Tänä aamuna meinasin että nousen ylös, teen töitäni kotona iltaan saakka,
kunnes käyn sosiaalisesti baarissa.
Sen sijaan puhuin heti aamulla puhelimessa puoli tuntia työkaveri-ystävän kanssa
ja jatkoa seuraa,
sekä kävin kollegiaalisen syvämietteisen sähköpostikeskustelun
toisen työkaveri-ystäväni kanssa
- seurauksena että kahdet lounaat pitäisi ehtiä vielä,
ennen joulua,
ja lisäksi odotin turhaan kahta muuta sähköpostivastausta,
asioista jotka saisivat kiitos mielellään selvitä ilman varsinaista palaveria
(vaikkeivat selviä, mutta sovittaisiin se palaverin aika edes.)
Ja illan mittaan kahta muuta ystävää olisin näkemässä myös
- ja myös kiitos mielellään.
Noihin kaikkiin pitää palata tässä päässä "oikeassa elämässä"
vielä tämän päivän mittaan.
En siis ole tehnyt enkä tee töitäni aamusta iltaan.
En vaan ehdi.
Sieltä täältä vähän sinne tänne, mutta siinä se.
Ja ei se mitään, koska:
Hieno juttu tapahtui.
Isäni ja Pölhö kohtasivat toisensa, lopulta.
Isä soitti yllättäen. Kertoi haluavansa tulla käymään.
Joulunalusvisiitti, onneksi tietää etten pidä hyasinteista...
Samalla Pölhö tuli yllättäen takaisin kotiin käymään, ja jäi siitä sitten moikkaamaan isääni.
Jännä tilanne, johon ei kenenkään tarvinnut etukäteen valmistautua.
Vaikka minä en ole, he molemmat ovat sosiaalisia jännittäjiä.
Siinäpä jännittivät - mutta tutustuivat.
Se oli tärkeää.
Joulun mittaan näitä tulee vielä lisää.
Ei tämä aivan yhdentekevä juhla-aika taida ollakaan.
- - -
Ja nyt palattava noihin kaikkiin muihin asioihin,
terv, -R
- - -
