Rokkihomokokemuksia

Eli Tapanin päivän tanssit meneillään kaupungeilla ja kylillä täällä Suomessa,
ja wanha palvelusväelle jaettujen ruoantähteiden muistoksi nimetty
Boxing Day
in the United Queendom.

"Päällä" on illan mittaan ollut kolme baarikutsua, mutta ei nyt.
Kävin kyllä eilen, pistäytymässä.

Tänään kävin mm. mummini luona.
Antoi Tapaninpäivän viemisinä sukkaparit Pölhölle ja minulle.
Pölhölle mustat, minulle isommat siniset, koska Pölhö kuulemma
tarvihee mustii sukkii.

Hyvää arkipyhien loppua itse kullekin.

- R

- - -

...Ja mummi ruokki veljeni lapsen. Neljättä sukupolvea oli sukupolvea sylissä,
ja aikanaan opitut systeemit kokemusmuistissa.
Oman isän ja sen sisarusten
(joista yhden joutui hautaamaan, poikansa viiskyt ja risat,
ihan tuossa kaksi vuotta sitten),
mutta sitten minun ja meidän muiden, sitten tämän...
...ihmeen
kanssa.

Joka on mahdottoman suloinen.
Sekä mummi
että tämä vajaan kolmen kk:n ikäinen veljentyttäreni.

- - -

JA katson Leonard Cohen -elokuvan "I'm Your Man" juuri.

Leonardin sanat ovat rakkaita.
Haluaisin ehkä sanoa paljonkin, ehkä kirjan verran tästä just nyt...
Sata asiaa... (And a bottle of Gognac to have gone)
mutta myöhemmin nolottaisi.

Joten lyhyesti, so shortly:

I love,

sincerely L. Cohen.

Anyone else here hear him call -?

- - -

Huomenna, jos J ja muut mahdolliset metafyysiset oletusarvot suo...
...päivä on tätä päivää pidempi, ja siitäpä jolkotetaan aina juhannussalkoihin saakka.

Oon tätä ehtinyt jo odotellakin.

Ja torstaina viattomien lasten päivän aattona posti toimii taas.

Muutoinkin aion lopettaa valitukset ja omalta osaltani uusi uljas vuosi saa alkaa tuolloin,
ensi torstaina.

Tai oikeastaan tänään, yllämainitusta syystä.
Lupaukset tänään, niiden toteuttamiset ensi torstaista lähtien.

Tekojen sijaan juuri nyt reipasta rokkia rokkihomolle kotosalla.
Pölhö on vielä reissuissaan joten tää luukuttaa.
Nine Inch Nailsia, Pixiesiä, Hedwigin soundrackia.
(ja Morrisseyn reippaimpia, mm. Boy Racer.)

Ei joulurauha vielä, eikä ihan vielä sitä tämä kaipaakaan.

- - -

200. bloggaus. Aika mones.

Sitähän olisi voinut vaikka jonkun kirjan kirjoittaa näiden sijaan...

- - -

Hyvää talvipäivänseisausta, -R

- - -

Tuomas joulun tuo ja yms. sekä myös Tom -nimiset
saavat tänään kalenterissa paikkansa nimipäivien joukossa.

Tämä epäileväTuomas eli Tom voisi juhlistaa nimipäivää jotenkin.
Oppi-isien haavat ajattelin kuitenkin jättää tänään rauhaan.
Sen sijaan voisi esimerkiksi mennä baariin tai olla menemättä.
Katsotaan nyt, vaihtoehdoissahan riittää.
Kotiinkin voisin jäädä olemaan vaan - Pölhö on yötä poissa eli...
...edessä voisi olla mehukas ilta piereskelevänä sohvaperunana.
Pieruhomona (#¤&?!) ja sohvaperunahomona.

- - -

Jouluaika on nyt totta.
Suunnitelmissa olleet joululahjat olen ostanut, erityisesti itselleni,
ja pari sellaista ehkä vielä pitäisi jaksaa, mitä minulta odotetaan
vaikken olekaan niitä suunnitellut (kummipojalle, siis).

Sitten vielä joulukukat ja vähän lisää ruokia.

Ja aivan pian poikahomo ja pojanpoikahomo vie kukat mummille ja äidille
pariskuntahomona.

Vielä pari vuotta sitten moinen olisi tuntunut ajatuksena aivan
porvarihomolta.

Mutta ennen niitä, siis joulupäiviä, toivotan hyvää nimipäivää mm. itselleni.

- - -

Tänä aamuna meinasin että nousen ylös, teen töitäni kotona iltaan saakka,
kunnes käyn sosiaalisesti baarissa.

Sen sijaan puhuin heti aamulla puhelimessa puoli tuntia työkaveri-ystävän kanssa
ja jatkoa seuraa,
sekä kävin kollegiaalisen syvämietteisen sähköpostikeskustelun
toisen työkaveri-ystäväni kanssa
- seurauksena että kahdet lounaat pitäisi ehtiä vielä,
ennen joulua,
ja lisäksi odotin turhaan kahta muuta sähköpostivastausta,
asioista jotka saisivat kiitos mielellään selvitä ilman varsinaista palaveria
(vaikkeivat selviä, mutta sovittaisiin se palaverin aika edes.)

Ja illan mittaan kahta muuta ystävää olisin näkemässä myös
- ja myös kiitos mielellään.

Noihin kaikkiin pitää palata tässä päässä "oikeassa elämässä"
vielä tämän päivän mittaan.

En siis ole tehnyt enkä tee töitäni aamusta iltaan.
En vaan ehdi.
Sieltä täältä vähän sinne tänne, mutta siinä se.

Ja ei se mitään, koska:
Hieno juttu tapahtui.
Isäni ja Pölhö kohtasivat toisensa, lopulta.
Isä soitti yllättäen. Kertoi haluavansa tulla käymään.
Joulunalusvisiitti, onneksi tietää etten pidä hyasinteista...
Samalla Pölhö tuli yllättäen takaisin kotiin käymään, ja jäi siitä sitten moikkaamaan isääni.

Jännä tilanne, johon ei kenenkään tarvinnut etukäteen valmistautua.
Vaikka minä en ole, he molemmat ovat sosiaalisia jännittäjiä.
Siinäpä jännittivät - mutta tutustuivat.

Se oli tärkeää.

Joulun mittaan näitä tulee vielä lisää.

Ei tämä aivan yhdentekevä juhla-aika taida ollakaan.

- - -

Ja nyt palattava noihin kaikkiin muihin asioihin,
terv, -R

- - -

Ko. kabaree oli erinomainen toisellakin kerralla. Taas viimekin sunnuntaina.
Ei nyt niin että olisin joka minuutti syönyt ensemblen käsistä, mutta
suupaloja tuli kyllä sen verran jatkuvalla syötöllä että pysyin kylläisenä.

Ja taisinpa juopotellakin jälleen.
Koolla oli isosti ystäviä ja tuttuja ja koska baarissa oltiin, kului samalla useampia tuoppeja
(ja vähän muutakin).

Ja taisinpa "laulaakin" jälleen.
(Anteeksi.)

Ja taisipa Pölhökin viihtyä yli puolenyön.
Jotain melkein ainutkertaistakin tapahtui:
Pölhökin "lauloi" karaokea...
Ja "tanssi"...

Ja ennen muuta: "tanssimme" hitaan. Ihan kahdestaan.
About second time never ever (in public, that is).

Kaikkien työ- ja ei-työhäsellysten ja joulusiivoushössöntössötysten keskellä
tuo r-sana -osasto taitaa olla puhkeamassa uusiin kukkiin juuri nyt.

Jonkunmoinen vaaleanpunainen joulukaktus, paitsi jo vähän pehmoisemmin piikittömämpi,
tai myrkyttömäksi ja pikku pakkaset kestäväksi jalostettu
haalistuneen punainen joulutähti,
kolkyt ja risat ja rennosti,
sillai kato.

Yours truly, - Rokkihomo

- - -

Hei! Homo!

Olet yli 20 000 silmäys tälle blogille.
Eikö sulla ole parempaa tekemistä?
Eikö mulla ole parempaa tekemistä?

Ei vaan, kiitos silmäilijöille.
En näitä toki vain itselleni kirjoita.
Keskustelen keskenäni toisaalla.

Ja lopuksi haluan vielä kiittää äitiä, läheisiä uskottujani, Mozzeria ja Pölhöä jne...
...ja toivon sitä maailmanrauhaa ja hyvää tahtoa.

- - -

Pieni raportti tämän homon ei-niin-kovin-rock -elämää:

Parisuhdehomo täällä harjoittaa pienimuotoista joulusiivousta eilen ja tänään.
Minä olen se pienimuotoisuuteempaan toppuuttelija.
Pölhö taas... järjesteli tuossa aamulla muovipusseja.
Pienet ja ruttuset suoraan roskiin, ja roskapusseiksi sopivat laitettiin takaisin,
öö, muovipussilaatikkoon...
...osa laskostettuina.
Jep, luit oikein.

Sain de ja vu:n.
Äitini teki joskus tuollaisia.
Asia nimeltä joulusiivous oli ainakin lapsuusaikanani hänelle Pyhä Toimitus.
Silloin siivottiin ja järjestettiin Kaikki.
Olenko r osittain äitini ominaisuuksiin kun tuohon Pölhöön aikanaan pysähdyin -?

Ei hemmetti...

- Hämmentäviä itsensä kastroivia keskeneräisiksi jääviä ajatuksia -

Ja sitten tämä kokoaa itsensä. Äiti on äitilässä eikä täällä homolassa
(jossa, kuten Murkku Lehtonen aikanaan väänsi, freudilainen "paluu"
on kyllä saattanut alkaa, muttei kohtuun vaan...)

Ja nyt, pitää jatkaa.
Saada ei-hyllyissä lojuvat kirjat ja paperit pois näkyviltä täksi Armoitetuksi Ajaksi.
Ei ihan pieni homma.

Täältä tähän, & Yours truly, -Rokkihomo

- - -

Sanoja sanoja sanoja sanoja
Sanoja sanoja ahdistaa
Sanoja sanoja sanoja sanoja
kuten kerronkin täällä yhtenään.

Sanoja sanoja sanoja sanoja
Masentaakin sanoja sanoja sanoja
Sanoja sanoja sanoja sanoja
Mutta siitä minun ei pitänyt puhua

Sanoja sanoja sanoja sanoja
Sanoja sanoja sanoja
muka-sarkastinen "vitsi"
Sanoja sanoja sanoja sanoja

Sanoja sanoja sanoja sanoja
Sanoja sanoja sanoja vähän Morrisseytä tähän
Sanoja sanoja sanoja sanoja
ja Iggy Poppia kans.

- - -

Ja se siitä osiosta.
Johnny Deppiin taisin jäädä.

Siis tuohon kaveriin, joka yhdessä juuri tv:stäkin tulleessa elokuvassa
mm. ahtoi kuubalaisessa vankilassa kokonaisen romaanin käsikirjoituksen
sinne niin.

Sankarillista toimintaa sanon minä.

Hyvää ja sankarillistakin viikonloppua
itse kullekin,

-Rokkihomo

- - -

Siis ei omaansa. Siis roolihahmona. Siis käsikirjoitusta.
Mutta työnsi kyllä omaansa. Siis roolihahmona.
Myi sitä itseään tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.
Siis salakuljetustarkoituksessa.
Siis.

Näitä näemmä laaditaan taas urakalla.

Täällä ainakin Splenetic ja Millikan ovat pohtineet kumman kaa -listoja.

Tässä omani: Johnny Depp
(paitsi jos toisena on 90-luvun Gary Sinise).

Ja, toisaalla stella ja maire ovat laatineet joululahjat, uudenvuodenlupaukset yms tms.

Joululahjat: Oma huone, vertauskuvallisesti.
Vielä toinen: mielenrauha, voidakseen tehdä asioita joita ei ollenkaan haluaisi tehdä,
mutta on pakko.

Mutta skipataan joulu ja mennään uuteenvuoteen samantien:

Uudenvuodenlupaukset: Olla rehellisempi ja, kuten Pölhökin on joskus neuvonut,
rehellisesti ja ääneen itsekkäämpi asioissa joita haluaa ja joita ei halua.

Ja uudenvuoden toive:
(=realistinen kokemuksellisesti lähestyttävissä oleva, ei siis tyyppiä maailmanrauha):
Että ystävät jaksaisivat itsejään, hankaluuksia, arkea ja töitään,
joita ensi vuonnakin eittämättä riittää.

Samalla, rehellisimmin, eniten toivon tuota kuitenkin itselleni.

- - -

Ja tahtoo matkustaa: Italiaan hyvässä seurassa
(ja kas, Milanon matka jo onkin yllättäen varattuna, Napoli ja Rooma vielä ahneelle, kiitos)

Lisäksi hyvin mielellään Israelissa, ja parasta kai olisi että ihan yksin.

Jep. Hömp hömp, -R

- - -

Edit: nuo blogitilastot kertovat että täällä on ollut muutamiakin säännöllisiä lukijoita
pitkin loppuvaa vuotta.
Joukossa ystäviä joita tapaa myös kasvokkain.
Tuskin on yllätys että olen ollut masentunut,
ja vuoden mittaan pariinkin otteeseen enemmän kuin, hm,
harrastuksenomaisesti.
Asiaa ei ole auttanut se että löydän siihen ihan syitäkin
(rautalanka: työ, ura, raha-asiat).
Ja tiedän kyllä ettei itsekseen oleminen ole maailman paras lääke.
Mutta se on paras mihin olen toistuvasti pystynyt.

Ensi vuosi tuo uusia rutiineja ja kuvioita ennen muuta arkeen.
Luotan niihin valona tunnelin päässä.
Luotan aivan helvetisti.
Mitäpä muutakaan voin -?

- - -

...Ja jospa vähemmän tylsiä bloggauksiakin sitten taas, heh.
Varoitus: Rokkihomo tuntee Tärkeiden Asioiden tulevan...

- - -

Pikkujouluaika.
Turun himpulapimpulabaarin Suxesin pikkujoulut olivat toisen jo alkuillasta kosteaksi käyneen
happeningin perään viime keskiviikkona.
Cruiser oli esillä.
Sirkka-täti juonsi cruiser-kisaa, jossa lavalle osallistettiin pariskuntia kisaamaan pikkutuhmasti,
ja palkintoina oli...
ilmaisia cruiser-etujäsenyyksiä.

Eh?

No, oli tuo ainakin huvittavaa.

- - -

Itsenäisyyspäiviä.
Sosiaalisista syistä puoliväkisin katsoin ne.
Siellä oli jopa tuttuja, jopa pari - mikä kertoo kai enemmän iästäni
kuin mahdollisesta eli ei "eliittiin" kuulumisesta...

- - -

Eilen näin tämän Ian Curtisin elämästä ja kuolemasta kertovan uuden elokuvan
Closer.

Se alkoi kysymyksellä olemassaolosta...
...ja päättyi krematorion savuun.

Jep, viihdyin.

Kiellän itseltäni tästä kohtaa Joy Division-sitaatin.
Olkaa hyvä.
Jotka tuntevat, heillä on varmasti omansa jo itsellään.

- - -

Ja tänään vielä
Ei kerta homoo tee -ensi-ilta.
Vähemmän syviä pohdintoja, enemmän hupailua.
Myötäjännitän lavalle menevien ystävien puolesta.
Samalla olen varma että ovat valmistaneet hyvää jälkeä.
Kolmen tunnin kuluttua tuo alkaa, ja sitten
rentoudutaan vielä hieman ennen arkea.

- - -

Voidaan hyvin, -R

- - -

Seuraavana aamu... siis päivänä:

Ei kerta homoo tee oli HIANO.
Varatkaa lippuja ja järjestäkää himpulabussikuljetuksia Kiuruvedeltä Kaskisiin -!

Mutta... mitä tarkoittaakaan "rentoudutaan vielä hieman ennen arkea" -??
Nyt on maanantai ja jallusta ja salmiakkikossusta sekoitetut shotit,
useat,
jyskyttävät päässä.

Pitäisi olla osallistumassa work-related happeningiin ystävän uuden kirjan johdosta,
kahvia ja kakkua,
mutta piti peruuttaa.
Liian huono olo, ei voi mitään.

Yksikin opettajapariskunta (...) lähti fiksusti kotiin esityksen jälkeen ja heillä molemmilla
lienee työpäivä jo jotakuinkin takanapäin.
Yksi rokkihomo taas... juhli valomerkkiin saakka, eikä kuivin suin.
Nyt on, kuiva suu. Yök.

- - -

Ja se Closer.
Leffa käsitteli henkilökohtaisesti läheisiä aiheita...
...joita en tässä sen kummemmin käy julkisesti itkemään.
Avainsanoiksi riittäköön leffan aivan alku:
laiha poika itsekseen, maailmantuska,
yksinäinen Bowien kuuntelu -
ja se eksistentiaalinen ahdistus.
Aihe tuli iholle heti alusta saakka.
Köh.

Elokuva elokuvana ei sinänsä ollut ollenkaan niin
"viipyilevä"
kuin olin arvioista lukenut, ja hyvä niin.

- - -

Seuraavan mahdollisesti masentumista viestivän bloggauksen
alkuperä on tähtityllerön tuoreessa bloggauksessa, jota olin käymässä
kommentoimaan, mutta kun...
näitä itsekseen oloja, moisen kaipaamista - ja sitten asiallista itseen kohdistuvaa epäilyä
näissä asioissa on tullut pyöriteltyä omassa elämässä ja päässä aika lailla, niin...
kommentti kasvoi.

Pelipöydälläni on ajoittain mutta toistuvasti seuraavanlaisia asioita:

Halu olla yksin. Kokonaisia päiviä.

Halu suoriutua "mitä kuuluu" -keskusteluista viipyilemättä ja ytimekkäästi.
Esimerkiksi 2 minuuttia tuntuisi usein oikein sopivan mittaiselta ajalta.
(Jopa mummi-rakkaani kanssa viime viikolla, ja häneltä oli sentään yksi läheinen kuollut.
Joten puhuin useita minuutteja, mutta selailin samalla nettiä.)

Ja joidenkin ihmisten kanssa mielellään vain harvoin
(esimerkiksi toinen tätini on odotellut mitä kuuluu -soittoa ja kyläilyä kesästä saakka...).

Ison tuntuisia epäreiluuden kokemuksia kun tuntuu että antaa
"mitä kuuluu" -keskusteluille aikaansa, mielipiteitään yms. tms.,
muttei saa niistä itse juuri mitään.

Ison tuntuisia oman tyhmyyden kokemuksia kun välillä on oivaltamaisillaan
ettei "mitä kuuluu" -keskusteluista voikaan saada itse mitään,
jos ja kun ei kerran ole valmis vastaamaan muuta kuin...
"hyvää".

Koska niin kuuluukin vastata.

Koska itsekin haluaa että kuulee juuri tuon vastauksen.

Vaikkei kuuluisi hyvää.

Vaikka itse haluaisi vastata jos ei kuulu hyvää.

Eikä kuulu.

Työ ja työura ovat katkolla.
Raha-asiat sotkussa, myös ensi vuonna.
Siis minulla.
Oikeasti.

- - -

Tänne loppuun voi varmaan piilottaa paljastuksen, joka kertoo että
eihän minulla oikeasti ole halua olla yksin.

Olenpahan vaan tyytymätön pariin tämänhetkiseen tilanteeseen.

Eikä työurani toki ole "katkolla".
Se on muuttumassa.

Mutta voimia se vie.
Voimia vie pelkkä moisen ajatteleminen - mutta noiden ajattelemisten lisäksi pitäisi
SEKÄ saattaa aiemmat työt loppuun ETTÄ etsiä uusia.

- - -

Nnooh, onpahan Pölhö, joka itse asiassa lopulta ihan oikeasti ymmärtää.
Siis sen että voimat ovat vähissä.

Se on ihme, josta muistan olla kiitollinen.

- - -

Or smthng.
Saapa nähdä millaiseen kuplaan sitä vielä päätyy...

- - -