Hiljaa hiipivä valo.
Hitain askelin takaa horisontin.
Se tulee yksin.
Hennot säteet liukuvat pinnalla maan,
muuttaen värin taivaan.
Hiljaa valaistuu kaikki oleva.
Hellä lämpö ottaa omakseen,
lämmittää ja tuo elämää kaamokseen.
Antaa se nauttia sulostaan, valostaan.
Ihoni tuntee tuon kaiken,
lämmön ja valon aistien,
nauttien siitä keskellä talven,
sen ankeuden ja pimeyden.
Aistin alkavan kevään,
uuden tulevaisuuden,
näen tien uuteen elämään.
