Rokkihomokokemuksia

Ensin:

Luin tuon Mark Simpsonin suoltaman kirjan kursorisesti eli lehteillen aikanaan,
kirjastosta,
ja minulle ostettiin se myös lahjaksi - mutta ostaja päätti pitää lahjan itse.
Opus suomennettiin 2006 ja ostin suomennoksen itselleni joululahjaksi
viime vuoden lopulla luettavaksi tarkemmin.

Luin sen tuossa viikolla juhannuksen jälkeen.

Toiseksi:

Morrissey on jälleen kiertueella.
Tällä viikolla olleet keikat Corkissa ja Dublinissa, ja tänä perjantaina jatkuu Lontoossa.

morrissey-solo.com tarjoaa keikkojen settilistat...
...ja YouTube joukon uusia vaihtelevantasoisia videotallenteita
kuluvalta vuodelta - myös viime päiviltä.

Kolmanneksi:

Morrissey on julkaissut uuden singlen.
Nimi:
"All You need is me".

Viimeiseksi:

Mark Simpson kirjoittaa kirjansa loppusivuilla Morrisseyn faneista
ja siitä konserteissa SEKÄ kammioiden yksinäisyyksissä realisoituvasta asiasta
että kyseessä on monessakin mielessä pyhimys:

"(...) he syleilevät myös itseään, yrittävät saada itselleen
Morrisseyn päättäväisen yksinäisyyden (...)
toivon mukaan ilman, että heidän tarvitsee kärsiä kaikista sen seurauksista
omassa elämässään."

Vaihtelevalla menestyksellä, voin kokemuksella lisätä.

- - -

Muuta kirjoitettavaksi asti oleellista minulla ei nyt ole.

Mutta TÄSTÄ aihepiiristä kirjoitan ehkä kohta lisää, jos siis tuntuu
että kirjoittaminen on oleellista.

- - -

Kävin Turun länsikeskuksessa kaupassa ja alkossa tänään.
Hirveästi ihmisiä - kutsummekin sitä Pölhön kanssa "perhehelvetiksi"
ja vältämme paikkaa.

Tavaratalossa oli kokonainen osasto pelkkää Lapin Kulta -tölkkipakkausta.
Kuulin vierestäni, miten ahdistunut perheenisä tivasi naisystävältään/vaimoltaan:
"Juoksä yleensä kaljaa? Päätä nyt! Huomenna sitä ei saa enää mistään!"

Heh.

Alkossa oli kossubuumi ja vodkadrinkkibuumi.
Myymälässä oli töissä ihmisiä joka hyllyn luo.
Koska olen RokkiHOMO, ostin pari pulloa kuivaa ranskalaista siideriä, en muuta
(Ecusson, Pölhö saa kiksit kun pullot ovat kuin kuohuviinipulloja,
ja minä taas hyvästä hinta-laatu -suhteesta).

Hyvää kalenteripoikkeamaa itse kullekin - ja huoli pois, sitä kaljaa saa kyllä
tarpeen vaatiessa vaikka mistä, kaikkina tulevina lähipäivinäkin.

- - -

Tämä vielä:

Minulta meni chattineitsyys/poikuus tänään.
Homma oli kuin jonkun muunkin ekan kerran aikana:
En oikein tiennyt mitä teen, koetin parhaani ja itsekin tuntea jotain,
ja sitten homma olikin ohi aivan yhtäkkiä.

Terveisiä sinnekin.

-R

- - -

(EDIT: Allaoleva vuodatus on kirjoitettu kuuden aikaan aamulla ennen nukkumaanmenoa
pitkän ja monipolvisen työpäivän perään.
Hyvin nukuttujen unien perään meinasin poistaa sen, mutta koska
kommentteja on jo tullut, annan olla.
Kaksinaamaista sinänsä vuodattaa täällä, mutta päin naamaa ei voi,
koska se ei rakentaisi yhtään mitään.
Toivottavasti on selvää että olen kriittinen myös itseäni kohtaan.)

Perfektionismi.
Ehkä huuhaata. Ehkä tekosyy tekemättä jättämisille, ja joissain piireissä myös
usein toisteltu tekosyy juuri sille, ettei tule valmista.
Moinen voi olla työnsä tuhoava myytti.

Onhan se toki armeliaampi tapa kuitata valmistumattomat asiat kuin
todeta yksinkertaisesti että: "ei se vaan saa aikaiseksi"
tai: "se on laiska"
tai: "ei siitä oo siihen."

Tai: "Tuo työ on tuolle liian iso pala."

Ja silti, voi perfektionismihakuisuudessa tai moiseen jämähtämisessä
kai jotain perääkin olla. Joskus. Joissain tapauksissa.

Minä teen mielelläni pieniä duuneja valmiiksi niin. kuin. ne. kuuluu.
Siis: valmiiksi.
Valmistaudun tapaamisiin, mietin mitä sanon, ja koetan käyttää
sekä itseni että muiden ajan hyvin.

"Hyvä" ajankäyttö ulottuu minulla myös valmisteluvaiheisiin:
Teen viime hetkellä.
Saamattomuuden ohella tähän on muitakin syitä.
Perustelen: Jos tekisin hyvissä ajoin, aloittaisin esim. viikkoa ennen,
tiedän että käyttäisin hommaan koko viikon - tai väsyisin yrittäessäni.

Oletan että liike-elämässä toimitaan myös noin.
Erilaisissa innovaatioriihissä kaiketi myös.
Valmistaudutaan kunnolla, mutta ollaan ekonomisia ajankäytön kanssa.

Ja että sovittuihin kokouksiin / palavereihin ei tulla valmistautumattomina.
Mietitään vähän itsekseen valmiiksi.
Jos oma miettiminen vie paljon aikaa, niin ottakoot sitten sen ajan.
Etukäteen itsekseen.

Eikä jämähdetä johonkin kohtaan joka nyt vaan on jämähtäjälle
jotenkin niin iso tai vaikea asia että sitä sitten vatvotaan uudestaan ja uudestaan.

Minun ei pitäisi reuhoa täällä passistani löytyvän ihmisen työasioista,
mutku:
Olin tänään sovitussa palaverissa jota oltiin sovitusti pohdittu tunnin mittaiseksi.
Meni kolme tuntia.

Ei ole ensimmäinen kerta eikä ainoa ihminen jonka kanssa
käy toistuvasti noin, mutku 2:
Olin valmistellut oman osani, ja sopinut etukäteen miten ainakin olisi
hyvä toimia - ja mihin pitää seuraavalle taholle edetä.
Toisella osapuolella oli homma kesken mutta sen sijaan oli seuraavaa tahoa silmällä pitäen
tehnyt ylimääräistä työtä, jota ei olisi tarvinnut tehdä.
Joka oli itse asiassa lähes turhaa työtä.
Lisäksi myös se oli kesken - ja täynnä virheitä.
Siispä ylimääräistä työtä, koska kaikilla meistä ei ole
a) järjestyslukujen järjestys (siis: 1. 2. 3. tulevat tässä järjestyksessä, eikö niin...?)
b) yhteenlasku
c) aakkoset ja aakkosjärjestys
hallussa.

Kävellen olisin jo perillä, ja kokonaan itse tekemällä työ olisi valmis.

...

Kokouksissa ja palavereissa jahkailut ovat oma juttunsa...

...Ja toisaalta muistuupa mieleen yksikin vapaamuotoinen illan ideariihi,
jossa jämähdettiin yhteen työotsikkoon, siis yhteen lauseeseen.
Kävin välillä kaljalla.

Minulla itselläni on joukko isompia töitä jäänyt tekemättä,
sanokoot perfektionismiksi tai saamattomuudeksi.
Kummaksi vaan.
Itse olen aika itsekriittinen, ja pahempiakin sanoja kuin saamattomuus toki löytyy...

Mutta... omien keskeneräisten töitteni tai loputtomien yksityiskohtien
vatvomisten kanssa pyrin olemaan kiusaamatta muita kuin itseäni.

Enkä ainakaan halua tuoda moisia sovittuihin palavereihin / kokouksiin / YMS.

Eikö tuo voisi olla perushuomaavaisuutta toisia kohtaan.

...

"I think I'm going to be quite alone..."

...

Pölhö lähti lentäen Sisiliaan. Edullinen lentopäivä...

Lähti aamuneljältä, ja kun kerran olin hereillä, kävinpä samaan aikaan ja saman tien
savotanomaisen työrupeaman kimppuun jotta saisin valmiiksi
- ja sainkin äsken.
Erikoista ainakin minulle, että puoli yhdeksältä aamulla tuntuu lounasajalta.
Kun nyt syön, kyseessä on yhdistetty aamiainen ja lounas,
ja moinen on melko tavanomaista tässä osoitteessa
- mutta yleensä lounasaikaan.

Ja partaa kutittaa.

-R

- - -

...Mutta lauantai 14. aamukahvikin on näemmä vasta iltapäivällä.
Kieltämättä eilistä tutumpi tapa.

- - -

Näemmä se kasvaa, risuisena ja epätasaisena, ja peiliin katsoessa vastaan katsoo
outo karvanaama - mutta samalla kasvot ovat pehmeämmät.

Ehkä pidän puolivahingossa rehahtamaan päässyttä kesäpartaa koko kesän,
ehkä en.

Pitkä tukka onkin jo valmiiksi, ja jos tekisin retken varastoon,
eiköhän sieltä penkomalla edelleen löytyisi roikkuvaa kukkapaitaa.
En niitä poiskaan ole koskaan heittänyt.

Ja kukkia hiuksiin omalta pihalta.
Tällä hetkellä tosin kukkii lähinnä ruohosipuli - mutta hipeillähän on lupa haista.

Grateful Dead -bootlegeja en kyllä omista, mutta mehän olemmekin Euroopassa:
Voi laittaa soimaan vaikka Pink Floydin Umma Gumman, tai Hawkwindia...
...Jota löytyykin useamman bootlegin verran seitkytluvun alusta
tälle vuosituhannelle saakka.

Että:
"Sano peace tai tulee turpaan", kuten legendan mukaan suomalaiset omaksuivat
ajan muotisanastoa aikaan Ruisrock 1970 ja 1971...

-R

- - -

Jälleen, tervetuloa Rokkihomon blogiin.
Täällä on tarjolla, ei primitiivireaktiota eikä EVVK-osastoa,
vaan ihan muuta:
epävarmuutta.

Tervetuloa sivulle, jossa ja jonka kirjoittajalla on lopulta hurjan vähän
tietoa ja tietoja.

Siinä, kun en tiedä uskosta, enpä myöskään ole uskossa tietoon ja tietoihin.

Sen sijaan, epävarmuus isoissa (ja isoimmissa) asioissa hirvittää.

Tuo hirvitys on jopa kroonista.

Ja henkilökohtaista.

-R

- - -

EDIT: Kommentoin melko pitkästi alle ja tähän yksi juttu myös:
Epävarmuus isoimmissa asioissa? Ei sentään.
Elämän ja kuoleman ja sensellaisten asioiden pohtiminen
on oikein mukavaa. Mielijuomaani.

Konkreettisten asioiden epävarmuus vie keskittymiskyvyn.

Täältä tähän, -R

- - -

Siinä ystäväni toisen lapsen nimi, oikeasti ja virallisesti.
Ei mikään pikkumyy, vaan
Muska Babitzinin
ja
Hedwig and the Angry Inch -Hedwigin mukaan.

Tämä rokkihomo on Muska Hedvigin isosiskon kummisetä
- Muska Hedvig taas ei ainakaan nimensä puolesta tarvitsekaan
mitään erillistä rokkihomokummisetää...
(ja onhan hänellä, tosiaan, jo rokkihomoäiti, heh.)

...