ei muutenkaan puhunut, oli vaan, kunnes kaatui istumasta ja meni siniseksi. Ja tukehtui ennen kuin ehdittiin pelastaa.

Ja sitten vaan hoitajat rauhoittelemaan muita asiakkaita ja kertomaan, että "ei tässä mitään hätää", ja työpäivä jatkuu.
Huh.

- - -

Ja samaan puheluun äidin kanssa mahtui uusi elämä,
että veli odottaa tyttöystävänsä kanssa lasta.

...Ja toisaalla yritin muotoilla miten uutinen läheisen vakavasta sairaudesta ei kuitenkaan ole uutinen kuolemasta, ei vielä, vaan ehkä enemmänkin hälytys elämän jatkumisesta, mutta vain rajatusti.

Se voi olla pohjattoman tuntuisen surullista, mutta samalla fraasien fraasin mukaan nimenomaan se elämä jatkuu.

Omat vanhempani elävät ja voivat suht hyvin tahoillaan molemmat, minulla ei ole kokemuksellista viisautta tähän...
Mutta olen seurannut läheltä kun ystävien vanhempia on sairastunut - vakavasti, ja ikävä kyllä joskus myös vakavimmin.

Kahdenlaisia ihmeitä on tullut vastaan:
Yksi on että voi itkeä asiasta ystävän kanssa vaikkei yleensä koskaan itke muuta kuin yksin.
Toinen on että joskus jonkin pienen hetken asiasta voi jopa vääntää vitsin, jolle voi jopa nauraa.

MUTTA VAIN asianomainen.
Jos ja kun joku muu vitsailee noin surullisilla asioilla, se kertoo sellaisesta empatian puutteesta, johon vahva lääkitys olisi paikallaan.
Meidän muiden hyvinvoinnin vuoksi.

- - -

Se, mistä edellinen bloggaus kertoo, on blogien väärinymmärtäminen kun ystävät ja muut läheiset lukevat toistensa blogeja, joissa kerrotaan henkilökohtaisia asioita, mutta ilman nimiä.

Jätän tuon pörähdykseni tänne, vaikkapa varoittavaksi esimerkiksi blogien lukemisen suhteellisuudentajusta - ja muistoksi ja todistukseksi siitä miten Rokkihomo(kin) on välillä pieni, hölmö, ja...
...ja ei aina "oikeassa" vaan välillä myös varsin yksiselitteisesti "väärässä".

Onneksi tuo "vyyhdiksi" kutsumani selvisi jo ennen nukkumaanmenoa.

Huh. Monta asiaa.

Tietokone ei melua enää, ei ainakaan juuri nyt, tulin kokeilemaan uudestaan että saisin yön nukuttua.

Ja: äiti soitti. Minusta "on tulossa setä", tuo sanoi.
Köh. Veljeni on siis saamassa lapsen. Iso, iso uutinen.
En osaa sanoa tuohon vielä juuri mitään muuta...

- - -

Stella tuossa alla kommentoikin jo, että en ole "ainoa p-reikä" mutta "osa roolista" oli minulle suunnattu, ja toisaalta, että ei ole minulle "suuttunut".

No, minä olen suuttunut. Ja sitten pettynyt. Ja sitten taas suuttunut. Ja pettynyt.

Siis: Mun vuoro.

Hyvät osat tästä vyyhdistä ovat julkista luettavaa parissakin blogissa, joten pistänpä siis minäkin kontribuutioni tähän. Oletan, että on helpompaa kirjoittaa asiat ylös blogeihin kaikkien luettaviksi kuin ottaa asiat kunnolla puheeksi kasvokkain, koska niin on viime päivinä toimittu. Kokeilenpa siis minäkin.

Vyyhti alkoi kun epäilin st:n olleen melkoisen imarreltu yhdessä sittemmin isommaksi kasvaneessa jutussa, ja tätä myös oleelliseksi syyksi koko jutun alkamiselle.

Olin kuulemma ymmärtänyt asian väärin, sanoin väärin, ja näin loukkasin st:tä.
This is what I got:
"to reduce my thoughts to feeling flattered is plainly degrading" sekä "spare me the cheap kitchen counter psychology".

St oli siis loukkaantunut siitä, mitä sanoin, ja se mitä sanoin, oli "halpaa keittiöpsykologiaa".
Tämä oli omasta mielestäni ajatusteni reipasta, vähän röyhkeääkin yksinkertaistamista.
Se, minkä voisit muistaa, st, on että itseasiassa siteerasin omia sanojasi.
Kirjoitit niitä ihan ylöskin, katso sieltä, viimeinen bloggaus 5. maaliskuuta...

Oma reaktioni oli että "stana ei se noin mennyt, tuo yksinkertaistaa ja liiottelee mitä sanoin..." ja samalla hermostuin: EN HALUNNUT LOUKATA.
Menenpä itseeni myös: hiljaa mietin että mikä nyt meni ohi, koska itse puhui noita samoja. Ja mulla on pirullinen, naurettava primitiivireaktio joskus: kun omasta mielestäni tiedän olevani "oikeassa", en oikeasti siitä luovu. Voin olla hiljaa, mutta...

MUTTA: halusin olla SOVINNOLLINEN, koska
ehkäpä ylireagointia, koska herkkä aihe.
Ja ihmissuhteet usein pyörivät asioiden sovittelun ja SOVINNOLLISUUDEN ympärillä...

Vyyhti on noussut nyt uudestaan pintaan: "cheap kitchen psycho babble, boy".

Ja minut on syyllistetty:
Tiedän nyt, että yksinkertaistan ja lokeroin ihmisiä, en välitä heidän tunteistaan. Olen... "asshole" and I lack decency.

Ja tämä kaikki blogissa, itseasiassa kahden ihmisen eri blogeissa, julkisesti. Toinen ystävä vinkkasi sen minulle: "XX on näköjään suuttunut sulle". Täh? Ai jaa, pitää kai lukea sen blogi uudestaan tarkemmin...

EN OLE HALUNNUT LOUKATA. Haluan että olisit onnellinen, sen olen sanonut jo toistuvasti.
SIKSI pyysin myös anteeksi. TARKOITAN sitä.

Mutta, tasapuolisuuden vuoksi, minäpä en ole nyt yhtään onnellinen tai hyvilläni tästä kuviosta.

So get this: I'm offended, literally offended: I'm attached, accused and found guilty - and all that publicly, not face-to-face.

Että joo, täällä tosiaan on nyt myös yksi erittäin "sensitive" kaveri, ja yksi joka, kerrankin, on lukenut pari bloggausta "taking them personally". Quite personally.

Ja olen pettynyt:
You preach now. A lot. Then, You should practice what you preach.
Lue nyt hemmetti edes mitä ite kirjotat: koko maailman pitää tajuta että olet maailman herkin mutta toisaalta tiedät itse sanovasi maailmalle että "don't be so sensitive". Ja. niin. edelleen.

Ymmärrät varmaan, että en kaipaa anteeksipyyntöjä. Enkä kommentteja enkä puhelinsoittoa aivan heti, ennen kuin olet miettinyt tätä sinäkin. Jos et halua/viitsi/taivu moiseen, ole sitten soittamatta ja kommentoimatta kokonaan.

MENE ITSEESI.

In other words: Do your homework - or fuck off.

Not "avoiding confrontations" now, happy?

Join taas kaljaa viime yönä.
Aamu oli taas tunkkainen.
Pölhön kanssa erimielisyyksiä.

Ja:
työkoneeni on kai hajoamassa. Se mölyää.

Muista sotkuista en blogiin aio kirjoittaa, ainakaan nyt.

Cazzissimo!

Luin tänään joitakin bloggauksia, uusia ja vanhoja, erityisellä ajatuksella.
Samaan aikaan ei ole ollut aikaa keskittyä vastaamaan, eikä nytkään.

Mutta tärkein asia, laitettakoon tänne josta löytyy:

stella, olen loukannut sinua.
stella, olen pahoillan,i että olen loukannut sinua.

- - -

Tätä pitää jatkaa vielä (mielellään kasvokkain, mutta koska lukemani blogitkin ovat julkisesti verkossa, ehkä täytyy kommentoida vielä vähän lisää blogissakin), mutta juuri nyt menen suoraan töistä
toiseen menoon.

Terveisin, -Asshole (among other things)

Perjantaina Pölhö pani parastaan (hm, siis soittajana)
kun kaupunginorkesterin ohjelmistossa oli John Adamsin pikku sävellys The Chairman Dances.
Hieno intensiivinen paketti jossa yhdistyi mm. foxtrot ja kiinalainen klassisen musiikin traditio... sillai mukavan minimaalisesti.

Yleisöä ei tosin ollut mitenkään erityisen runsaasti.
Jos olisivat esittäneet TAAS KERRAN vivaldin Neljä vuodenaikaa, populaa olisi kai ollut enemmän.
Eivätkä taputtaneet kuin kerran, pahukset!
Toisen puoliskon Elgarille taputtivat kyllä monta kertaa.
Moiselle ISON Britannian salonkisäveltäjälle 1900-luvun alusta, tuulahdukseen victoriaaniseen ISOON Britanniaan katselevasta edvardiaanisesta muodollisesti pätevästä imperiumista...

Kun kävi selväksi, mitä kanssakuulijat olivat illalta tulleet hakemaan (Vivaldin puutteessa), yli-ihmistyin mielessäni vähän, ja tämä primitiivireaktio piti otteessa hyvinkin Elgarin pompöösiyden ultimaatumiin, pitkään ja alleviivatusti toistettuun finaaliin saakka.

Äh. Porvarillista yksinkertaisuutta.
Mutta yli-ihmisenä voin katsoa sitäkin läpi sormieni, kai (en kuitenkaan nietzscheläisesti, se olisi sentään aika keskinkertaista).
Onneksi Pölhö ihan oikeasti piti mitä oli harjoitellut.
Onneksi.

(Adamsin jutut ovat olleet aiemman läheisen, nyt kadonneen L:n lempimusiikkia, ja kasvaneet hänen tutustuttaminaan minullekin tärkeiksi jo aikanaan.)

Sitten Puutorin vessa (se on baari, joka oli ennen, tosiaan, Puutorin vessa), sitten Suxes, sitten Apteekki (toinen baari, joka oli ennen apteekki).

Kotimatkalla samaan suuntaan kiirehtivät nuoret tyttö ja poika. Poika kantoi tytön kävelysillan rappuset ylös, ja taisi olla jo vähän kiire päästä olemaan kahdenkesken.
Sööttiä.
Toivottavasti antoivat ja ottivat toisilleen ja toisiltaan kunnolla.

…Ja kun tulin kotiin, siellä Pölhö nukkui, petaustyyny kainalossa. Hemmetin hellyttävä näky. Ja liikuttava: petaustyynyyn oli joutunut tyytymään… Harmi että nukkui jo sikeästi, mutta tiesin tihkusateessa kävellessä että siellä se on ja nukkuu, ja Pölhö tiesi nukahtaessa että kyllä minä siihen viereen tulen ja annan sen hyvänyönsuukon.
Bella vita? -Bella vita.

(Hm. Pitäisi viettää enemmän tavallisia iltoja Pölhön kanssa kotona.
Olen huono huono poikaystävä.)

Lauantaina oli ”parisuhdefestarit”, eikä ihan pienet. VIISI Pölhön ikiaikaista tuttavapariskuntaa, jotka samalla kun tapasivat perinteisesti toisiaan, saivat mittailla minua, Pölhön kummaa kihlattua.
Ensin teatteriin, kaupunginteatterin M.A. Nummisen kirjoittama Einstein Weinstein Wittgenstsein (Hyvä! Ensin sekava, mutta sitten pääsi kiinni moneen suuntaan menevään huumoriin joka jatkui loppuun saakka). Sitten Teiniin syömään ja Juttelemaan, sitten Apteekkiin (siihen samaan baariin), sitten Pölhön kanssa vielä keskiyön jälkeen Suxesiin (-”-).
Metkaa. Nämä kouluvuosista tutut ihmiset tapaavat toisiaan harvoin, ja kun tapasivat, muistelivat wanhoja hywiä aikojaan hyvinkin korostuneesti verrattuna hyviin nykyaikoihin. Kuulumisten vaihtoihin kuuluivat tietty myös lapsikuulumiset, työkiireiden valittelu – ja sitten taas joku wanha hywä juttu.
Ja mikäs siinä, hauskaahan heillä oli, ja minullakin.
Mutta minun kerhoni tuollainen ei ole.

Kerroinkin tuon tarinan jo baarissa sunnuntaina ja niin, millaiseen tulokseen Pölhön ikiaikaiset tulivat minua mittaillessa?
-Hyvään tietty. Olenhan sanavalmis, fiksu, komea ja kaunis.
(Ja eipä kerrota niille, että täsmälleen noihin unelmavävyominaisuuteni myös loppuvat.)

Sunnuntaina päädyin illalla karaokeen, kuten kovin monena sunnuntaina viime aikoina (mutta ilman ”sutinaa”, maire).
Mieleen juolahti mm. punk/heavyversio Kate Bushin Wuthering Heightsista, joka ei sentään toteutunut, mutta vastaavia nerokkaita ideoita voi olla edessä tuonnempana(kin).
Olen varoittanut.
Oispa Hedwig and the Angry Inchiä karaokena…
(Mutta tuon Katen kappaleen voisi ehkä sentään laulaa stella, niin kuin on joskus jo meinannutkin).

Ja maanantaina oli krapula. Hm.
Joka näitä on lueskellut, tietää kyllä että alkoholi ei ole minulle mikään ongelma.
Kunhan se ei lopu kesken, jos satun haluamaan toisenkin toisen tuopin.
Tulee sentään muutakin tehtyä. Jos en ollutkaan työkunnossa aamupäivällä, enkä oikein vielä iltapäivän alussakaan, teinpä töitäni vastaavasti vielä yöllä. Nnoh, ”liukuvat työajat” liukuvat moneen suuntaan.

Yours truly.

Music of the Night was nothing. This is worse.

“Walking in the Air”.

Howard Blaken pikku sävellys, tehty animaatiofilmiin Snowman (Lumiukko), jota esitetään Suomen tv:stä yleensä jouluisin. Tai siis: jouluisin.
Englannissa KAIKKI tuntevat sekä filmin että laulun.
Sen esitti alkujaan vähän päälle kymmenvuotias St. Paulin katedraalin kuoropoika Peter Auty, ja pari vuotta myöhempi levytys nousi singlelistan top teniin 80-luvun puolivälissä.

Olen liikuttunut tuosta laulusta monta kertaa aivan hemmetisti.

Jopa Nightwishin tulkintana.
Jopa Nightwishin konsertissa.
Huh: jopa Ritchie Blackmoren Rainbown sähkökitaravingutusversio tympeillä 80-luvun alun syntikkamaalailutaustoilla silloin joskus, kun takatukka oli viimeksi muotia.

En muista suuria tunteita ”Snowman” -piirretystä lapsena, mutta sittemmin niitä on riittänyt.
Ehkä se on ollut joku yksi emotionaalisesti latautunut joulun iltapäivä äidin luona teininä, kun on oltu porukalla ihmisiksi.
Ja sitten uudestaan joskus kun oli vasta hetken asunut omassa osoitteessa, jonka muisto seuraavana jouluna on tullut mieleen…
Joka tapauksessa toistuvaan tunteellisuuteen sen piirretyn ja tuon laulun kanssa on kasautunut kaikenlaista.
Eikä vähiten jotain (homo)seksuaalista: poikahan lähtee lentoretkelle lumiukon kanssa lumiukkojen bileisiin jollaisista ei ennen tiennyt mitään, ja hyvät bileet jatkuvat aamuun saakka.

Jep (here we go again...):
Sen voi kuunnella lämpimien liikutusmuistojen ohella lauluna seksuaalisesta ja - jos ja kun kuulija niin sattuu omaan henkilöhistoriaansa peilaamaan - kauniina lauluna homoseksuaalisuuteen heräämisestä.

"I’m holding very tight
I’m riding in the midnight blue
I’m finding I can fly so high above with you"

Siellä poika lentää, yöllä lumiukon kanssa, vanhemmilta ja kaikilta muilta salassa. Ja mistäpä noiden kasvuikäisten lentounien on määritelty kertovan yleisemminkin…?

Ja, lennon kestäessä tulee dramaattinen sivukaarre;
lentävät läheltä valtameren syvyyksiä ja:

"Suddenly swooping low on an ocean deep
Arousing of a mighty monster from its sleep"

Ahh. Siinä se oli.

Ja nyt setä muistelee / poju muistelee:

Yhdistin tuon laulun ensimmäisiin jotenkuten ”onnistuneisiin” seksiretkiin miesten kanssa.
”I’m finding I can fly so high above with you”, heh.
Yhtenä noista ensimmäisistä aamuista tulin kotiin yökylästä mieli vaikka missä keskelle kevätaurinkoa.
Joku muukin oli lentänyt yöllä ja eksynyt: ulko-oven vieressä nurkkaan käpertyneenä, valosta sokaistuneena piilotteli lepakko. Se oli kai törmännyt lentäessä oveen, pökertynyt hetkeksi, ja vironnut avuttomana vasta kun aurinko jo paistoi liian kirkkaasti.
Just... how goth was that?
Tämä yön lentäjä laittoi kohtalotoverille aurinkosuojan ja vetäytyi sisälle unelmoimaan menneen yön ja tulevien öiden yölentojaan.

- - -

Ja, linnuttaren intouttamana, laitetaanpa lopuksi
tunnettu apologia tuolta tunnetulta kirjoittajanimeltä
Puckin sanoin (joka taas oli Son of Oberon, the King of Fairies, heh):

"Puck:
If we shadows have offended,
Think but this, and all is mended,
That you have but slumber'd here
While these visions did appear."

(William Shakespeare: "The Midsummer Night's Dream)

Man hoppas.

(Man jumps. Vuan tulipa ruotsiakin joitakin ärsyttävien engl. sanontojen oheen)

- - -

Hieno päivä, kun sain olla maailmalta piilossa aina pimeän laskemiseen saakka.
Kevätpäivät ovat tälle rokkihomolle vähän vaikeita joskus. Sitä valoa vaan tuntuu välillä olevan liikaa, ennen kuin siihen tottuu.

Voisipa valvoa yöt. Välillä on ikävä aikoja, jolloin olen elänyt niin - öisin.

Ja osaisipa laulaa. Laulaisin maailmalle tätä:

"Nighttime sharpens, heightens each sensation
Darkness stirs and wakes imagination
Silently the senses abandon their defenses

Slowly, gently, night unfurls its splendour
Grasp it, sense it, tremulous and tender
Turn your face away from the garish light of day
Turn your thoughts away from cold, unfeeling light
And listen to the music of the night

Close you eyes and surrender to your darkest dreams
purge your thoughts of the life you knew before
Close your eyes, let your spirit start to soar
And you'll live as you've never lived before

Softly, deftly, music shall caress you
Hear it, feel it, secretly posess you
Open up your mind,
Let your fantasies unwind
In this darkness which you know you cannot fight
The darkness of the music of the night

Let your mind start a journey through a strange, new world
Leave all thoughts of the life you knew before
Let your soul take you where you long to be!
Only then can you belong to me"

etc.
(Andrew Lloyd-Webber: "Phantom of the Operan" "Music of the Night")

Jep jep, tämäkin Rokkihomo on välillä (stereotyyppinen?) musikaalihomo...
Mutta aatelkaas nyt:
"Let your mind start a journey through a strange, new world [...]
Only then can you belong to me"

Yours truly, -R

...Kirjoitin toisen bloggauksen, pitkän, ja koska tämä aika täällä menee umpeen VARSIN NOPEASTI, tiedän kyllä että copy-paste on aika oleellinen varotoimenpide.

Niin siinä nytkin kävi, kirjoittautumisaika meni umpeen: "Virhe! bla bla bla..." mutta ei se mitään, kirjauduin uudelleen, avasin blogin uudestaan, ja aioin liittää kopioimani bloggauksen uudestaan kirjoitusalueelle.

Mutta copy -toiminnon sijaan olinkin painanut vahingossa jotain muita näppejä.
Eli sinne hävisi eikä ole enää missään. Ei missään. EN JAKSA.

Toivotan oikein ikäviä peffan arkikäyttöjä ja
erittäin tympeitä ongelmia sen pyhäkäytössä sille taholle täällä, joka tuon kirjoittautumisajan on noin malttamattoman lyhyeksi säätänyt.

Eli: haista.

Täytyy laittaa tänne vielä vähän lisää vaikka katse alkaa taas olla lasittunut...

Muutamat kommentoinnit ovat eläneet blogeissa sivuäänielämää niin omassani, parissa muussa täällä, ja parin ystäväblogin sivuilla muualla.
Mukavaa.
Monien blogien takana on mukavia ihmisiä, jotka tunnen, tai olen joskus tuntenut.
(Ja sitä paitsi, olen diiva. Minä minä minä, minäkin...)

Ja tietty ihan muitakin ihmisiä kuin "oikeasti" tuttuja, moi vaan.

(Sinänsä ehkä oireellista että on ihmisiä joita tapaan ja asiat vatvotaan läpi niin täällä, toisen blogissa, kuin kasvokkain... Oireellista? Vai nörtnörtnörteilyä?)

Ennen muita taitavat olla stella ja maire.

Stella. Olen vilahdellut stellan blogissa ”huonosta keittiöpsykologiasta” (johon EN tunnusta syyllistyneeni)...
...friteerattuihin suklaapatukoihin (mmm...).

Ja maire. Maire arvelee, monien muiden arvelujen joukossa, että olisin ehkä ”completely happy”.

Minä? Täydellisen onnellinen?

Koska tiedän että luet näitä bloggauksiani säännöllisesti ja lukutaito on kohdallaan, sanonpa että:
kiitos vaan panoksesta tähän...
...surkuhupaisaan ironian ja sarkasmin verkkoon.

...Jota olisi voinut vatvoa lisääkin stellan vinkkaaman "persoonallisuusdna-testin" tuloksella,
muitta se piru jumiutui kun olin kohdassa 7 / 11, enkä jaksa nyt aloittaa uudestaan, kele...
Testi löytyy tuolta, kokeilkaa jos oma itse on vähän haussa
(ei ole vai? Valehtelija.):

http://www.personaldna.com/

Stella ja maire sekä armoitettu Winnie Virus ovat linkittäneet minut.
Vaikka tässä foorumissa linkkivinkit eivät aivan napin painalluksella onnistu
(vai onnistuuko? Olenko missannut jotain?), tässä linkit noiden blogien moikkaamisiin:

Ystäväni stella:

http://stellagrowl.blogspot.com

ja "maire":

http://vemardu.typepad.com/

ja Winnie:

http://www.winnie.vuodatus.net/

...Ja vielä rokkihomokansan (any?) yhdistävä tekijä:

http://www.pansydivision.com/

Ja sitten iltapalaa, jonka jälkeen saattaa olla että jalat vie:

http://www.tuseta.fi/tuseta/turkanen/0702_karaoke.htm

Huokaus.