Minulla on ongelma rahankäytön kanssa. Paha sellainen. Sitä kuluu ja kuluu, muttei tule sisään, ainakaan samaa tahtia. Kuulun tätä menoa (ja kyllä, olen yrittänyt ja yritän järkeistää rahankäyttöä, mutta se ei vain onnistu) niihin paljon uutisoituihin nuoriin, joilla on raha hukassa ja velkaa niskassa.
Asia on vähän samanlainen tai oikeastaan päinvastoin kuin laihdutus (jossa kuitenkin olen onnistunut, go figure). Tarvitsee vain kuluttaa vähemmän mitä saa. Kuulostaa äärimmäisen yksinkertaiselta, eikö? No, ei se ole. Ja noksu voi pitää itsellään kommentit siitä, ettei rahan takia kannata stressata. Totta, mutta ei ole.
Nyt alkaa olla ensimmäistä kertaa elämässäni tilanne, että rahat, niin omat kuin lainatutkin, ovat loppumassa. Siis oikeasti loppumassa. Ei ole oikeastaan varaa mihinkään oikeasti. Äärimmäisen stressaavaa ja hermostuttavaa.
Eniten ärsyttää se, että yritän säädellä rahankäyttöä, mutta en onnistu. Yritän taas, en onnistu. Miksen?! Ehkä on sitten pakko siirtyä käyttämään puhdasta käteistä. Kädessä on se, mitä on. Kun käsi tyhjä, tulee nälkä.
Saatana, keppiä vaan itselle, ei muu auta.
Oma saamattomuus on toki hieman myös taustalla, sillä en ole nimeäni yhteenkään turkulaiseen kouluun vienyt. Sijaisuuksia voisin tehdä. Tosin, ihqun kelan takia en voi tänä vuonna mitään oikeastaan juurikaan enää tienata.
Käsittämätöntä, miten aikuinen ihminen voi itsensä upottaa suohon?! Ihan kuin pääni kaipaisi tällaista nyt, kun se muuten jotenkin alkaa olla vähäisessä tasapainossa...
Huoh ja huoh ja huoh...
