Uhkaillen, kauniisti, rumasti, ilkeesti, sovitellen...ei tajuu. Annoin sit jälki-istuntoa tunnin, ku ei menny perille. Puhuttelin, "joo, ookoo" ja ovella jo jatkuu vinoilu. Meni hermo. Jälkkäriä jälkkäriä. Joku raja silläkin mitä täytyy kestää.
Jos olis oma luokka, etsisin ehkä vähän oppilaslähtöisempiä ratkasuja kuin jälki-istunto. Sijaisena tyydun virallisiin kurinpitotoimenpiteisiin.
Luokka kyllä huomas, että mulla pullistu kaulasuonet, ku yritin olla hermostumatta siihen sähläriin iha totaalisesti. Vaati jo vähän itsehillintää, etten sanonu sille suoraan, että nyt se turpa kiinni.
Tosin sitten mun pedagoginen puoli analysoi tilannetta niin, että luulisin oppilaalla olevan jonkinasteinen tarkkaavaisuushäiriö, koska paikallaan pysyminen ja keskittyminen olivat todella haastavia. Ehkä jopa onkin, en tiedä, koska salassapitovelvollisuus estää kertomasta näitä juttuja sijaiselle. Jos oppilaalla on joku diagnoosi, niin sitten olin aika rankka, mutta niillä tiedoilla mennään mitä on.
