Haa, ratkaisu kesään!

Oivoi, ku kiva! :)

Mun ongelma on semmonen tietty epävarmuuden siedon puute sellasten asioiden kohdalla, johon pystyn vaikuttamaan. Muuten siedän kyllä jossain määrin semmosta häsäämistä ja loose ends, mutta en, jos tiedän, että asian hyväksi voin jotain tehdä.

Siis, kesä 2009.

Mähän räknäsin, että hei, jos en jatka aktiiviopiskelua sillee ens syssyl vaan painotan työtä, niin mun kannattaa ottaa tutkintotodistus ulos vasta syksyllä (vaikka sen ennenkin saisin) koska:

a) voin nostaa tuet kesäkuukausilta ja maksaa niillä asumisen (enkä tarvii tukikuukausia enää päätoimiseen opiskeluun, koska meen duuniin syksyllä, mutta myös taatusti hyödynnän valtion antaman rahan ku ei siitä oo haittaakaan),

b) mulle tulee tarpeeksi opintoja, jotta saan em. tuet,

c) en tienaa alkuvuonna niin paljoa, että menisi yli kelan rajat (joten voin tuen ottaa) ja parasta

d) jos otan paperit ulos vasta syksyllä ja oon tutkinto-opiskelijaksi ilmoittautunut ensvuodeks, saan opiskelijakortin vielä enslukukaudeksi (=kaikki edut, eniten terveydenhoito- ja matkustussellaiset)

Voin hyvin nostaa tuet, koska ku valmistun, nii loppuvuoden tulot ei sitten enää vaikuta alkuvuoden tukiin. En kesällä myöskään hyödy papereista ku ei oo töitä (ja papereilla saa parempaa palkkaa, of course).

Keväällä voin tehdä töitä sillee, että jää rahaa säästöön kesälle (kaikki kotiin ku on vuokrat maksettu valtion toimesta) ja toisaalta saan vähän lomarahaakin vakkariduunista. Ja jos sattuu jotain duunia oleen, niin ei tuu kelan rajat vastaan että siin miels voi jotain tehdäki kesällä.

Eli summa summarum: valtio maksaa asumisen, mä saan opiskelijaedut kauemmin (ja kuitenki voin tehä duunia koko ens lukuvuoden ihan hyvin ku oon valmis, eikä ne vaikuta mun alkuvuoden 2009 saamiin tukiin enää), saan mielenrauhan ja ennen kaikkea KESÄLOMAN.

Mites tää nyt näiin hyvin meneekin :D:D:D

___

laskin laskurilla: kelalta pitäisi tulla reilu 4000 euron takaisinperintä...sitä odotellessa onkin aikaa harjoitella hirttosolmun tekoa :P

___

Hmm, en ookkaan ennen ajatellut seuraavaa:

Palveluparadoksi: mitä parempilaatuista palvelua asiakkaat saavat, sitä tyytymättömämpiä heistä tulee.

em. perustuu siihen, että palvelun hyvä laatu on ensin kiva lisäarvo, mutta kun se muuttuu odotetuksi standardiksi, aletaan vaatia parempaa ja parempaa palvelua. Nothin' is enough...