Perjantai-iltana kävelin kotoani Kouluun (siis ravintolaan) tapaamaan entisiä työkavereitani. Tuomiokirkkotorilla oli ohjelmaa ja satuin paikalle, kun monisatapäinen yleisö kuorojen kera veisasi Suvivirttä. Olipa kiva saada yhtyä siihen, kyllä se pitää kerran vuodessa saada laulaa, liekö jonkinlaista nostalgiaa tai regressiota turvalliseen lapsuuteen Isän siipien suojassa (kielikuva siivekkäästä isästä on ehkä hieman onnahtava, puolustaudun sillä ettei se ole omani).
Koulussa söin härän pihvin chili-hollandaisekastikkeen ja parmesaaniperunoiden kera. Erinomaista! Myös palvelu oli samanmoista.
Täällä Suomen Turussa on vilissyt kirkollista väkeä kirkkopäiviään viettämässä. Purppurapaitaisia prelaatteja pienemmistä herroista puhumattakaan on vilissyt kuin Vatikaanissa konsaan.
Itse en ohjelmaan osallistunut. Sateenkaarimessuun olin menossa kannatuksen vuoksi mutta paluumatka saaristoretkeltä venähti. Jopa jotkut paikalliset kirkkovirkamiehet olivat Tom Dooleyn blogin mukaan uskaltautuneet paikalle palvelemaan.
