Kävin Helsinki Pridessä.
Marssin oman viiteryhmäni mukana. Edellisen kerran marssin kaksikymmentä vuotta sitten ylioppilaiden soihtukulkueessa itsenäisyyspäivänä. En ole marssijatyyppiä. Paraati oli tylsähkö.
Pridepuistossa katsastin teltat läpi. Sitten ymmärsin, että homoksi tullaan elämällä homon elämä. Lähdin pois. Mietin, mitä teen asialle.
5 kommenttia
arkadas
6.7.2010 08:37
"Homoksi tullaan elämällä homon elämä.." Minkälainen on Sinun mielestäsi homon elämä? Omasta mielestäni se ei ole sen kummempaa kuin heteroidenkaan elämä. Olen itse ollut kerran mukana Pridella - not my cup of tea. On toki muitakin tapoja "parantaa maailmaa" tässä asiassa, kuin marssia kerran vuodessa näkyvästi...
Roope2
12.7.2010 23:36
Siteeraamallasi lauseella tarkoitin sitä, etten tunne kuuluvani homoyhteisöön, koska olen kaapissa ja enkä arjessani juurikaan seurustele homojen kanssa. Haluaisin kuulua siihen yhteisöön mitä se sitten tarkoittaakaan. Jos eläisin avoimesti homona eli eläisin homon elämää, tuntisin todennäköisesti kuuluvani tuohon yhteisöön.
Marssimista parempia keinoja ovat osallistuminen julkiseen keskusteluun ja avoimmuus omassa elinympäristössään. En nyt keksi muita.
Ilopilleri
4.8.2010 20:59
Mikä tarkalleen ottaen on tuo "viiteryhmäsi"? Bi-ukkomiehet?
Homoksi ei tulla, sellaiseksi synnytään.
Roope2
14.8.2010 22:33
Homoksi tulemisessa yritin soveltaa vulgaaritulkintaani Beauvoirin teesistä "Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan".
Marssin aikainen viiteryhmäni oli kokoomus. Monta muutakin sieltä toki olisi löytynyt.
RxCat
15.9.2010 22:49
word, ilopilleri