Rokkihomokokemuksia

Näytetään bloggaukset maaliskuulta 2008.
Seuraava

Marian ilmestystarina

Näihin aikoihin, noin 2001 vuotta sitten, tarina kertoo
enkeli Gabrielin ilmoittaneen sanalla erään juutalaisen Marian saavan lapsen,
sellaisen, joka olisi / josta tulisi pyhä.
Suomen luterilaisen kirkon päätöksellä tuota asiaa muisteltiin viime sunnuntaina,
ja katolisessa maailmassa 25. maaliskuuta.
Näihin aikoihin siis, noin 2001 vuotta sitten.

Maria tutkiskeli asiaa sydämessään, niinkuin tarina kulkee,
ja sitten kohdussaan.
Marian puoliso Joosef oletettavimmin tutkiskeli asiaa mielessään myös.

Onhan tuo aikamoinen tarina, ja monen mielestä uskomaton.

Toisin kuin kristinuskon Jumala, esimerkiksi Zeus teki
Jumaliksi kasvavia lapsiaan aika lailla perinteisemmällä tavalla.
Mutta ei sitten aina kuitenkaan.

Zeus otti yhden äpäristään sikiönä itselleen, viilsi reippaan haavan reiteensä,
ja kantoi pikku Dionysoksen syntymävalmiiksi reidessään.

Että eivät uskomattomat tarinat kesken lopu.

Muutoin, hyvää arkea, -R

- - -


Naistenpäivänä

Juu juu, toivotuksia.

Muuten olen sitä mieltä että...
...Jonain päivänä maailma voisi pyöriä pyörimistään
sukupuoleen katsomatta.

Näinä päivinä, kuitenkin, maailmaa ja sen ihmisiä kyllä sukupuolitetaan urakalla...
...sukupuoleen katsomatta

- - -

Toivottavasti Kiasmassa oli elämyksiä.
Jätin lopulta sittenkin väliin.
Pitää kyllä skarpata sosiaalisessa elämässä entisestään tässä pian,
mutta pitääpä skarpata parissa muussakin elämän perusasiassa.

Ei, tosin, tänään. Rai rai.

-R

- - -


Rokkihomo gradussa - ja Kiasmassa

Googlasin itseni tuossa taannoin.

Vastaan tuli mm. Yleisen kirjallisuustieteen gradu Tampereelta:
Niemi, Paula:
"Rokkihomo, enkeliveli, seksihullu.
Pojat ja maskuliinisuuksien konstruointi Moni Nilsson-Brännströmin Tsatsiki-kirjoissa.
PG 2007. 113 s.

Tunteeko kukaan?
Paula Niemi?
Tsatsiki-kirjat?

Heh!

Koetin muiden-kuin-googlaus-reittien kautta saada lukea
abstraktin / tiivistelmän,mutta sitä ei ole verkossa missään
(poikkeuksellisesti, minulle kerrottiin).

- - -

En mennyt eilen Kukaan heilumaan Juliet Jonesin myötä.
Sen sijaan Rokkihomo olikin parisuhdehomo ja poikakaverihomo kotona,
lämmitin saunan jne yms etc.

Toivottavasti näkisin poppoon kuitenkin kesän mittaan... jossain.
Pidän bändistä. Siis Edelleen.
Ja onko se lopulta kovinkaan paha jos odotan keikoillaan
Niitä Vanhoja Hyviä Lauluja?
Ja laulan sitten mukana?
Ne olivat hyviä biisejä silloin ja ovat hyviä nyt
(ja olisivat ansainneet enemmän huomiota silloin ja nyt):
Psykedelia, Helppo elämä, Rakkauslaulu, Albania.

Jotain kuitenkin kiinnostaa, joten:
Helppo elämä:

http://www.youtube.com/watch?v=iOIgdXobKTs

Eh-hee...
...Ajalta jolloin olin itsekin teinikirjoihin(kin) sopiva rokkihomo
(enkä, tosiaankaan, ainoa).

Moisten hipstereiden mielestä eittämättä epämuodikkaiden
sing-a-longien sijaan
(vaatteista tietty puhumattakaan, lässyn lässyn)
menen tänään Kiasmaan, Schschschnabelin avajaisiin.

Muuten vaan.
Ja tapaan joukon ystäviä ja tuttuja, tietty.

Yours truly, hyvää viikonloppua, -Rokkihomo
(muttei ensinmainittujen teinikirjojen rokkihomo)

- - -


Lisää kuittailuja X-sukupolvesta

Kun lumikin sulaa jo pois häiritsemästä taas tänään, ja edessä on
uusi sirpaleinen päivä, voinpa vaikka kuittailla tästä X-sukupolveudesta lisää.
Edellisen bloggauksen jatkoksi siis.

Martin vilautteli Suurta Tarinaa kommentoidessaan tuota edellistä bloggausta.
Se onkin niin suuri tarina ettei tähän mahdu.
Vaan Raamatustahan tuo löytyy, jos löytää haluaa.
Mutta: kuten yksi ystäväni aikanaan totesi minulle aloittaessaan
ko. kirjan lukemista,
ja minä innostuin juttelemaan Ilmestyskirjasta,
tuo toppuutteli että en kertoisi miten kirja loppuu, hän kun oli vasta
kirjan alussa...
Heh.
Eli jätän Raamatun tässä osoitteessa tällä erää tuohon.

Kertomus maailman kulusta on sirpaleinen ja katkelmallinen
esim. em. Suurten Tarinoiden ulkopuolella.
Tietty on, kun kommunistinen maailmanvallankumouskin
on haudattu jo kohta kaksikymmentä vuotta sitten.

Tilalle saatiin usko sirpaleisuuteen ja katkelmiin
- ja suurempana kertomuksena luonnon tuhoutuminen.

JP kommentoikin että onko elämä sitten jotenkin sirpaleisempaa kuin joskus ennen.
Ja että sirpale on terävä sana. Suosittelemansa mosaiikkimaisuus onkin
hyvä toinen vaihtoehto: Sitä on myös käytetty ns. moniarvoista yhteiskuntaa
kuvaavana sanana jo 90-luvun alusta, puhuttiin uudesta mosaiikkiyhteiskunnasta
...Ja samalla kestävästä kehityksestä, joka tosin eri tahoilla tarkoitti kertomuksena
lähes päinvastaisia asioita
(luontoa säästävää säästäväisyyttä vs. ikuista talouskasvua...).

(Moniarvoinen yhteiskunta ja kestävä kehitys olivat muotisanoja, ovatko edelleen -?)

En tiedä onko elämänkulku sirpaleisempaa kuin ennen,
mutta olen melko varma että se kerrotaan monin paikoin sirpaleisempana.
Samalla katkelmallisten kertomusten tietolähteet ovat monipuolistuneet,
ja niitä on todellakin useamman värisiä ja (lähes) itse kunkin helpommin tavoitettavissa.

Mutta eipä tuon mikään erityinen "henkinen rasite" tarvitse olla, ei.

Sen sijaan sirpaleisuus, katkelmallisuus, mosaikkimaisuus voi olla vapauttavaa,
ja tottakai antaa enemmän vaihtoehtoja olla ja valita.

Käytännön elämässä voi suuntautua useisiin töihin ja harrastuksiin,
ehkä useampiin kuin vähän aikaa sitten,
- ja kääntöpuolena jumiutua pätkätöiden loukkoon, tietty...

Ja voi leikkiä identiteet(e)illään ehkä enemmän kuin vähän aikaa sitten,
- kääntöpuolena voi olla turvattomuus?
Kaipuu suuriin tarinoihin ja selkeyteen?
Outo tyhjä olo?

Tai voi nousta Pelsen laittama tunne:
"mun ei kuuluis olla täs tilantees tän ikäsenä".
Pätkätyöläisenä mosaiikimaailmassa ehkä just kuuluukin.
Ehkä se oli se vanha maailma, jossa tietyn ikäisenä piti olla tietynlainen
- ja suunnilleen tietyssä kohtaa kertomusta.

Sen sijaan, kyllähän tämä - tämä kaikki - helposti räjähtää käsiin.
Melkein kirjaimellisesti.

Ja lopulta, kun oma ja ympäröivä maailma on puolillaan pätkätöitä eikä uraputkia,
avioeroja ja ihmissuhteilla shoppaamista...
...Niin kyllä tämän sirpaleisempana näen.

Mutta se on pikemminkin mielenkiintoista kuin rasittavaa
(mutta se voi kyllä olla hiton rasittavaakin!).

Räjähtää käsiin.
Ei tunnu vieraalta.
Olen kasvanut siihen - olen siis X-sukupolvea -?

-R

- - -

Tänä iltana olisi Juliet Jonesin keikka.
Kukassa.
Juliet Jones.
Entinen Juliet Jonesin Sydän, joka lauloi mm.
toisenlaisten sankareiden maasta Albaniasta,
silloin kaksikymkymkymmentä vuotta sitten.

- - -


Generation X

Aurinko paistaa lujaa ja ilma pysyy vankasti hiukan pakkasen puolella
- on kevättalviaamu, sellainen kuin kevättalviaamujen kuului kauniimmillaan olla
silloin kun vuodenajat vielä tulivat ja menivät ajallaan ja niiden kiertokulkua
ei tarvinnut seurata pelonsekaisesti.

No, tänään kuitenkin. Pipo päähän ja ulos.

X-sukupolven ajatus lähtee postmodernista suurten tarinoiden, toiveiden ja odotusten
murenemisesta.

Valtakunnan ykköslehteyden pää-äänenkannattajan mukaan X-sukupolvi
on jo nostalgisessa iässä.

Niin ollaankin.
Ko. jutun aiheena oli Smashing Pumpkinsien
maanantainen konsertti - anyone? - ja kaikkien Niiden kappaleiden
soittamisen ohella valivalitti miten onnistunut konsertti tuli kymmenen vuotta liian myöhään.
Seurasi X-sukupolven nostalgiaa.

Sitä voisi olla myös tällaisen talviaamun muisteleminen omasta lapsuudesta,
kun ikkunasta näkyi jotain joka oli oikein ja paikallaan.
Nyt sieltä näkyy jotain poikkeuksellista.
Ja silloin aikanaan jo tiesi että se tulee olemaan poikkeuksellista aikanaan,
ja samoin tiesi geenimanipulaation, kloonauksen yms. olevan tavanomaista aikanaan...
...Mutta ne eivät vielä silloin olleet kokemuksellisesti totta.

No nyt ovat.

Talitinttejä ei ikkunan läpi kuule.
Lähdenpä ulos ihmettelemään josko sellainen ihme olisi tänään totta.

-R

- - -

Se Smashing Pumpkins? Oliko joku keikalla?

- - -


Kosittiin, muttei kosiskella

Eilen, karkauspäivänä, minua kosittiin.
Kyse oli edellisenä karkausvuonna sovitusta jutusta, olin sen unohtanutkin,
mutta eilen sitten edestään löysi...

No, olen kihloissa, enkä ole menossa toisaalle naimisiin - ao. Ystävä lähinnä meinasikin,
että nyt voin käyttää säästöön keräämäni hamekangasrahat
johonkin hyvään tarkoitukseen ihan itse...
(Jos jotain olisi säästössä, olisihan sille käyttöä, mutta se on toinen juttu.)

Hienoa miten ihmiset muistavat neljän vuoden takaisia asioita - ja heittoja.

Illemmalla edessä juhlat, kun kollegiaalishenkinen ystävä-tuttava on saanut ison työn valmiiksi.

Koska itse olen osoittautunut kovin vähän uratietoiseksi toimijaksi,
tänä iltana minua ei ko. tilaisuudessa kosita eikä kosiskella.
En ole sillä lailla Merkittävä Henkilö tällä hetkellä.

Se on vapauttavaa (ei aina ole ollut, mutta nyt on).
Voin keskittyä mukavaan oloon puku siistinä päällä,
kuplivasta alkujuomasta konjakkiin.

Laitan vahvistukseksi lempirunoni Kai Niemiseltä, pienen runon
joka on ikään kuin vanha kiinalainen sananlasku:

"Minäpä en kotkia pelkää
sanoi muurahainen jänikselle"

...Ja eiköhän tässä viitata nimen omaan muurahaisen pienuuteen,
joka vapauttaa Isojen kiusaamisilta,
ei niinkään moisen uutteruuteen.

Siltä pohjalta, hyvää viikonlopun jatkoa kaikille...
...kotkille, muurahaisille, ja jäniksillekin.

-R

- - -


Seuraava