Sekoan.
On ollut ennenkin olo, ettei jaksa. Nyt on oikeasti sellainen olo, ettei jaksa.
Jotenkin sellainen olo, että masennus alkaa, kuten muutkin tunteet, manifestoitua jo fyysisesti. Olen väsynyt, vihainen, turhautunut, hengitykseni sekoaa hetkittäin, ahdistaa niin paljon, että yritän purkaa sitä fyysisesti johonkin, tärisen, olen itkuinen jne.
Suomalaisittain kuuluisi (vieläkin) vähätellä oireita, mutta alan haluta luovuttaa. Siis todeta, etten jaksa ja antaa jonkun kantaa.
Aloitin kesätyöt. En tiedä, jaksanko oikeasti. Siis ennen ei olisi tullut mieleenkään luovuttaa. Nyt en vain tiedä. Mitään ylimääräistä ei saisi tulla nyt. Epävarmuutta riittää muutenkin. En edes tiedä, missä tulen asustelemaan tämän ajan.
Kaiken lisäksi kävelin tätini luo tunnelmaan, jossa serkkuni kaveri on vähän aikaa sitten kävellyt junan alle ja soittanut viimeisen puhelunsa juuri ennen serkulleni. Kokisin myötätuntoa, jos jaksaisin. En jaksa. Sen sijaan ahdistaa keskiluokkainen läpätys siitä, että miten joku niin tunnollinen ja fiksu voi tehdä tuollaista.
Ymmärrän liian hyvin, liian hyvin. Ymmärrän täysin, miten ihminen, jonka asiat ovat kohtuu hyvin eikä elämä ole umpikujassa (jos se nyt koskaan on), voi päätyä päättämään tietoisuutensa olemassaolon. Ymmärrän täysin.
Itse rakastan elämää, ja nykyään poikaystäväänkin, niin paljon, etten kai kykenisi itseäni tappamaan. Sitä paremmalla syyllä ihmettelen, että miten puran tämän oloni?!?!?
5 kommenttia
mopsi22
1.7.2008 00:08
Elämän kokkikoulua lanttumaakarin opetuksessa. Miksi on niin vaikeaa hakea apua? Olenko oikeasti sellainen, etten kehtaa sitä hakea, luovuttaa? Ei kai se olo tänne kirjoittamalla purkaudu, ainakaan läheskään kokonaan.
Ehkä haen. Otan kaverit mukaan. Noksu taluttaa.
noksu
1.7.2008 00:32
Voi sua kultapieni.
Mä tiedän, että sulla on pahaolo ja mä autan sua kaikin tavoin.
Ja me järjestetään asiat kuntoon.
Mä oon siellä ihan pian pitämässä susta huolta. Ja mä kyllä talutan, älä huoli, enkä päästä irti, mä lupaan.
martin
1.7.2008 01:29
Nyt ei todellakaan ole syytä vähätellä. Et jaksa muuta kuin hakea apua - et mene töihin, lopetat suorittamisen ja haet apua! Sinun ei tarvitse oikeuttaa millään tavoin avuntarvettasi. Voit huonosti ja sillä selvä.
audinkopoika
2.7.2008 00:50
Jaksamista siulle :)
JPHki
2.7.2008 17:53
Hae ammattiapua! Se ei nimeomaan ole luovuttamista, vaan päinvastoin taistelua oman terveyden ja hyvinvoinnin puolesta!