- Elementit -

Vesi virtaa kaikessa,
kaikissa meissä elollisissa.
Se hyväilee meitä,
kannattaa pinnallaan,
kunnes siihen uppoaa.

Maa tuntuu jalkojemme alla,
kannattaa olollaan tukevalla,
mutta omalla ajalla,
peittää se kaiken alleen petollisella tavalla,
tukehduttaa pysyvyydelllään, luonteellaan muuttumattomalla.

Ilmaa hengitän ahnaasti,
vedän sisääni elämän ilon ja surun.
Ilman sitä tukehdun hitaasti,
menetän tajun, elämän halun.
Jos suljen suuni ja lakkaan hengittämästä, sitä varmasti kadun.

Tuli tuo valon pimeyteeni, hämärään elämääni,
luo valon ympärillen.
Palaa niin kirkkaasti,
että tarvitsen toisinaan varjoa suojakseni.
Jos menet liian lähelle, poltat itsesi,
ja kuitenkin kauempana viilenisi.
Huolimatta liekin voimasta syödä kaikki ympäriltään,
en sitä elämästäni sammuttaisi.

En Sinua elämästäni karkottaisi, vaikka minut hukuttaisit, peittäisit, tukehduttaisit ja lopulta polttaisit.

Sitä ennen olet antanut minun juoda lähteestäsi, tuntea maata jalkojeni alla, vetää sisääni elämää ja sinuakin lämmittää.

Älä siis pelkää, ei ole aika jättää, elämääsi jään ja sinut haluan itselläni pitää. Ei tämä tähän jää. Meillä on vielä paljon nähtävää, kokematonta elämää.

Mutta muista, olemme molemmat jotakin herkkää ja särkyvää...