Scifikrapula

Hmm...

Oon hautautunut scifin alle tästä reaalimaailmasta. Jotenkin rentouttavaa vaan maata ja seurata ison saagan etenemistä nopeutettuna. Parasta on, ettei tartte vaivata päätään kuolevaisten asioilla.

Niin hauskaa kun se onkin, nii yleensä hyvän kirjan tai elokuvan päätteeksi - puhumattakaan monta viikkoa jatkuneesta tuntien scifisessioinnista - jää aina pieni krapula. Hyvä kirja päättyy, niin se harmittaa vähän. Scifikrapula ei ehkä ole sellainen, josta kärsisi suurin osa kansasta (all you normals), mutta kyllä luulen, että tästä pientä vieroitusta joudutaan harrastamaan :)

Saati paluu normaalin päivärytmiin tai ylipäätään johonkin "järkevään" tekemiseen. Plussana, en ole katsonut televisiota pariin viikkoon juuri ollenkaan, maks tunnin pari viikossa, jos sitäkään.

Tämä vetäytyminen aivossani takavasemmalle mielikuvitusosastolle muistuttaa minua lapsuudestani ja nuoruudestani. Tätä tein, kun vanhemmat alkoivat riidellä tai muuten vaan vitutti omat läskit. Erittäin tehokas tapa paeta. Ja saa siitä muutakin, kuten hyvän englannin kielen taidon ja stimulanttia mielikuvitukselle.

I'm so sad :D