Luin Antti Tuurin Surmanpelto. Rauhallista puhetta vuoden 1918 keväthangista. Yksityiskohta: Venäjän armeijan upseerit saivat asua yksityisasunnoissa, liikkua vapaasti, pitää palveluskuntaa mäyräkoiriaan taluttamassa samalla kun rahvas oli vankileireillä. Olen vuoden aikana lukenut Tuuria enemmän kuin neljänkymmenen edellisen vuoden aikana. Kertoja.
Mikähän laatikkopunaviini olisi juomakelpoista? Ennen join aina J.P. Chenet'n neutraalia viiniä, nyt nautin Raimat'ia, edellinen laatikko chileläistä Molinaa oli maukas.
