Aurinko paistaa lujaa ja ilma pysyy vankasti hiukan pakkasen puolella
- on kevättalviaamu, sellainen kuin kevättalviaamujen kuului kauniimmillaan olla
silloin kun vuodenajat vielä tulivat ja menivät ajallaan ja niiden kiertokulkua
ei tarvinnut seurata pelonsekaisesti.
No, tänään kuitenkin. Pipo päähän ja ulos.
X-sukupolven ajatus lähtee postmodernista suurten tarinoiden, toiveiden ja odotusten
murenemisesta.
Valtakunnan ykköslehteyden pää-äänenkannattajan mukaan X-sukupolvi
on jo nostalgisessa iässä.
Niin ollaankin.
Ko. jutun aiheena oli Smashing Pumpkinsien
maanantainen konsertti - anyone? - ja kaikkien Niiden kappaleiden
soittamisen ohella valivalitti miten onnistunut konsertti tuli kymmenen vuotta liian myöhään.
Seurasi X-sukupolven nostalgiaa.
Sitä voisi olla myös tällaisen talviaamun muisteleminen omasta lapsuudesta,
kun ikkunasta näkyi jotain joka oli oikein ja paikallaan.
Nyt sieltä näkyy jotain poikkeuksellista.
Ja silloin aikanaan jo tiesi että se tulee olemaan poikkeuksellista aikanaan,
ja samoin tiesi geenimanipulaation, kloonauksen yms. olevan tavanomaista aikanaan...
...Mutta ne eivät vielä silloin olleet kokemuksellisesti totta.
No nyt ovat.
Talitinttejä ei ikkunan läpi kuule.
Lähdenpä ulos ihmettelemään josko sellainen ihme olisi tänään totta.
-R
- - -
Se Smashing Pumpkins? Oliko joku keikalla?
- - -
9 kommenttia
martin
5.3.2008 16:03
Normaalista epänormaaliin, totuudettomuudesta totuuteen...
martin
5.3.2008 16:04
Mutta ennenkaikkea se dekonstruktio!
martin
5.3.2008 16:05
(elämämme on siis hajonnut. Elämme sirpaleisssa.)
Rokkihomo
5.3.2008 17:36
martin se täällä keskustelee keskenään...
Mutta joo: Elämme sirpaleissa ja katkelmissa, ja mikäs siinä.
(Saattaa silti olla että itsekseni rakennan suuria tarinoita ja kertomuksia,
mutta enpä kerro kenellekään.)
...
martin
5.3.2008 17:51
Minulla on SUURI tarina! Kerronko siitä?
Rokkihomo
5.3.2008 18:12
...Taidan tietää mistä haluat kertoa... Eli todistaa.
Ja monimutkainen lisäys:
Tiedät että tiedän etten tiedä uskonko.
martin
5.3.2008 18:20
Tiedät sinäkin.
JPHki
5.3.2008 22:22
No kaikillahan omasta mielestään on suuri tarina, tai ainakin keskikokoista suurempi... ;D
Onko elämä muka jotenkin sirpaleisempaa kuin joskus ennen? Sirpale on sitä paitsi terävä sana; suosittelisin sanaa mosaiikkimainen. Ja sehän on vain hyvä asia, enemmän väriä, enemmän mahdollisuuksia. Ihmisen sopeutumiskyky on suuri, väitän että elämän (väitetty) mosaiikkimaisuus ei ole mikään erityinen henkinen rasite.
martin
5.3.2008 22:56
Ei se ole minun tarinani, jota yllä tarkoitan.
Käytän itsekin mielellään ilmaisua mosaiikkimainen - ajattelen kuitenkin silloin kyseessä olevan mahdollisuuksien. Siitä olen samaa mieltä, että ei ole mikään henkinen rasite! Elämme kuitenkin sirpaleissa: suurien tarinoiden sirpaleissa - millä nyt kokoaisimme "tarinan"? Ei ole periaatetta, ei perustaa!