Yksinäinen lehti vajoaa,
leijuu hitaasti puusta,
hengitykseni ilmaa huurtaa,
rapisee ruoho kuurasta.
Leijaa lehti kevyesti,
vaikuttaa vire tuulen sen kulkuun,
kuitenkin niin raskaasti,
painaa se jälkensä minuun.
Viileys pureutuu sisääni,
läpäisee herkät suojani,
valtaa sieluni ja suojattoman mieleni,
jäädyttää aatteeni.
Lehti laskeutuu levollisesti.
Seuraan kulkua sen katseellani,
löydänkö rauhaa itselleni,
kysyn hiljaa mielessäni.
Voisin jäädä tähän,
olla rauhassa omassa,
istua hiljaa ja nauttia,
viileässä talvessa.
Jäädä tähän istumaan,
katsoa elämää, kunnes silmäni sulkeutuu.
En jäisi mitään katumaan,
kun lehti vihdoin maahan laskeutuu.
