Tanssia haudoilla elävien, taikuuden valossa, kuutamossa pehmeässä.
Tanssia vailla huolta, talloa jalkoihinsa avuttomia, elää riistäen heikkoja.
Tanssia alla valon kelmeän, yllä ruumiiiden, vierellä kärsivien, ottaen tukea vailla elämää olevista, olla ja nauttia tuskaisista, omista hetkistä mustista.
Askeleet valssin, haudoilla elävien, tanssin tahdit kanssa viikatteen, miehen mustan, päivieni ratoksi, ne lopulta itsekseni päättäen, itseni tuhoksi, tanssien haudoilla elävien ja kuitenkin matkaten itse kanssa manalan lautturin.
Ah, ollako vai eikä olla. Siinä kysymys, mieltä piinaava ja kaiken läpileikkaava...
