6 kommenttia

noksu

8.1.2008 20:05

Moi Mopsi22!
Mun täytyy sanoa, että mä pidin tästä.
Tulee mieleen sisäiset ristiriidat ja miten ne saavat tekemään asioita, jotka muokkaavat "minuutta", samalla koko ajan kuintenkin kyseenalaistaen ristiriitojen aitouden ja halun omata kyseiset ristiriidat. Eli toisin sanoen ei ehkä tunnista itseksi sitä henkilöä, joka tekee valintoja ja haluaisi siksi muuttua. Tai siis, tosi epäselvästi ilmaistu, mutta näin mä tän koin. Ja liittyy kyllä aika paljon näköjään omiin tämän hetken tuntemuksiin. Se just silti onkin hienointa runoudessa, että kaikki voi löytää siitä oman äänensä.
Joten anna tulla lisää vaan! :)

mopsi22

8.1.2008 20:18

Itse näen tuossa viimeisen puolen vuoden pohdintani...olen itse oman itseni pahin vihollinen...

noksu

8.1.2008 20:34

Toi oli oikeestaan just se mitä mäkin ajattelin, mutta en vaan osannut pukea sanoiksi ;)
ja niinhän se taitaa mennä, että itsensä vuoksi hyvin usein on pahamieli.
Ainakin mulla siis. Kirjottelu on silti hyvä tapa jäsentää ajatuksia ja mun mielestä sä oot rohkea, kun niitä näytät muillekin. Mä en samaan kyllä pysty.

mopsi22

8.1.2008 20:36

Näytän niitä juuri sen vuoksi, etten jää niiden kanssa yksin :'(

noksu

8.1.2008 21:03

Älä murehdi, halaus!
Yksin ei oo kivaa ja siksi hyvä, että näytät. Joten sittenhän me jaetaan ne yhdessä. Ja tiedoksi, että mä tykkään lukea sun runoja, vaikken aina niitä kommentoisikaan.

mopsi22

8.1.2008 21:12

Jos voin jättää jäljen toiseen ihmiseen, jotakin häneen itseensä, jotakin joka häntä rakentaa, muokkaa, niin olen onnellinen. Se ei ole minulta pois, mutta saattaa toiselle olla paljonkin :)