En ehkä voi vielä puhua otsikon aiheesta millään syvällä rintaäänellä, mutta vähän kuitenkin voin :)
Opettajan sijaisuudet ovat ikäviä siinä mielessä, että maanantaina et tiedä, onko töitä ja milloin on jos on. Epävarmuus ei oo kivaa ja vaikeuttaa suunnittelua, elämän suunnittelua siis. Mielummin vakkariduuni 5 päivää viikos ku 0-5 päivää miten sattuu ja lyhyel varotusajal. Vähän kuluttavaa, vaikka kuluttavaa siitä tulee vasta sitten kun tarvitsee maksaa vuokra omalla työllä, eikä opintorahoilla ja asumistuella...
Kolme päivää duunia tupsahti nyt mun lomaani, siitä edellinen :)
___
Poikkis mutisi tossa, ku valitin "lomaa", että mites se väikkäri? Ja niin tosiaan, jotenkin olin homman jo haudannut, mutta miksikäs ei? Se olisi ehkä sellainen jatkuva elementti elämässä, jos vaikka duunia ei heti vakituisena tai pidempänä pätkänä löydy.
Valittis aiheen hyvin (lue: hyödyllinen itselle uran kannalta) ja ottas tavotteeks 2-3 vuotta, sillee vaikka 5-10 tuntii viikos tekis. Vois sitä jotain apurahaakin hakea ;)
Ehkäpä, ehkäpä, ei kai se turhaa näyttöä työelämässä oo, jos on väikkärin tehny kunnallisalan johtamiseen jotenki liittyen??
___
Mul on kolme kauheeeen kokosta pattia toises jalas :S Ensin tuli toiseen jalkaan vaikka kuinka monta pientä, ne meni ja nyt tuli toiseen jalkaan kolme suurta, ainaki 2-3 cm halkasijaltaan. Epäilen nokkosrokkoa, eli allerginen reaktio. Uusi pyykinpesuaine kenties, sen vaihdoin juuri? Ihan ku hyttysenpuremii, mut ei oo kuitenkaa. Huoh, kortisonii vois käydä hakees ja kattoo mitä tapahtuu...
___
Dejá Vú vaimitenseoli...iski, oonkohan nähny tän jakson tästä ohjelmasta ennenkin?!
___
Skanssiin tutustuminen on lauantaina, noksun ja sen systerin kaa. Katsotaan, onko kenkävalikoima yhtään edustavampi ku muualla kaupungissa (jossa se on aika köyhää...). Paaljon ihmisiä, joten lasi viiniä olis hyvä ottaa ennen menemistä...hmm, suostuiskohan joku muu kuskiksi, jos me poikkiksen kaa tuhottas skumppa siin aamutuimaa :D (nokus perhaps?).
___
En oo muuten blogannukkaa äiteen äitistä, eli mummustani. Mummu muuttaa.
yli viiskytvuotta asunut miehensä kanssa rakentamassaa talossa ja ny muuttaa sitten rivitaloon, vanhustentaloo, jossa palveluu (ruokailuu, saunaa, hoitajaa jms.). Suku huokasee, kun mummu on vähän turvallisemmas paikas (83 veeltä on lääkkeet vieneet motoriikkaa ja vähä huteraa meno) eikä kolmikerroksises talos.
Mutta, suku ja rahat...huoh! Serkku ostaa to-be-miehensä kans sen talon ja arvata voi, että mummun lapset (mun äitee ja sen sisarukset) o tarkkoina, että tulee kunnon hinta talosta ja mä huolehdin siitä, ettei mitään irtaimistoa siirry sillee vahingos ennakkoperintönä yhelle serkulle (paljon arvokasta tavaraa, joka ei mummun yksiöö mahu).
suku ja raha-asiat indeed...nooh, semistressii...mut paljon kivaa oon mummulta saanu: kuuden hengen valkoposliinisen kahviastiaston, valurautapannun, kauheen kasan pakasterasioita (pikkukamajärjestelijäneurootikon määäärkä uni...), hienot puiset vanhat varastolaatiot, tai semmoset mihi voi lajitella kamaa, semmosta pikkukamaa (tulee niinku hyllyy, voin laittaa kuvaa jossai vaihees). Semmoset hienot, et voisin kuvitella aboan vajaan ne :D. Kaiken näköstä pientä jäi kaapeista käteen, ku mummu ei tarvii.
Mä huolehdin taidelasin ja astioiden pakkauksessa siitä, että kaikki parhaat meni mummulle, ettei niistä tarvii tapella siinä vaiheessa ku vappuna talo tyhjennetään (eli mitä ei ole ny muutettu, jaetaan tai heivataan mäelle...ja kamaa ON).
Vähän huolehdin siitä, että serkuissa paljon opiskelijoita, jotka tarviis tavaraa, muttei oo paikkaa sitä laittaa. ja toisaalta sitäkin, että menee paljon hyvää käyttökelposta (eli kierrätettävää) kamaa roskalavalle. Ja siitäkin, et mitä menee roskalavalle, nii edes yritettäs kierrättää vähä metallii sun muuta, ettei kaikkee vaa nakata sinne (esim kauheeta kokoelmaa vanhoi nauloja).
Pappa ei heittänyt MITÄÄÄÄN pois, ei koskaan, ever. Pahvilaatikotkin se kuulemma teki ite pahvista, nuuka ku oli. Nyt sitä kamaa sitten on, ja on...ja on ja on... :D
stressivapaasti "ennakkoperintöjakoa" ei tehä...
___
hmm, ei kai muuta bloggailtavaa :D tai se, että vituttaa, että ei oo varaa pianotunteihin :(
ja oon varma, et pelsellä on samat kengät ku mulla ku näin sen sen duunis kerran! se ei vaa myönnä et sil on vagabondin homokengät (tai mä, et ois aika mennä näöntarkastuksee...:P).
joskus syssyl sut bongasin, myöhemmin vasta yhistin. se ei jääny epäselväks, et homo oli kysees, sen verra tyylikkäästi nojailit pöytää ;D
2 kommenttia
Aboa
20.4.2009 23:45
Tuosta väikkäristä sen verran, että mun parilla tutulla se väikkärin tekeminen heti opintojen jälkeen olikin huono juttu. Vaikka se oli ihan hyvästä aiheesta, työhaastattelijat kohauttivat aina kulmakarvojaan ja kysyivät, että sähän et siis ole koskaan kunnolla tehnyt näitä aikuisten töitä, vaan jatkanut opintoja aina vaan... Siihen oli kuulemma aika paha vastata mitään, mikä ei olisi kuulostanut selittelyltä.
mopsi22
20.4.2009 23:49
työn ohessa, työn ohessa...eikä siitä tarvitse mainita, kun vielä kesken.
ehkä sitten vasta kun valmis, eihän sillä oikeastaan ennen sitä mitään arvoa olekaan.
mutta uskon kyllä tuon, että ei sillä sinällään paljoakaan arvoa ole...lähinnä ajattelin itseni kannalta sitä tehdä. se olisi motivaatio opiskella, tavallaan, jos jossain vaiheessa kuitenkin lakkaa väliaikaisesti se into opiskella vain uutta oppiakseen. tiedä häntä, työelämä näyttää, jaksaako värkätä. ei siitä niin paljoa hyötyä välttämättä ole, mitä siihen täytyy sijoittaa...