Rokkihomokokemuksia

Eilen oli sellainen, vaikken tiedä enkä - siis - jaksa nyt tarkistaa,
mistä moinen sanonta tulee.

Jätin eilen yhden työpaikkahakemuksen, mutta salaa, joten...
eipä kerrota kenellekään.
Eikä kysellä liikoja.

Sen verran aivan viime hetkillä päädyin olemaan tosissani,
että parantelin hakemusta vielä viime hetkillä.
Palautin sen henkilökohtaisesti, noin kaksi minuuttia ennen
ilmoitetun määräajan päättymistä.
Mutta siis, ennen sitä.

Tänään, viidestoista päivä, tehdään vastaavasti joukko muita asioita,
siis muita töitä,
vähän-niinkun-silleen-myöhässä, viime tipassa.
Sellaisia töitä, joita en ole koskaan minkäänlaisella hakemuksella hakenut,
vaan päätynyt sellaiseksi jolta kysytään, sinutellen,
olettaen että olen "se hyvä tyyppi joka osaa nämä jutut".

Niin olenkin ja niin osaankin.
Vääränlainen vaatimattomuus tässä kohtaa on teeskentelyä.
Mutta... Teen ne viime tipassa. Lähes aina.

Kovasti tuo työnteko häiritsee elämää välillä.

15. päivän aamusta, -R

- - -

Härkäviikkoista ja moisen sanonnan alkuperästä en tiedä juuri mitään,
mutta ilmeisen keskellä moisia vanha paastoaika jo loppuukin,
sellainen viikon mittainen joka kesti loppiaisesta nuutinpäivään.
Perinne on vanha pohjoinen, ja pohjoisessa ei ollut paljoa millä mällätä
keskellä tammikuuta.
Viikonkin mittaisen paaston jälkeen toki silti piti jotain keksiä.

Onneksi oli viinaa.

Sitä kokoontuivat kylien miehet juopottelemaan,
joukkioina kierrellen talosta taloon...
ja tänä päivänä oli perinne antaa ryyppy ovelle kolkuttajille.

Siinä oli, muuten, oikein sopivan mittainen "tipaton tammikuu"
vanhoina hyvinä aikoina: yksi viikko ja siinä se.

Pitäisköhän lähteä itsekin vähän kyläilemään illalla
(kun vähän puuhastelisi töitä ensin ennen iltaa)?

Joka tapauksessa minä(kin) kun tykkään baareista ja pidän niitä
rennon sosiaalisen elämän tyyssijoina.

- - -

Sitä ennen, nyt Pölhön kanssa Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan.
Parisuhdehomoilua sunnuntai-iltapäivänä.
Paikalla on mulle paljonkin perinteitä, mutta jostain syystä ei
keskenämme olla koskaan käyty.
No nyt käydään.

- - -

Ja Ei kerta homoo tee -kabaree loppuu tänään,
mutta mainos mainos:
ei hätää:
Ovat aikeissa ehtiä lähitulevaisuudessa Helsinkiin ja Tampereelle vielä.
Seurailkaa.

- - -

Nukuin iltapäiväyhteen tänään, eli huomenta.
Viime yötä edelsi kolme vain puoliksi nukuttua yötä ja ei,
en valita unettomuudesta tässä nyt,
pitipä vaan rajata yöunet vähäisemmiksi, jotta sai
sekä hommat tehtyä
että nähdä silti ystäviäkin.
Kauniiksi lopuksi univelan poisnukkuminen taitaa ainakin joskus toimia,
ainakin minulla, ainakin viime yönä.

Kirjoitin ihan kunnon bloggauksen tänne eilen illalla, joka katosi sinne jonnekin
jota bittiavaruudeksi kutsutaan.
Vaikka olen yleensä varovainen ja kopioin tekstin ennen uutta toimintoa
koska noin on käynyt ennenkin, eilen taisi unohtua.

Sinne meni.

Maailman täytyy nyt pärjätä ilman sitä ja jatkaa eteenpäin,
vaikka vaikeaahan se on, ymmärrän kyllä.

- - -

Tulin eilen humalaan mm. neljän professorin kanssa.
On mukavaa, että olen tuttu heidän kaikkien kanssa, tai no, paitsi sen yhden,
jota näen viikottain ja jonka nimi on mustassa kirjassani koska hän on
tyhmä, tyhmä ja tyhmä.

Mutta ne kolme muuta. Mukava olla niin tuttu että voi v*ttuilla.
Se on oiva läheisemmän ystävyyden tae.
Ja se on mukavaa.

Keskiviikkona istuin iltaa vähän aikaa Kallion Nallepubissa.
Lesboheavenkö sen paikan piti olla? Ei siltä näyttänyt.
Siellä istui lähinnä pari potentiaalista rokkihomoa..
ja pari reaalista juoppoa...
asiat jotka tietenkään eivät aina ehkä ole kaukana toisistaan.
Ja se Rammstein on kyllä aikas passe, vaikka jukeboxeista yleisesti löytyykin.
Halloo homot, kyllä teidän pitäisi moinen tietää ihan itsekin.

- - -

Ystävieni joukossa on juuri nyt useampi sellainen tilanne, ettei tulla toimeen keskenään.

Jostain syystä ymmärrän lähes kaikkia osapuolia.

Paitsi Claudiaa.
Joka ei vastaa puhelimeen.

- - -

Kristillisen perinteen mukaan nyt alkaa jälleen yksi paasto, taas yksi,
joka kestää viikon verran nuutinpäivään saakka.
Paaston rajat tarkoittivat tietty myös syöminkejä,
ensin etukäteen ikään kuin "varastoon", ja jälkikäteen
sitten vaan paaston loppumisen juhlistamiseksi.

Loppiaisaattona ja aaton yönä on ollut tarkoitus valvoa
- ja ainakin englantilaisessa perinteessä kertoa valvoessa kummitusjuttuja,
winter's tales.

Mikäs sen kätevämpi ajanviete pitkän pimeän yön mittaan,
samalla kun napostelee sitä sun tätä ennen jälleen uutta dieettiä.

Mietitään kummitusjuttu valmiiksi yötä vasten siis.

Omassani voisi vaikka Kalervo Palsan haamu tulla kertomaan miten
taivaassa on mukavaa,
siellä otetaan ilo irti koko ylösnousseitten ruumiiden voimalla,
juopotellaan ja naidaan joka päivä, ja hyvässä seurassa,
koska kaiken maailman tyhjänmoralistit ja nipottajat ovat poissa sieltä - he ovat helvetissä,
niin kuin heidän kuuluukin.

Hyvää loppiaista, -R

- - -

Tammikuu on nykyajan paastoaika.

Hyvin moni on tehnyt uudenvuodenlupauksia koskien syömisiä ja juomisia,
eli nyt laihdutaan, ei kosketa alkoholiin ollenkaan...
...ja kuntosalit juhlivat uusien kanta-asiakaskertymien kanssa.
Nikotiinipurkat ovat suosittuja.

Pölhö teki eilen juureksista kasvissosekeittoa, johon
"ei sitten laiteta yhtään juustoa eikä rasvaa".
Pidän keitoista, voisin elää lähinnä niillä; pehmeää ja hellää mutta silti täyttävää ruokaa.
Mutta voisilmän laitoin. Ja kun myöhemmin illalla söin toisen lautasellisen,
laitoin vuohenjuustoa.

Saan kotona tällä hetkellä syödä yksin kaikki juustot.
Heh, minulla jatkuu joulu, ei paasto...

Tänään menen uimaan, mutten varsinaisesti urheilemaan, vaan
rentoutumaan uimalla ja saunomalla.
Jos on tilaa, repäisen uimakeikan loppupuolella vähän selkäuintia vauhdilla,
se kun tekee hyvää pitkän miehen laihalle selälle ja hartioille.
Hyvin todennäköisesti nautin sen perään vähän olutta.

Ja huomenna perjantaina menen hyvin todennäköisesti baariin
viettämään vähän baariaikaa. En ole uskossa tipattomuuksiin.
Onneksi pari ystäväänikään ei ole.

Olkaa moisia lupauksia tehneet armeliaita itsellenne jos ja kun
laskiaiseen mennessä
olette huomanneet etteivät ne lupaukset välttämättä pitäneet.

Ei tässä muutenkaan ihan mahdottomiin kannata venyä:
Aurinko laskee tänäänkin puoli neljältä iltapäivällä - valon päivittäinen määrähän
on siis edelleen vähemmän kuin mitä se oli viime marraskuussa.
Siis: marraskuussa, silloin kun siitä kaamosmasennuksesta kovasti valiteltiin.

Että näin, armoa itselle.

-Rokkihomo

- - -

Selvittiinpä siitäkin, vuoden vaihtumisesta.
Nukuin yön yksin vieraalla sohvalla
(no, läheisen ihmisen mutta ei omalla, ei kotona),
ja sain aamukahvini juotua juuri äsken.
Olen ollut tämän vuoden toistaiseksi yksin.
Se on kaiketi ollut puhdistavaa.

Seuraavaksi yhdistetty aamiainen, lounas ja illallinen.
Thaicurrya se saa olla, lempiruokaani.

Sen jälkeen...
näen taas Pölhönkin iltakävelyn merkeissä.
Jospa kumppanit nukkuisivat vierekkäin jälleen ensi yön.
Kun taas viime yö...
oli kieltämättä hyvin yksinäinen ja todistettavasti varsin riitainen,
but shit happens halleluja.

Juhlittiin sentään kihlauksen vuosipäivää viime vuoden lopuksi eilen alkuillasta.

Sen jälkeen ns. "juotiin pullo viinaa ja tapeltiin"
(no shampanjaa, drinksuja ja parempia punaviinejä, mutta kuitenkin).

Tällainen raportti alusta tälle vuodelle tässä,
terveisiä ja toivotuksia sinne ja tänne,

Yours truly, -Rokkihomo

- - -

"Minulla on vanha työ ja lisäksi uusia töitä. Teen molemmat.

Teen tänä keväänä hitosti töitä, mutta ovatpahan omia töitäni. Samalla näyttää että kaikki työt saattavat vähäksi aikaa loppuakin kesällä.
Kesäloma?
-Ehkä, mutta sitten ilman palkkaa.
Nnoh, viime kesänä tuli vastaavasti lomailtua vähän palkallakin...

Täällä on puhuttu uudenvuodenlupauksista. Lisäksi on puhuttu toiveista. Omani keskittyvät tuohon mitä ed. bloggauksessani tännekin kerroin, siinä lupaus ja toive indeed, joista on ehkä mahdotonta kirjoittaa äitymättä korniksi. So this bitch shuts up for now.
Mutta lupausten ja toiveiden perusjuttuihin kuuluvat lisäksi nuo, huokaus, työt, joita riittää, riittää... Osa on myöhässä, mutta uudet tulevat silti tehtäviksi.
Kele tehdään sitten. Onpahan niissä töissä toiveita samalla mukana, jotka tekemällä voivat vaikka toteutua (Aboa, jep, kirja).
Tämä blogissa käyntikin on "vain" siirtymävaihe työkuvioista vapaa-ajalle (jonne kyllä lähtee työajatuksia illaksi mukaan, ei voi mitään, ja ei se mitään, juuri nyt).

Hyvää uutta vuotta tutuille. Jos ei täällä "tavata", niin ehkä sitten muualla.

Ja koetetaan voida perushyvin tässä maailmassa joka, jota ei ole hyvä unohtaa, on perusteiltaan varmasti useinkin yllättävä paikka.
Siis: erityisesti yllättävä paikka
a) rakkauden osalta, jota meidät on ohjeistettu odottamaan ja korostamaan erityiselle jalustalle, huolimatta siitä tuleeko sitä vastaan vai ei, ja
b) kuoleman osalta, jota meidät on ohjeistettu unohtamaan kokonaan, vaikka se takuulla tulee vastaan, ja yleensä monta kertaa yhden elämän mittaan.

Minä ajattelen molempia joka päivä."

- - -

Se oli bloggaukseni tänne vuosi sitten.

Vuoden mittaan on hyvä oppia jotakin, eikö?

"Hitosti töitä".
Awh, F*ck off Rokkihomo vuodenvaihteessa 2006-2007.
Omasta syyllisyydentunteesta kummunnutta oman työn korostamista. Pah.
Ja sitäpaitsi innotonta ja kuluttavaa.
Ei käy sisällöksi elämälle, joka ilmeisimmin on ainutkertainen.

Lupaan kuunnella itseäni paremmin kuin kuluneena, väsyneenä vuonna...
...jolloin tein monia päällekkäisiä töitä paljon kevään mittaan, kuten "lupasin",
mutta sitten väsyin - ja olin ollut väsynyt jo pitkään.

Ja täytynee alistua rutiineille aiempaa enemmän.
Vaikka olenkin kuluneen vuoden kulkuun verrattuna vapaampi - myös rutiineista.
Rakennan uusia, ja teen niin toivottavasti aiempia omaehtoisemmin.

Rakkautta ja kuolemaa en aio unohtaa.
Tietenkään.

Ja vaikkei tänään, pian saisi rokki soida taas vähän enemmän.

Hyvää vuoden vaihtumista,
yms. terveisiä ja toivotuksia, -Rokkihomo

- - -

Aihe on tuoreena Adskan blogissa
(siis audinkopoika, poikuuden tunnetta),
ja kun meinasin tästä
kieli poskessa
tänne jotain laittaa jo kun Hesarista vähän aikaa sitten luin,
laitanpa nyt kun luin Ranneliikkeestä uudestaan.

Ja meitä kaikkiahan kiinnostaa, että:

Olen keskivertoa nuorempi mies, jonka keskiverto
avioliitonsolmimisikä
meni jo, ja jolla on lapsia keskivertoa selkeästi vähemmän.

Elän keskivertomiestä lyhyemmän elämän
(mm. Elämä pelissä -kysely käyköön tässä lähteeksi).

Juon keskivertoa reippaasti enemmän kahvia,
syön keskivertoa vähän enemmän hedelmiä,
keskivertoa vähemmän perunoita,
ja keskivertoa paljon vähemmän lihaa.

Keskiolutta juon keskivertoa suomalaista reippaasti enemmän.

Liikuntaa taidan harrastaa aika "keskiverrosti".

Painan keskivertoikäisiin miehiin verrattuna
huomattavastikin vähemmän (he taas ovat ylipainoisia).

Asun selvästi keskivertosuomalaista ahtaammin.

Asuntolainaa on huomattavasti vähemmän, mutta muuta lainaa
taas keskivertosuomalaista vähän enemmän.

Koulutusta on keskivertosuomalaista enemmän.

Ansaitsen, siis rahaa, vähemmän kuin
keskiverrot suomalaiset mies ja nainen
(jotka ansaitsevat, siis rahaa, 2300 ja 2000 euroa / kk).

Lajittelen ruokajätteet puolta osaa keskivertoja suomalaisia huonommin.

Ja nytpä ollaan jo aika tuttuja.
Tutuillehan voi toki kertoa lisääkin:

Lisäksi olen hyvin suurella todennäköisyydellä
keskivertoa suomalaista reippaasti pidempi,
luen ja kirjoitan enemmän,
Poltan enemmän tupakkaa,
ja juon keskivertosuomalaista enemmän,
kahvin ja oluen ohella,
myös erilaisia hedelmä- ja vihannesmehuja.

Hauska tutustua, hyvää yötä - ja huomenta, -R

- - -

"Now I've heard there was a secret chord
that David played, and it pleased the Lord,
but you don't really care for music, do you?"

Laitan tänään toivotuksen vilpittömistä, rehellisistä
intohimoista itse kunkin töihin ja harrastuksiin.

Ja rohkeutta asettaa maalit ja / tai päämäärät korkealle.

Ja selkärankaa olla lankeamatta ainaisiin kompromisseihin, sosiaalisiin löysäilyihin,
leipääntyneisiin rutiineihin.

Itse en halua niin (enää), enkä myöskään viettää pitkiä aikoja
moisilla tavoilla elävien seurassa.

Daavidin päivä
on oikein hyvä tähän saarnaan, ainakin allekirjoittaneelle itselleen.

Että jonkin ajan päästä voin laulaa itsekseni itselleni kuten alla (jälleen):

"I did my best, it wasn't much,
I couldn't feel, so I tried to touch
I've told the truth, I didn't come to fool you
And even though it all went wrong
I'll stand before the Lord of Song
with nothing on my tongue
but Hallelujah"

(Leonard Cohen: "Hallelujah")

Täytyy nöyrästi antaa kaikkensa - siis itselleen, ei niinkään muille,
ja omien pyyteiden johdattamana, ei niinkään muiden asettamiin tavoitteisiin.

Ja vaikka "it all went wrong", itselleen rehellisyyden voimalla tässä seistään...
...oli se sana sitten mikä tahansa.

Kunhan se sana, tavoite ja päämäärä on itselle rehellinen.

Siltä pohjalta voi rakastaa itseään -
ja sitten siltä pohjalta muitakin.

Amen.
Rama rama.

- - -

Jo ensi viikosta lähtien silti eittämättä näen töissäni ihmisiä,
jotka tekevät tekevät vuosia töitään mutteivat tee niitä tosissaan
- joten eivät tee niitä kunnolla.

Ja pian uudelleen päädyn taas viettämään aikaa ihmisten kanssa
joiden kanssa vietetään aikaa hyvin puolivillaisesti.

Mutta toivottavasti ainoastaan silloin tällöin ja edes melko harvoin.

Voi voi, minusta on kai tulossa raskaampaa seuraa.

- - -

Kävin toiseen otteeseen vaatealekierroksella.
Eilen... en saanut ostettua yhtään mitään. Olen huono homo.

(Mutta Pölhö löysi uuden nenäkarvatrimmerin. Se on just niin homo.)

Tänään sentään sekä löysin että jopa ostin uudet housut.
Tosin en farkkuja, jotka piti.
Huomenna tai jonain muuna lähipäivänä jos vielä huppari, ja Pölhö haluaisi
etä ostaisin irtopikkutakin.
Ei ollenkaan huono idea, mutta haluan sen sitten
samanaikaisesti sekä edullisena että istuvana.

Eli voi käydä että ostan vain sen hupparin, tai kaksi.

Tänään vielä kerran Ei kerta homoo tee -kabaree Suxesissa.
Taas.
Ja näen vanhoja ystäviä, taas.

Mutta en osta, tarjoa enkä ota vastaan shotteja, tällä kertaa.

Viattomia lapsia muistellen näiden ohessa, -R

- - -