Olen kiinnostunut järjestötoiminnasta, erityisesti Setan toiminnasta. En ole kuitenkaan niinkään kiinnostunut ajamaan Setan ajamia asoita, vaan keräämään itselleni kokemusta järjestötoiminnasta.
Pragmaatikkona (jees, rokkihomo, the word again) ajattelen omaa takamustani jopa järjestötoimintaan liittyessäni.
Nähdäkseni saisin:
1) kokemusta järjestötoiminnasta,
2) loisin kontakteja ihmisiin useilta eri aloilta ja ikäryhmistä,
3) oppisin poliittisia taitoja.
Kokemuksesta ei ole haittaa, toimi tulevaisuudessa missä työssä tahansa. Kuitenkin todennäköisesti toimin kunnallisjohdossa, jolloin järjestötoiminnan tunteminen mahdollistaa paremmin yhteistyön eri järjestöjen kanssa.
Kontakteja nyt ei tarvitse sen paremmin perustella. Mitä laajempi verkosto sen parempi.
Poliittiset taidot siinä mielessä, että järjestö on poliittinen organisaatio ja tiettyjä taitoja on hyvä hio ilman, että oma työpaikka on pelissä.
Ehkä näkemykseni on hieman itsekäs siinä mielessä, etten ole niinkään kiinnostunut itse järjestön ajamista asioista (ainakaan tunteenpalolla), vaan oman itseni kehittämisestä.
___
En tiedä vielä, käytänkö ihmisiä hyväkseni elämässäni. Mielestäni en, mutta toisaalta olen luonteeltani skitsofreeninen. Minussa on paljonkin empaattisuutta, lämpöä ja huolehtivaisuutta (jota hyyyyvin itsenäinen ja itsepäinen poikaystäväni hieman inhoaa). Toisaalta pystyn olemaan lähes tunnekylmä, jos sille löytyy rationaaliset perusteet. Tarkoittaen, että jos tarvitsee esim. irtisanoa työntekijä, ei vaakakupissa paina se, onko tuolla työntekijällä lapsia ja asuntolainaa vaan se, kuka on vähiten tarpeellinen organisaatiolle.
Tässä kohtaa on varmaan moniakin eriäviä mielipiteitä siitä, onko rationaalisuus "oikeutus" kylmälle toiminnalle. Mielestäni jossain määrin on ja jossain määrin ei. Silloin ei, jos tilanne voidaan ratkaista muillakin keinoilla. Ajatuksia?
___
3 kommenttia
Rokkihomo
5.6.2009 15:11
No mutta,
näitähän riittää: Oman alasi opiskelijajärjestö.
Tai Turun seudun SeTa; toimisto löytyy Rauhankadulta ja kotisivut hakuun ihan tuolla.
Tai poliittiset aluejärjestöt; Turun Vihreissä voisi kenties olla ihan mukavaakin, mutta eiväthän ne siihen lopu, kaikilla on omansa.
Kokoomuksessa olisi eittämättä kauneimmat komeimmat ja menestyspotentiaalisimmat tulevat yhdistyskamut.
Ja vielä olisi Amnesty, ihan Turun osasto, yms tms.
Oudolta kai tuntuisi vaan kävellä ovelle ja että hei, tulisin mukaan teidän juttuun. Niin kuitenkin monet ovat juttunsa aloittaneet.
Lievempi kynnys olisi mennä ystävän / tutun peesissä. Kartoita siitä alku?
Itse olen ollut, täytyy sanoa että monissa, kun päästää itsensä muistelemaan.
Rasti tulee opiskelijajärjestööni, Setaan, Homoglobiiniin, Vihreisiin, yhteen Armoitettuun Osuuskuntaan, ja etäisesti noita maailmanparannuksia, mutta nykyään eli tällä hetkellä en kunnolla yhdessäkään.
On esimerkiksi sun vuoro.
Rokkihomo
5.6.2009 15:16
Ja tuohon toiseen asiaan: Joskus olen löytänyt ihan itseni "rannalta soittelemasta" kun ohi johonkin työhön tai tehtävään on mennyt se toinen työkaveri jonka siippa on hellän suloisesti samassa lafkassa ja niitä lapsiakin on.
Mutta mun mielestä nyt maailma ja sen meno on yleisesti ottaenkin aika perzeestä. Tuollaiset vaan lisätodisteita.
Eli mielestäni ns. inhimiliset tekijät vs. ansiot -ajattelu ei asetu välttämättä skaalalle empatia vs tunnekylmyys,
vaan mielestäni ensinmainittu voi jyrätä jälkeenmainittua myös _väärin_ perustein.
mopsi22
5.6.2009 15:18
truu tohon ylijyräämiseen toisinkin päin