Kotileskenä

Kotileskeilen. Päivät käyn töissä opettamassa kullannuppujani. Illat olen yksin.

Tai no, olen onnistunut järjestämään niin paljon ohjelmaa, että en ehdi levätä.

Mussukka on viikot poissa, pakollisessa koulutuksessa, jouluun asti. Mikäs tässä ollessa, iso ilmava asunto alla, monenmoisia sisustusprojekteja ja muutenkin menoa joka suuntaan. Sänky on vähän kylmä :(

Varastoon pitäisi rakentaa hyllyt, jotta saisin vanhan asunnon kamat sinne. Kirppisloosin sain tyhjäksi. Huonekalut myyty pitkälti.

Edellinen sinkkuelämä siis realisoitu!

___

Huomenna ajattelin mennä kuuntelemaan TYY:n homoiltaa ravintola Monkiin. Paneelikeskustelua yliopistomaailmasta ja homoista. Tuttuja paneelissa ja muutenkin varmaan paikalla. Kevyttä torstai-illan viihdettä :)

Homous kun tuntuu tv2 myötä nousseen tapetille joka suunnalla, niin hyvässä kuin pahassakin. Ei jaksais. Eikä moni muukaan, kun kommentit ovat jos sillä tasolla, että "taas noi homot". Toisaalta on meikäläisten asiat niin vaiettuja ja lakienkin sortamia, että sietää ääntä pitääkin.

Kyse ei liene siitä, että homot olisivat se issue vaan paremminkin se, että status quo on aina kivoin. Kuka nyt tykkää joutua ajattelemaan ja kyseenalaistamaan omia (ikuisesti pysyviä, äidin oikeiksi vannomia) käsityksiä maailmasta.

___

Tämä ilta hurahti Sokos hotellin kabinetissa. Olemme äiteen kanssa pohtineet hynttyiden yhdistämistä ansiorintamalla. Äiteellä on ammattitaito, muttei jaksamista. Mulla on jaksamista puurtaa, muttei ihan tarpeellista ammattitaitoa.

Oltiin 2,5 h kuuntelemassa, kun erään firman konsultti esitteli meille ohjelmistoa, joka olisi oleellinen meidän oman konsulttifirmamme toiminnalle. Lisenssimaksut tosin saattavat olla "kohtalaiset".

Oli kiinnostava kuunnella sellaisen ihmisen esitystä, joka on innostunut asiastaan. Kiinnostus tosin katosi ensimmäisen tunnin jälkeen, kun kaveri alkoi toistaa itseään eikä hallinnut ihan perusasioita myynnistä tai esitelmöinnistä.

Toisen tunnin jälkeen aloimme äiteen kanssa jo vihjailla, että kiitos riittäisi jo. No, mukava mies oli, eipä siinä mitään. Ohjelma vaikutti yksinkertaiselta, mutta monipuoliselta (valtavasti vaihtoehtoja, kauhea opettelu tehokkaan käyttämisen edellytyksenä).

Jätin väikkärin, koska olen 5,5 vuotta kouluttanut itseäni ja haluaisin tehdä vihdoin sitä, mihin minut on koulutettu, enkä jaksa enää opetella vähään aikaan mitään uutta. Mutta tässä sitä ollaan, omaksumassa taas uutta.

Elinikäinen oppiminen lienee jo monelle kirosana?