10 minuuttia,
jalkani alkaa väsyä,
ehkä alas istuutua?
9 minuuttia,
katson kelloa,
aikaa asioita vatvoa.
8 minuuttia,
aika mataa,
niin hiljaa.
7 minuuttia,
maailmaa tarkkailen,
ohi menee nainen,
hänkin pelkkä kuolevainen.
6 minuuttia,
odotan ja odotan,
aikaaniko kadotan?
5 minuuttia,
painaa mieltäni jokin asia.
4 minuuttia,
lähestyy hetki,
alkaa jo mieli pohtia.
3 minuuttia,
kuitenkin niin monta sekuntia,
voisi yhtä hyvin olla usempi tuntia.
2 minuuttia,
herää kehoni,
lyö sydämeni,
peittää veri kohiseva kuuloni.
1 minuutti,
etenee viisari,
hitaasti, mutta varmasti,
viimeistä hetkeä kohti.
Aika tulee täyteen,
kuulen askeleet kivetyksellä,
luon hitaasti katseen,
odotan jännityksellä,
lämpimällä mielellä,
kohtaavat silmämme tyhjällä tiellä.
Kuluu minuutit ja pian jo tunnitkin,
mutta ei kuitenkaan odotusta,
vaan yhteen ovat jo kietoutuneet mielemmekin,
eikä ole enää väliä ajan kulusta,
joskin toivon silta matelua, äärimmäistä hitauttua.
Vain, jotta saan elämästäni nautittua.
