Jasso det, keskiviikko ja torstai töitä. Antaas katsoa, vaikka mikäpä tässä kuvataidetta ja englantia kaksi päivää opettaessa :)
___
Tänään tiistaina ollut taas ärsyttävä päivä. Alkoi hyvin, ajellen Uuteenkaupunkiin. Vähän töitä, sitten piiiitkän kaavan mukaan saunomista.
Sitten Turkuun. Mulkkuja liikenteessä, unohin papereita autoon ku oisin niitä tiskillä tarvinnu, kaupassa ei ollu maitoo ja toisessa ei sitten ollu mun jukurttii. Kolmannen kaupan oveen teloin sekä sisään mennessä että ulos tullessa itseni. Parkkipaikkaa ei missään. Kauhee nälkä, lasti ruokaa. Sitten toteemus, että hitto jumppa onki tuntii aikasemmin. Sinne sitte pastat kitusissa hyppii hulluna. Tietty hypin märissä kengissä, kun oli vesipullo auennut reppuun.
Vedettiin sitten A:n kanssa kaksi jumppaa putkeen. Ekaksi body, lämmittelyä ja painoilla kaikki kehon lihakset läpi. Toiseksi iisi-step, alkulämmittelyllä ja sitten laudalla pomppien.
Kahden tunnin aktiivielämä kyllä teki ihan hyvää. Vitutus kuittaantuu jumpalla.
Nyt yritän ajatella positiivisesti niin, että tänään kaikki mennyt päin helvettiä ja että sijaisuus meneekin sitten hyvin, kun tänään paskakiintiö jo täys.
...kyyninen minäni kyllä toteaa, että koko viikko vituilleen tulee menemään...
Miten pieneistä jutuista voikin kerääntyä vitutusta?
Epäilen kyllä, että tämä terveellisempi elämä, liikunta ja vähempi juominen, lisää testosteronimäärääni ja aiheuttaa pientä helpompaa ärtyneisyyttä. Olen meinaan vähän ailahtelevaisempi, tai siis, poltan päreeni vähän nopeemmin :S
...ja kohta alkaa kasvaa rintakarvatkin! wuhuu...! Jos musta vaikka tulis mies, vaikka mua kyllä on tässä taannoin haukuttu vähän naismaiseksi...piikki niille sydämeen, jotka itsensä tunnistavat.
Älykäs kyllä jo olenkin. Tuli taannoin eräällä johtamista koskevalla alustavalla luennolla fiksu olo, kun kuuntelin kauppiksen alan proffaa. Se esitteli tulevan kurssin keskeistä sisältöä ja puolessa välissä tajusin, että suurimmalle osalle kuuntelijoita käsitteet olivat varmaan hepreaa, mutta minä niistä jotain graduni pohjalta ymmärsin. Pikkumaista vähän, mutta tuli ekaa kertaa yliopistossa sellainen olo, että saatan ehkä jopa hallitakin jotain tästä 5 vuoden rupeaman jälkeen :)
...olen jo tilaamassa kaavoja pinkkiin tweediini, jota sitten professorina käytän...
Pikkuhiljaa. Yliopisto on koiran hommaa, jos siellä meinaa uransa tehdä. Jostain syystä se vain kiinnostaa. Tässä vaiheessa pitäisi jo juosta niin kovaa kuin pääsee ja toiseen suuntaan. Mutta ei. Huoh.
Se on ehkä ne oppiarvot, jotka vetävät pinnallista homopoikaa puoleensa. Kun on tohtori on älykäs. Eikö niin?
Toisaalta, väliin miettii, että mun logiikalla (tänään juuri olin etsimässä sijaisuuskoulua...en löytänyt, pysäköin, katsoin karttaa, en löytänyt siitäkään...lähdin jatkamaan matkaa...ja kun käynnistin autoa, totesin, että kas, olenkin sen koulun parkkipaikalla katsomassa kartasta, että missähän se parkkipaikka on...alku vittumaiselle päivälle...) ei tulla koskaan pääsemään mihinkään.
Loogisuus ei ole välttämättä loogisuutta, tai siis loogisuus ei ole logiikkaa. Tai no siis, näennäisesti epäloogisellakin asialla on logiikkansa.
...joskus kyllä tämä on vaikea hahmottaa, kun epäloogisuuden logiikka on niin monimutkaisen epäloogista.
Eksyin aiheesta, jos sellaista edes on :)
Mistäköhän aloitin? Ainiin työstä. Yksi tunti uskontoa olisi. Jouluevankeliumia 6. luokkalaisille. Pelästyin, kun tutkiskelin, että mikäs tämä juttu nyt on ja Luukkaan evankeliumin osaahan se on. No pelästyminen tuli siinä kohtaa, kun yllätin päästäni ajatuksen: "voisinpa lukea tuon Raamatusta, niin sitten tietäisin vähän mistä oikein kyse".
Eieieiei...ei näin. Menen tunnille, otan kirjan esiin ja sitten aktivoin luovuuden. Raamattuun en koske (sori kaikki opuksen ystävät), koska se valitettavasti vain ei sovi minulle. Ilman kauniimpaa ilmaisua, tulee huono olo, kun ajattelen, että täytyisi vakavalla naamalla sitä käyttää opetuksessa (ja sitten yrittää lasse-eerikille selittää ympän tunnilla, että niin limastahan kaikki on alkanut...lasse-eerik ihmeissään, että eipähän ku jeesus loi, tai sen isä...huooooh!).
Kyllä se siitä suttaantuu, vaikka sitten vähän lain ja opetussuunnitelman kirjainta vääntäen, venyttäen ja selän taa piilotellen...
Se siitä. Nyt menen nukkumaan (vaikken varmaan unta saakaan, sijaisuudet aina jännittävät, vaikka tämäkin pitäisi olla helppo ja koulun moderni...silti...huoh, ärsyttää jännitellä).
Olen sitten pirteä oppilaiden elävältä syötäväksi.
...ja aboa vissiin tuossa lupasikin tulla pelaamaan shakkia kouluun joku päivä, ilta tms. Voin tilaisuutta varten kaivaa tummansinisen samettitakkini ullakolta, jotta sovimme sitten shakkilautoinemme ja tuoppeinemme Koulun arvokkaaseen miljööseen...no ei vais, en pakota vanhaa lehtoria irtautumaan rutiineistaan ja rullailemaan rollaattorilla nuoren miehen älyllisesti löyöyttämäksi...:P
menen menen...zZzZzZz
