Rokkihomokokemuksia

kaikille isähomoille.
Ja muillekin.
Ja poikahomoille ja tyttöhomoille.
Ja varmuuden vuoksi kaikille muillekin.

Ja sitten vielä erikseen martinille ja pelselle.

- Moi.
Sut saa paremmin kiinni aamulla kun illalla, niin soitin sit nyt.

- Joo. Huomenta.
(...) Eilen katsottiinkin sitten uutisia koko ilta.

- Joo. Tuliks sulle koskaan mieleen tappaa niitä kun sua koulukiusattiin?

- Hm. Joo, tuli kyllä.

- Mää tiesin sen! Ja mullekin olis varmasti tullu jos ois kiusattu monta vuotta.

- Hm. Ei se noin aina mene. Ei sitä voi välttämättä tajuta jos ei ole kokenut sitä.
Ne ajatukset jää ohimeneviksi kun ajattelee muitakin juttuja.

- - -

Että näin. Perimmäisten kysymysten äärellä.

Olin koulupoikana poika joka tiesi kaiken.

Joskus tuntuu että näinköhän sittenkin edelleen ja/tai taas.

- - -

Tiedonanto:
Tästä talvesta tulee edellistä pahempi.

So smile now, ugly kids, it's only going to get worse.

- - -

Bloggauksenikin riutuneet toistuviksi mitä tein viikonloppuna -koosteiksi.

Siispä:
Viime perjantaina kävin konsertissa (Brahms, kuorolaulua),
syömässä, ja nautin yötä vasten riittävän runsaan määrän alkoholia.

Lauantaina ja sunnuntaina en poistunut kotipiiristä.

Mutta sunnuntaina lämmitin saunan.

Ikävistä lähitulevaisuudennäkymistä lämpimiin lähimenneisyyden muistoihin, siis.

- - -

Pään sisällä soi Madonna.
Siis tuo Hung Up.
Se on mairen vika.

Ja hitto, tuosta kappaleesta nousee mieleen keskittymistä häiritseviä
muistoja...

...Tai no, ei mikään hitto. Ne muistot ovat kaikkea muuta kuin ikäviä,
yksityiskohdiltaan minun ja viimeisen fuck-buddyni välisiä.

Hitot sen sijaan keskittymiselle. Taidan painua kaljalle. On se karaokekin.

(Ota stella taksi ja tuu mukaan.)

- - -

Pimeä.

Sataa.

Onko huomenna palkkapäivä vaiko ei?
En tiedä vielä.

Valitsin tämän päivän työpäiväkseni yksinäisen yövuoron,
joten olen nyt yksinäisesti yövuorossa.

Hm:
Morrisseyn "Life is a Pigsty" kuulostaa tänään takuulla
tavallistakin erinomaisemmalta.
Säästän sen yöksi kun palaan kotiin, Pölhö jo nukkuu,
ja takana on kokemus maisemasta
jonka saavuttaa herkullisimmin loka- ja marraskuun
vaihteen sateisessa Turussa auton ratista keskiyöllä:
erityisen pimeää, erityisen yksinäistä.

(Heart of a poet, indeed. Ja buhahaa.)

Hyvää alkanutta viikkoa toivotan itselleni siis.

- - -

Viikonloppuna...
En nähnyt ainoatakaan Vinokinon elokuvaa.
Siitä voisi melkein tulla huono omatunto. Toisaalta...
elokuvia näkee ja niiden luokse pääsee tänään aivan toisella tavalla
kuin silloin vuonna kaksi kun merkkasin kalenteriin
"Pervoplanet" ja se tarkoitti toistakymmentä katsottavaa leffaa,
yksiä vuoden "ykkösbileistä",
ja päälle lopuksi totaalinen nollaus baarissa sunnuntaiyönä
(ja kertyneiden uusien puhelinnumeroiden poistaminen kännykän muistista...).

Mutta marttakerhomme kokoontui lauantai-iltana. Mukavaa.
Terveisiä Tanja Kaiken pelitys, toiste emme sitten nähneet.
Kuten tavallista. Ja hyvä niin: perinteet kunniaan.

Ja illemmalla lauantaina olin "ihan kivaa" käydä siellä baarissakin.
Sitten. Kumminkin. Ja vielä toisessakin.
Samalla sai nähdä lisää niitä tuttuja, sekä uudempia että vanhempia,
ja sekä odotettuja että yllättävämpiä näkemisiä.

Yours truly, -Rokkihomo

- - -

Post scriptum seuraavana päivänä:

Ei Morrisseyta yöllä enää, paitsi mielessäni laulelin kun ajelin
suunnitelmieni mukaisesti sateisen Turun keskustan halki
mutta ennen keskiyötä, jo yhdentoista aikoihin.
Ajattelin nähdä Pölhön hereillä vielä.
No... Nukkui jo. Tuhisi kulmat kurtussa.
Kuuntelin ja katselin sitä siinä sitten...
ja unoihdin Morrisseyn valitukset.

- - -

...kaikenmoista sosiaalisuutta olisi latautumaisillaan tähän - tähänkin - viikonloppuun.

Vinokino on ollut kalenterissa jo pitkään...
Ja tänään tuli sanottua ei oopperalle Pölhön kanssa.
Yksi ystävä päätti järjestää makuuhuoneensa tuparit
(hm, kun sai moisen remontoitua, siis. Kyläily kai enempi salin puolella,
kumminkin).
Yksi lähtisi mielellään "lasilliselle" about nyt.
Stellaaaaa tulee dj-keikalle ollen kaupungissa tässä kohta
ja viikonlopun yli.
Ja Pelse on täällä myös... jossain.

Hengitän hiljaa mielekkään ja pitkälti itsekseen vietetyn viikon perään.
Toisen kerran vielä.

Ja sitten ulos.

Ja kun kysytte, mitä kuuluu, vastaan että hyvää.

- - -

Kävin tänään hammaslääkärissä.
Suurin pelkoni hoidettiin heti alta pois: juurihoito.

Nyt on väliaikainen paikka tyhjiin kolutussa hampaassa,
eikä se oikeastaan sattunutkaan...
...muuta kuin sen pienen hetken kun ensimmäiset kerrat mentiin
sinne syvälle.
Siihen ei puudutus kunnolla auttanut, ja ei kai voikaan auttaa,
kun on kumminkin hampaan hermo poranterän käsittelyssä...

Vaikka tästä nyt selvisinkin hengissä, on kyllä helpottavaa että
onneksi muut hammashoitoni tulevat koskemaan
"vain" pintavaurioita.

Juurihoitoneitsyyden poistumisen jälkimaininkiterveiset, -R

(Ja jätetään ne Iggyn "Loosen" siteerauksetkin pois, tällä kertaa...)

- - -

Raportti saman päivän illasta:
Puudutus kesti reippaasti iltapäivään.
Sitten se loppui.
Syvällä hampaan alla tuntoaisti kai ihmettelee mitä puuttuu.
Ei osaa päättää sähköttäisikö aivoille kivusta vai mistä,
joten jomottaa muttei onneksi koko ajan.

(Ja siinäpä se tämän illan tekosyy ottaa yömyssy.)

- - -

...At least in USA...
At least after the Great War in the late 40s...
At least among the informants of the Kinsey raport...

Alfred Kinsey sai raporttinsa "Sexual behavior in the human male" valmiiksi 1948.
Sen ehkä kuuluisin johtopäätös ja yhteenveto oli
homoseksuaalisuus - heteroseksuaalisuus -käsiteparin
keinotekoisuuden huomioiminen esittämällä että valtaosa
kyselyihin vastanneista miehistä olisi pikemminkin ollut eriasteisia bi-seksuaaleja.

No, tiedätte tuon (ainakin tuon ajatuksen).

Mutta kyllähän siellä niitä enemmän tai pelkästään
"hetero- tai homoseksuaalisesti" seksuaalisesti käyttäytyviä toki oli.
Näistä "homoseksuaalisesti" käyttäytyvien keskuudesta
tutkija Anthony Bogaert sitten keksi tsekata pippeleiden koot
ja verrata tuloksia "heteroseksuaalisesti" käyttäytyvien miesten
vastaavien tietojen kanssa.

Bogaert sai kuin saikin Kari Heusalan suomenkielisten sanojen mukaisesti selville,
että:

"homoseksuaaleilla on selkeästi suurempi penis
(sekä pituudeltaan että ympärysmitaltaan)
kuin heteromiehillä".

(Kari Heusala: Miehen seksuaalisuus, Like 2003, sivu 297.)

- - -

Samalla kun toivottaa hyvää perjantai-iltaa ja viikonloppua,
tämä allekirjoittanut haluaa vielä kysyä:

1) Entä sitten - so what?

(Vaikka tänne asti luittekin)

2) Mihin jäikään tältä Bogaertilta Kinseyn tilastoihinsa pohjautuva pointti siitä,
miten koko hetero - homo -jaottelu näyttäytyi keinotekoiselta?

3) Ja toistan: Entä sitten? - And I repeat: So what?

Yours truly, -Rokkihomo

- - -

Kävin moikkaamassa veljen tytärtä tuossa hetki sitten.
Vuorokauden ikäinen kaksi ja puolikiloinen ei saanut allekirjoittaneelta
muka-sarkastisia kommentteja.

Eikä tätä tuoretta setähomoa vaivaa eksistentiaalinen kriisi juuri nyt.

Lisää elämää, -Rokkihomo

- - -

Minun piti tehdä töitäni koko viikonloppu.

Sen sijaan...

Perjantaina olin odottamattomasti huonovointinen.
Kävin odottamattomasti baarissa torstai-iltana ja odottamattomasti
viivyin siellä enemmän kuin hetken.
Olin kotona kyllä ennen keskiyötä, mutta siihen mennessä oli monta hetkeä jo mennyt...

Illalla sitten vähän töitä, vähän surffailua netissä.

Lauantaina tein niitä töitäkin. Sitten kävin uimassa.
Sitten kävin teatterissa, tai oikeammin "avoimissa teatteriharjoituksissa",
koska Turun taideakatemian poppoo ei ollut saanut esitysoikeuksia
Brechtin Kolmen pennin oopperaansa. Niinpä "harjoitukset", joita pääsi katsomaan.
Oli paikallaan nähdä tuttu ja tälle rokkihomolle mielekäs teksti tuoreena vääntönä.
(Hyvä!)
Teki hyvää, vaikka ystävän auto mennessä hajosi. Siis kirjaimellisesti.
Ystävä oli yllättynyt miten "ihan hyvin minä ajan autoa"... Niin minäkin.

Sitten baariin. Pölhö oli muuten vaan ajankulukseen lipsahtanut humalan
sille käsittämättömälle puolelle.
Oli hemmetin iloinen, mutta...
...hemmetin tajuton, vaikkei sentään tajuton.

Sitten arvaakin miten perhe-elo sujui tänään sunnuntaina. Tai ei arvaa.
Koska Pölhö oli ympäripäissään vielä herätessään, ei ollut tarvetta varovaiselle
"nyt murjotetaan ja katsotaan luonto-ohjelmia" -vaihteelle...
...ennen kuin iltapäivällä.

Joka jatkuu edelleen.

Jep, minä hain pizzat ja kolajuomat, olinhan ajokunnossa.

Ja ohi kaiken tuon, veljestäni tuli tänään isä.
Soitti pian syntymisen perään, ja joo, oli mukana, isät nykyään taitavat pääsääntöisesti olla.
Ja äidistäni tuli mummo.
Jatkoa seuraa.

Seuraavaksi...
...teeskentelen siirteleväni "liukuvia työaikoja" vielä sunnuntai-maanantain väliseen,
edessä olevaan yöhön.

(As if. Tilanne on kiusallisen tuttu. Vaan mitäs sille tässä vaiheessa voi -?)

- - -