Turvallisuus, se se on

Olen mietiskellyt, sattuneesta syystä, miksi olen monogamisuuteen taipuva. En oikein pysty olemaan ja elämään "avoimessa" suhteessa. Olen päätynyt siihen, että kyseessä on turvallisuus, ainakin pääasiassa.

Onhan parisuhteessa kyse juurikin MEIDÄN kahden omasta jutusta, jota ei jaeta, eikä voikaan jakaa. Turvallisuus ja tieto siitä, ettei toinen (ainakaan toivottavasti) lähde vain jonkun muun matkaan tuosta noin, helposti, ilman siteitä. Vähän kuin laittaisi omaisuutensa jollaan, jota ei ole edes ohuella köydellä sidottu laituriin; kaikki voi mennä.

Ja sitten, välillä en tiedä löisinkö, kun R ottaa mukavan kuhertelun välissä esiin edelliset "ystävänsä" ja nykyisetkin - tosin kuulemma tällä hetkellä ei-aktviiviset, ei hän kehtaisi meikäläisen kanssa olla, jos jonkun muun kanssa samaan aikaan, kun olen kuulemma niin monogaminen. Hermohan siinä menee! Ei eksät kuulu sänkyyni!

Prkl...ja sitten se on niin heteroa välillä, ettei se helvetti tajua vihjeestä, että hei, turpa kiinni. Suoraakin olen kyllä sanonut, mutta....huoh...miehet....