Kulissin takaa

Kymmenen minuuttia sitten talomme pihalla alkoivat pihatalkoot. Minä lintsaan niistä. En ole koskaan aikaisemmin lintsannut pihatalkoista. Omatunto kolkuttaa.

Aion ottaa kainalooni viikonvaihteen Financial timesin, jossa oli juttu pinkeistä kiinteistömarkkinoista, ja uusimman Gay timesin ja kellahtaa sohvalle lukemaan.

Ala-asteen toisella luokalla uskonnon tunnilla opetettiin omastatunnosta, että se kolkuttaa, jos tekee jotain väärää. Viittasin ja pyysin opettajalta lupaa mennä vessaan vaikka minulla ei ollut vessahätää. Mitään kolkutusta ei kuulunut. Vessassa piirsin seinään tuhman kuvan. Edelleenkään ei kuulunut kolkutusta. Tulin oikein kovaan sielunhätään ja ajattelin olevani jo niin paatunut, ettei omatuntoni enää toiminut.

=====

Hät'hätää sain FT:n jutun luettua (ytimenä se, ettei ole yhtenäisiä homojen asuntomarkkinoita,tietenkään), kun jo raahauduin lapion varteen pihalle. GT odottaa tuossa vieressä.

Menin tiistaina Tanskaan ja tulin eilen kotiin sieltä. Kävin muutamissa pikkukaupungeissa firmamme yhteistyökumppaneiden luona ja lopuksi viihdyin pari päivää Kööpenhaminassa.

Kööpenhaminan homobaareista suosikikseni tuli Oscar's Raatihuoneen kulmalla.

Tanska on kovin erilainen pohjoismaa.

Sunnuntaipromenadimme suuntautui tätä puolta jokea Halistenkoskelle ja Virnamäen muinaismuistoalueen kulttuuri- ja luontopolulle.

Koskesta alaspäin oli kymmeniä kalastajia tuohuamassa. Hieno näky. Kosken rannalla toimi kuusisataa vuotta 1300-luvulta saakka mylly, josta ei enää ole jäljellä mitään. Kosken tienoilla Aurajoen pinta laskee sadan metrin matkalla seitsemän metriä.

Kotiin päin kävelimme sitten Koroistenniemen kautta toista puolta. Piispanistuin siirrettiin aikoinaan juuri tänne Nousiaisista ennen nykyistä paikkaansa.

Juuri noustessamme Tuomiokirkkosillalle kajahti torilta Suvivirsi partiolaisten juhlasta. Sopipa hyvin päivän ilmaan.

Partiolaisten lippulinnat ja rummutus tahdittivat loppumatkaa kotiin.

Jälleen kerran: onpa meillä hieno kotikaupunki.

Kolme tuntia tyttäreni kanssa tivolissa tänään. Aurinko kärvensi kasvoja tehokkaasti. Ensi viikolla jälleen tivoliin. Tällä kertaa Kööpenhaminassa.

Luin Pirjo Hassisen kirjan Suistola: sujuvaa kerrontaa meistä tavallisista ihmisistä.

Luin Laura Kolben ja Katriina Järvisen kirjan Luokkaretkellä hyvinvointivaltiossa: helppolukuinen kirja ja kiinnostava aihe, tästä aiheesta pitäisi blogata joskus.

Katsoin Elia Kazanin elokuvan Viettelysten vaunu: viisi tähteä, nyt ymmärrän miksi Marlon Brandoa on pidetty niin seksikkäänä.

Söin juuri ensimmäistä kertaa elämässäni kebabia. Ei tarvitse syödä toista kertaa. Tällaisessakin tynnyrissä voi elää.

Aamupäivällä kävin katsomassa, kun sosiaalidemokraatit ja kommunistit marssivat. Demarit marssivat hiljaisuuden vallitessa kävelykatua pitkin, kommunistit marssimusiikin tahdissa pitkin kaupungin pääkatua. Imagovoitto kommareille. Ihailen ihmisiä, jotka uljaasti marssivat lippunsa perässä, vaikkakin väärän ja harhaan.

"Ihailkaa ihmisiä, jotka etsivät totuutta. Varokaa niitä, jotka ovat sen löytäneet."

Vasemmistoliittolaisetkin olivat koolla. Vasemmistoliiton äänestäminen on kuin rkp:n äänestäminen: sillä ei ole mitään merkitystä poliittisen päätöksenteon kannalta mutta tuntuu varmaan kivalta.