Seuraavan mahdollisesti masentumista viestivän bloggauksen
alkuperä on tähtityllerön tuoreessa bloggauksessa, jota olin käymässä
kommentoimaan, mutta kun...
näitä itsekseen oloja, moisen kaipaamista - ja sitten asiallista itseen kohdistuvaa epäilyä
näissä asioissa on tullut pyöriteltyä omassa elämässä ja päässä aika lailla, niin...
kommentti kasvoi.
Pelipöydälläni on ajoittain mutta toistuvasti seuraavanlaisia asioita:
Halu olla yksin. Kokonaisia päiviä.
Halu suoriutua "mitä kuuluu" -keskusteluista viipyilemättä ja ytimekkäästi.
Esimerkiksi 2 minuuttia tuntuisi usein oikein sopivan mittaiselta ajalta.
(Jopa mummi-rakkaani kanssa viime viikolla, ja häneltä oli sentään yksi läheinen kuollut.
Joten puhuin useita minuutteja, mutta selailin samalla nettiä.)
Ja joidenkin ihmisten kanssa mielellään vain harvoin
(esimerkiksi toinen tätini on odotellut mitä kuuluu -soittoa ja kyläilyä kesästä saakka...).
Ison tuntuisia epäreiluuden kokemuksia kun tuntuu että antaa
"mitä kuuluu" -keskusteluille aikaansa, mielipiteitään yms. tms.,
muttei saa niistä itse juuri mitään.
Ison tuntuisia oman tyhmyyden kokemuksia kun välillä on oivaltamaisillaan
ettei "mitä kuuluu" -keskusteluista voikaan saada itse mitään,
jos ja kun ei kerran ole valmis vastaamaan muuta kuin...
"hyvää".
Koska niin kuuluukin vastata.
Koska itsekin haluaa että kuulee juuri tuon vastauksen.
Vaikkei kuuluisi hyvää.
Vaikka itse haluaisi vastata jos ei kuulu hyvää.
Eikä kuulu.
Työ ja työura ovat katkolla.
Raha-asiat sotkussa, myös ensi vuonna.
Siis minulla.
Oikeasti.
- - -
Tänne loppuun voi varmaan piilottaa paljastuksen, joka kertoo että
eihän minulla oikeasti ole halua olla yksin.
Olenpahan vaan tyytymätön pariin tämänhetkiseen tilanteeseen.
Eikä työurani toki ole "katkolla".
Se on muuttumassa.
Mutta voimia se vie.
Voimia vie pelkkä moisen ajatteleminen - mutta noiden ajattelemisten lisäksi pitäisi
SEKÄ saattaa aiemmat työt loppuun ETTÄ etsiä uusia.
- - -
Nnooh, onpahan Pölhö, joka itse asiassa lopulta ihan oikeasti ymmärtää.
Siis sen että voimat ovat vähissä.
Se on ihme, josta muistan olla kiitollinen.
- - -
Or smthng.
Saapa nähdä millaiseen kuplaan sitä vielä päätyy...
- - -
9 kommenttia
pelsepuuppi
4.12.2007 17:41
mitä kuuluu? hyvää. mul ollu viime aikoin tapana sanoo et kuuluu hyvää, sit hetken länkyttää samat fraasit et kaik menee hyvi ja kaik optimistisii ja sil tappaa. sit voi ottaa huikkaa.
mun kuplat puhkeilee koko ajan. mulla suuret ajatukset päässä mut en jaksa niit kellee länkyttää. kivampi olla yksin fiksuna.
kaikki vie voimat. tai ei kaikki, monet asiat. mä aina välil ymmärrän monien kohdal jos on voimat loppu. mullaki on ollu, pahasti. ja oli kliffa et oli sillon ympäril ihmisii ketkä kans tajus. ja välitti.
ja kulmakarvat pitäs nyppii. näytän metsäläiselt.
Rokkihomo
4.12.2007 17:52
Joo, jep, noin se menee.
Nähdään väistämättä huomenna.
Saat vähän perspektiiviä miltä se metsäläinen oikeen näyttääkään...
stellagrrrl
4.12.2007 17:56
mikäköhän siinä on, että "mitä kuuluu" -hetket haluaa suorittaa? miksi on niin kauhean vaikeaa sanoa ääneen sitä, ettei kuulu hyvää? musta oli siihen tasan tarkkaan juuri sillä hetkellä kun olin niin väsynyt, etten pystynyt enää teeskentelemään iloista. mä olen aika hyvä teeskentelemään sitä, kuten sinäkin...
JPHki
4.12.2007 21:57
Venäläiset sanovat kuulemma "normalna", siis ovat astetta realistisempia kuin suomalaiset. Nokun livenä joutuu vaan hymistelmään että "hyvää" niin onhan sitten Ranneliike, jossa voit sanoa muutakin.
Kuplaan, mitä tuo mahtaa tarkoittaa?
Rokkihomo
4.12.2007 22:58
Kupla viittaa ajatukseen kuplan sisällä olemisesta Omien Suurten Ajatustensa kanssa - tai sosiaalisesta kuplasta vain tarkoin valikoidun (yleensä homogeenisen) ystäväjoukon kanssa.
Koetan välttää molempia, toki.
Torontosta
5.12.2007 03:41
How are you kysymys ei meilla tarkoita mitaan,toivottavasti siihen ei kukaan ala kertomaan mitaan personal story. Sita ei haluta kuunnella vain small talk blah blahh se on. Usein en edes valita sita kuunnella sanon vain I'm fine.
Rokkihomo
5.12.2007 14:20
I know.
Same in England, and increasingly so also in here - due to those precise influences.
martin
6.12.2007 18:17
Tuttua minullekin.
Saksassa "Wie geht's" on muodostunut usein jo niin tyhjäksi fraasiksi, että siihen ei edes vastata mitään. Minä kerroin vastauksena aina omat kuulumiseni - hyvät ja/tai huonot - joskus kysyjän suureksi ällistykseksi ja ajoittain - huomasin - harmistukseksi. Miksi...
Torontosta
11.12.2007 03:43
Se on vai muodollisuus. Kukaan talla ei ole kiinnostunut how are you, shit talk.