Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa!

Ahdistaa!

Jestas!

Ehkä se on kotiinpaluukrapulaa, mutta ahdistaa ihan helvetisti. Sellainen olo, että halkeaa. Kamalaa.

Mihin tämän(kin) purkaisia?! Vähän tänne, huudan ja raivoan.

Jotenkin outo olo palata takaisin "kotiin", kun ei tämä sellaiseksi vielä ole muuttunut. Pyykki peseytyy tuolla hissukseen ja maali kuivuu keittiössä pienen hyllymaalailun jäljiltä. Kaipaan alkoholia...!

Tulee hulluksi täällä, kun on vaikka mitä tehtävääkin...huoh.

raks raks raks...

Ja pitäisi (ja pitäisi ja pitäisi) bodailla...tekee mieli vaan syödä, prkl...ehkä johtuu tästä olotilasta. Käsittämätön ahdistus, ehkä turhautuminen, ehkä vittuuntuminen, tiedä häntä. En pidä tästä.

Oloa ei paranna se, että vietän ensimmäistä koti-iltaani yksin. Pitkä aika, kun olen ilman poikaystävääni ollut (vaikka tämä omalla tavallaan mukavaa onkin, kun en täällä kämpässäni ole ehtinyt mitään puuhailla). Keitän nuudeleita ja hukutan ne öljyyn...mässäilen...muuta olekaan tehnyt viimeiseen 8 viikkoon. Prkl.

Huoh.

Puuh.

Kitinää ja valitusta virutaaliyhteisölle. Säälittävää. Todella säälittävää.

No, elämä on, säälittävää siis. Ehkä haen kaupasta bisseä ja liityn Puolalan puiston teinien joukkoon. Ehkä, ehkä, ehkä...

Huoh.

Vittu. :/