Huiskun takaa

Tuntuu jotenkin taas semmoselta et omaa elämää pakko pysähtyy olis miettimään....et mikä se suunta olis minkä sit haluis ottaa......

Lauantaina baariin eksyin ja siellä vähän synkät fiilikset pääs tulemaan ku kaverin piti aikaisemmin lähteä jo pois ku hänellä niin kova migreeni puhkes :/// Mut siinä kun yksin olin niin mun luokse tuttavuutta tuli tekemään semmonen vanhempi mies joka niin nuorekkaasti ja kalliisti pukeutunu oli.....

Hän siinä sit poppersia veti aika tavalla ja ihan hirveen kova puhumaan oli.....mulle yritti heittää kovasti kaikkee läppää ja nuorekkaalta kuulostaa vaikka yli kuudenkympin hän varmaan jo on.....

Menin hänelle sit loppuillasta vähän avautumaan ..... tilitin siinä miten hankala mun tilanne on ku haluaisin ihan toisenlaista elämää viettää ja elämästäkin nauttii ..... mut tää työ niin raskasta on varsinki ku meillä nyt taas ale on alkanut jo vähän etuajassa ja asiakkaita ihan liikaa koko ajan on......

Niinpä hän sit kätensä laittoi mun ympärille ja kertoi et hänellä ei rahasta enää pulaa oo ja että hän vaan haluis jonkun jonka kanssa elämän jakais kun vielä hyväkuntoinen on......et vois matkustella ja ostella tavaraa.....laittaa rahaa menemään ettei joutuis sitä jättään perintönä niille jotka ei oo häntä ikinä hyväksyneet ;)))

Hän sit sitä mieltä oli ihan et meillä vois hyvinkin synkata yhteen.....et kumpikin vois vielä saada mitä haluaa...kun hän niin haluais nuoremman miehen elinvoimasta ja viriiliydestä nauttia ihan estottomasti ja mä voisin tykätä siitä ettei mulla murhetta olis tulevaisuudesta....ja et voisin ostella melkein mitä ikinä huvittaa....

Eihän hän semmoinen ihan ole mitä mä oon ajatellu kumppanilta ku hän selkeästi jo eläkeläiseltä näyttää....vaik koittaakin kätkeä sitä ihan viimesimpään muotiin.....eli tyylitajua hänellä kyl olis :))) Mut sitä en tiedä voisinko hyväksyy et hän vanhempi mun omaa isää olis jos hän vielä elossa olis.....ja kovasti hän sitä poppersia tuntuu käyttävän mikä mua kanssa vähän kummastuttaa....

Mä lupasin kuiteski harkita ja ehkä me tästä tutustutaan pikku hiljaa ja katotaan miten meidän juttu kehittyis...

Paljon on aikaa kulunu mun edellisestä blogista mut niin paljon kaikenlaista tapahtunu on.....eikä energiaa oo enää ollu kirjoitella ku asiat niin sekaisin olleet on.....

Jälkeenpäin nyt huomaan etten oo osannu huolta itsestäni oikein pitää....kun liikaa vuoroja oon ahnehtinu.....jotta vähän enemmän rahaa saisin kun niihin mun menoihin ei tuntunu palkka oikein riittävän :(((

Ehdin sit aika lailla uusia taas mun vaatekaapin ja vähän sitä omaa tyyliä taas päivittää....aika monta kertaa syömässä kävin kavereiden kanssa tasokkaissa ravintoloissa.....ja sit yhtenä viikonloppuna milanoon shoppailemaan mentiin..

Noh mun palkalla ei tommosta elämää oikein kauaa jatkamaan pysty....ja lopulta olin töissä melkein aina......kunnes tuntui etten enää aamulla sängystä ylös jaksa nousta....ja et illalla piti ittensä nollata valkoviinillä jotta unen päästä kiinni sain....

Lopulta olin niin puhki et suoraan sairaslomalle itteni laitoin ja lääkärikin sanoi et ihan loppuun palamisen oireet mulla selkeästi jo näkyis....ettei enää terveys kestä tämmösen duunin painamista.....

Nyt sitten vaan itteäni vähän parantelen ja ehkä vähän semmosta hemmotteluakin taidan yrittää ;) jotta sit taas joskus parempana ja entistä vahvempana mä tästä nousen ja näytän vielä kaikille etten luovuttanu oo.....

Ihanat helteet on meitä hellineet....mut mä raukka joudun töissä oleen enkä niistä oikein pääse nauttiin :(( Mut ehkä viikonloppuna sit kun ne helteet alkaa jo loppumaan...

Mut mä niin oon kyllästyny tähän duuniin... jossain vaihees mun on pakko ettii jotain muuta ku tätä halpisketjun tylsää raatamista....kun myyjiäkin meil tuntuu olevan koko ajan vähemmän ja saa paiskia kyl hommia niin et ihan puhki on... Kaiken lisäks meidän ketjulla menee kuulemma ihan sikahyvin.....viime perjantain myyntiki ihan ennätysluokkaa oli aikasempiin vuosiin verrattuna.... ja silti henkilökuntaa vaan aina vähemmän ja vähemmän.....

Mut ei jaksais vähemmän kiinnostaa mun tyhmä työ.....vaan viime päivät oon tarkkaillu mun työkaveria jonka syömishäiriö mun huomion on aika totaalisesti saanu.....vaik hän edelleen kaiken kiistää...Yrittäny kysellä oon muiltakin työkavereilta onko he hänen käytöksessään mitään outoa huomanneet....ja että onko hän heidän mielestään normaalisti syönyt ja ittestään huolta pitäny....Kaks meidän porukasta aika kauhistuneelta vaikutti kun pyysin heitä tukemaan tätä raukkaa kun hänellä tämmönen kamala elämänvaihe on....

Itse hän kieltää kaiken ja väittää et mä täysin harhainen oon ku kuvittelen semmosta.....mut ihan niin vähällä mä luovuta en kun ihan selvästi näen et hänellä syömisen kanssa ongelmia olis.....

Mä oon päättäny et mä nyt haluan tän ihmisen hoitaa kuntoon vaik joudun kovan vastarinnan kohtaamaan.....koska mullakin on tarve et joku muhun voi tukeutua ja vaikka ripustautua....niin että mäkin tunnen itse olevani arvokas ja vahva. Sillä tarvitaan vahva ja hyvä ihminen et tämmösen ongelman hoitaa läpi....kun moni muu ihan vaan on tyhjän puhuja ja turhan haihattelija.....mut tiedän et mussa jotain on mikä saa mut näyttämään että mä pystyn laittaan asiat kuntoon...

Työkaveristani viime aikoina huolestunu oon....ku oon aika varma et hänen asiansa ei kovin hyvin oo...vaik hän ei sitä itse haluaa myöntääkään....

Viime viikol hänen näin oksentavan.....ja kysyin et onko hän vatsataudin saanu et pitäiskö hänen kotiin mennä ....mut hän terveen näköinen oli ja sanoi et kunnossa ihan olis ja työpäivän teki loppuun....Mut sit taas pari päivää sitten hän selkeesti oksentanu taas oli kun vessassa oksennuksen haju oli ja hän sieltä tuli....

Aluks en tajunnu mistä kyse on mut nyt ymmärtäny oon....kun ei ruokiksella hän koskaan kunnolla syömään mee.....vaan hänellä on jotain ihan pientä mukana kuten hedelmiä joilla pitäis sit koko päivän jaksaa ://

Mut sit yks päivä hän mulle kertoi kuinka oli edellisenä iltana ravintolassa ittensä ihan kipeeks syöny.....ja silloin tajusin mistä hänen raukan elämässä kyse olis.....ja sanoin että saanko arvata mitä hän ravintolan jälkeen tekemään meni....ja suoraan sanoin et oksentamaanko jouduit menemään....

Hän yllättynyttä ja vähän ärtynyttä siinä esitti sit.....sanoi et mitä ihmettä mä päässäni oon kuvitellu ja mitä mä tolla tarkotin....Sit tätä naista halasin siinä ihan heti ja sanoin et mä voisin hyvin hänen tukihenkilö olla ja että mä voin auttaa hänet ulos siitä kierteestä kun eräällä kaverilla samanlainen tilanne aiemmin oli ja jotakin siitä aiheesta tiiän....

Mua häiritsee vähän se ettei hän oo vielä muhun pystyny tarpeeks luottamaan et olis kertonu hänen tilanteestaan vaan kiistää sen edelleen.....mut mä en häntä pulaan oon jättämässä vaan oon aikonut tarkkailla mitä hän syö ja meneekö hän päivisin oksentelemaan.....koska hän selkeästi salata yrittää kaiken ://

Tiedän et voisin itsestäni aika ylpeä olla jos voisin jonkun ihmisen kiskoa kuiville vaikka sit melkein väkisin.......niin et tää henkilö vois myöhemminki ajatella mua siinä valossa et oon hänen elämänsä laittanu kuntoon kun hän ei siihen olis yksin pystyny.....ja hän varmaan ikuisesti kiittelis mua...

Iki-ihana Adam Lambert täällä kävi ja mä parhaani yritin et olisin yhteiskuvan saanut tai ehkä muutaman sanan pystyny hänen kanssaan vaihtamaan....

Mut kun työvuoro just oli enkä kehdannu hirveen paljon aikaisemmin lähteä sitä Stokkalle väijymään......ja sit huomasinkin et se jono oli ihan älytön ja koko porukka alko hysteerisesti riitelemään kun ne huomas et kaikille ei oo aikaa... Siinä mäkin sit omat tönimiseni tein ja haistattelin parille akalle jotka yritti mun ohi siitä änkeä....mut niin kävi etten yhteiskuvaa enää saanu....

Mut vielä huonompaa tuuria seuraa.....lähdin sit mieltäni parantelemaan myöhemmin illalla ulos ja Jenny Woohon lopulta menin sisään.....ja kuulin et Adam oli siellä käynyt ihan vähän aikaa sitä ennen :((( ja mä ihan spontaanisti aloin siinä itkemään....Olin vielä silmiä meikannu vähän Adamin tapaan ja se kaikki alko valumaan pitkin mun poskia......ja mä join ja join vielä enemmän .....

Siitä illasta en sit enää muistakaan muuta kuin että riitelin jonku miehen kanssa ja hän mulle kaikenlaisia loukkauksia huuteli.....ja sit yksinään hoipuin kotiin joskus tosi myöhään.....et ehkä mä jotenkin ansaitsen sen et mulla huono tuuri aina on.....kun tuntuu ettei se lopu ikinä mitenkään.....

Tänään sairaaks ilmoittauduin vaik oikeesti en sairas ollutkaan....mut tuntuu et toi meidän työilmapiiri alkaa muodostuu silleen aika stressaavaks.....

Mut viime viikolla puhutteluun otettiin ku kassassa jotain epäselvyyksiä oli ja mun esimies päähänsä sai et juuri mä olen väärin rahasta antanut jollekin.....ja esille otti kans että mä olen kaks huomatusta saanut siitä et epäystävälline asiakkaalle olen ollu....

Mut sietää sitten pitäis ihan mitä vaan? Jos asiakas etuilee tai tulee haukkumaan tuotetta ihan ilman mitään järkevää syytä niin munko pitäis hänelle ihan loputtomasti ystävällinen olla :O

Mulla periaate on ollu et aluks ystävällinen ollaan mut sit jos viesti perille ei mee niin voin sit lopulta sanoa et mun ei tartte mitä tahansa vittuilua kuunnella ja että asiakas voi suksia muualle jos ei tuote tai palvelu miellytä....ja mun mielestä ihan oikeassa asiassani oon.....

Huomaa kyl nyt aika täysin mimmosta on olla isossa ketjussa töissä....ku mun esimies mittaamaan tulee joka ikisen vaatepinon jonka viikannu oon....ei ees sen verran luottamusta toiselle vois antaa......ja minuutit lasketaan et kuka saa kassalla olla ja kuka ei.....

Kaipaan kyl täältä taas johonkin muualle.....ei mua luotu oo palvelemaan jotain isomahaista yksinhuoltajaa joka ei oo alkeellisii käytöstapoja oppinu vaan ryysää ovesta sisään kattomatta eteensä ja valittaa joka asiasta....

Oon miettiny mitä joku mun idoleista niinku vaikka Britney tekis jos joutuis samanlaista duunii ku mä tekemään .....niin kestäskö se näinkää kauaa? Kun haluis jotain muuta tehdä ja itseään toteuttaa niin kuka alistuu oleen jonkun toisen kynnysmattona ku haluis itse lavalle nousta ja esiintyy.....

Mut ehkä joku ihana mies taas jonain päivänä mun mielen paremmaks saa ja sit ehkä taas voimia saan et jaksan itteeni paremmin esille tuoda jos vaikka mallinhommia voisin jatkossa tehä.....

En tiedä teinkö oikein vai väärin ku vanhan koulukaverini suostuin tapaamaan kun puhelimessa hän kanssa niin omituiselta kuulosti et kahvilaan sitten mentiin kuulumisia vaihtamaan....

Hän mua niin vakavana jo alusta asti tuijotti ja sanoi et haluais mieleltään päästää asioita joita ei aiemmin oo sanoa uskaltanu.....ja mä tietty sanoin et kertoo mitä hänen mielellään sit olis......Ja sit hän mua syyllistämään alko kertomalla ajatuksistaan ://

Meillähän siis kouluaikoina suhde oli ja hän minuun niin rakastunu oli....kun itse vielä silloin en valmis sitoutumaan ollu ja kevyemmin koko jutun otin ;))) Hän sitten sanoi että hän vasta nyt uskaltaa kertoa mulle kuinka hajalle hän meidän suhteesta silloin aikanaan meni kun mä sen mitään ilman selitysiä lopetin ja että mä hänestä halusin ainostaan sen että hän mun läksyt teki....Ja että mä kylmä ja tunteeton olisin :(((

Hänelle sanoin et silloin teini-ikäisiä oltiin eikä tossa iässä aina toisen tunteita osaa huomioon ottaa ja että katkasin silloin meidän suhteen koska tunsin kuinka hän muhun takertu.....eikä hän olis pelkkään ystävyyteen tyytyny .....ja että hän voi syytöksensä ihan tunkea ties minne.....

Olisinhan mä ehkä voinu kertoa miks mä hänet jätin niin nopeesti ku koulu loppu mut mun oma elämä oli kans silloin aika vauhdikasta.....oli biletystä ja poikii tuli ja meni siinä yhdessä vaihees jonka kaikki varmaan on eläny ;)))) Mulla ei vaan ollu haluu eikä kykyy rupee miettiin sitä miten jonku ahdistuneen nörtin psyyke kestää sen et se joutuu torjutuks....sori vaan mut jokainen ajattelee itseään ensiks ja sitten vasta muita :))))

Hän selittää yritti et ihan psykologilla täyty käydä et hän ittensä kasaan sai kun mä mukamas hänet niin huonoon kuntoon käytökselläni laitoin.....kun en hänen viesteihin enää vastannu enkä selityksiä kertonu.....eli kaikki paha taas hänen elämässään on mun aiheuttamaa näköjään....että semmosta soopaa taas ://

Hän kouluaikoina semmonen nörtti oli joka ei oikein sanaa suustaan sanonu ja pystyny ei oikein kertomaan mitä multa ylipäätään halus.....ja sit on kiva jälkeenpäin syyttää kun en hänen ajatuksiaan lukea osannu.....et näin sit.
Mä hänelle sanoin et hän voi syytöksensä ottaa ja heittää ihan minne huvittaa ja että mä häneen aikamoisen pettyny oon että hän vaivautuu paikalle tulemaan ja mulle tommosen syytösryöpyn heittämään......et menis ja kasvais isoks :)))

Hän siinä itkuun pillahti sit ja mulle jonkun hävyttömyyden heitti ja ovesta ulos marssi.....ja mä siinä sit vaan hieman naurahdin ja jatkoin maitokahvin juomista loppuun asti......eli aikamoisia pettymyksiä nää miehet tahtoo olla....olisko täs maailmas enää kivaa ja tasapainoista miestä ollenkaan ku tommosia ruikuttajia vaan vastaan tulee :///

Mut jotain kivaa tähän lopuksi, niin rakastan tätä kuvaa ja Shauna Sandia muutenkin :))))

http://thesuperficial.com//bfm_gallery/2010/03/Shauna%20Sand%20in%20Miami%203-31-2010/gallery_enlarged/gallery_enlarged-shaunabikini01.jpg

Rakas äitini sukua oli luokseen kutsunu....siskoni esille toi jopa uuden poikaystävänsä jonka hän oli vähän aikaa sitten netistä löytäny ja nyt niin onnelliselta he kyyhkyläiset näyttivät olevan......

Täti siinä sitten tietävän näkösenä sanoi et taitaa olla siskoni varassa nyt et suku jatkuu....siinä sit menin vähän ikävän näköiseks ja täti anteeks pyys jos herkkään kohtaan osui.....mut minä keskustelun vaan muuhun käänsin ://

Vähän yksinäinen olo siinä ehkä sit tuli.....ja ajattelin et voisin ehkä vähän tsempata ja ottaa vaik yhteyttä siihen mun vanhaan koulukaveriin ja kattoo mitä hänelle nyt kuuluis.....ja ehkä panostaa myös vähän bilettämiseen ettei enski pääsiäisenä ihan yksin sukulaisten seurassa istua tarttis.....

Ja ehkä sitä kevään tullessa vois taas vähän vaatekaappiaki kattella et kehtaako noita päällänsä pitää ja et onko oman tyylinsä päivittäny ihan tälle vuosikymmenelle....ettei ihan turhan takia niitä omia mahkuja mee pilaamaan ....Varmaan meikkirintamallakin tapahtunu on jotain uutta ja kivaa.

Ehkä ois voinu sinne munaristeilylleki mennä mut mulla vähän semmonen ennakko asenne tommosia juttuja kohtaan on....kun miehet niin sikoja muutenkin on niin mites sitten laivalla kun porukka humaltuu......kun semmosta mut huomioon ottavaa tyylikästä körilästä haluaisin löytää eikä jotain seksiä vonkaavaa tavallista juoppoa ;))) kun niitä vastaan tulee ihan liikaa muutenkin :(( Mut elämä kuljettaa ja parhaansa voi jokainen meistä vaan yrittää.....

Vanha koulukaveri viestiä laittoi monen vuoden jälkeen....kun en häneen oo hirveesti yhteyttä pitäny eikä hän minuun......kun mukamas kaikenlaista kiirettä on ollu puolin ja toisin ://

Hän mun jonkinlainen ensirakkaus tais olla vaik täytyy myöntää et enempi se homma yhdensuuntaista tais olla.....en ylpeä varsinaisesti oo miten kylmästi häntä aikoinaan nuorena kohtelin.....sillon kun sitä ei viel oikein osannu ajatella et toisillakin vois tunteet olla.....

Hän semmonen hiljane nörtti oli jolla ajatuksia oli paljon ja koulussa hän hurjan hyvä oli......kun mä taas enempi kiinnostunu olin hauskanpidosta ja esiintymisestä ja silleen......ja hän toivottoman ihastunut minuun oli ;)))
Mä lähinnä kiinnostunu olin siitä et hän mun läksyt teki monen vuoden ajan ja hänen ansiostaan jollain lailla koulusta läpi selvisin.....ja samalla seksii häneltä sain kun ne hormonit silloin hyrräs niin tavattomasti ;)))

Nytkin hän viestissään jotenkin niin alakuloselta vaikutti.....ties mitä hänen elämässään on tapahtunu näiden vuosien aikana...ja tiedä sitä onko hän vieläkään mun yli päässy.....mut suoraan tietty ei tommosia uskalla kysyy ....mut ehkäpä se selviää jos tässä joku kerta taas tavataan......

Mä myönnän et mun on vaikee ollu tajuta hiljasii ja sulkeutuneita ihmisii ku mä itse tämmönen aika värikäs persoona oon.....se vaan on jonkunlainen näkökulma kysymys et miten suhtautuu siihen et toiselta pitää yrittää saada tunteita kaivettuu esille ku se ei niitä itse pysty esille saamaan.....mulle semmoset ihmiset on aika hankalia olleet enkä niitä pitemmän päälle oo pystyny ihan ymmärtämäänkään.....kun jokainen pelaa luonteensa mukaan......

Mut mä toivon et hänen kanssaan vielä juttelemaan pääsen ja ihan mukava olis kuulla onko hän mun muistosta eroon päässy vai vieläkö hän ehkä haikailis meidän välistä suhdetta.....kun hän aika raskaasti aikoinaan otti kun sanoin etten haluu hänen kanssaan enää jatkaa ku koulu loppu......

Syömässä illalla kävin bestikseni ja hänen poikaystävänsä kanssa....tai en tiiä voiko häntä enää bestikseks ees sanoa ku nähdään toisiamme nyt jo harvemmin :((

Ennen tietty samassa työpaikassa oltiin ja sitä kautta aina yhdes....mut kyl hänen poikaystävänsä suurin syy siihen on ettei voida niin usein nähdä.....Kai sitten luulee se vielä et mä jotenkin uhka heidän suhteelleen olisin eli aika epävarma ittestään vieläkin on.....

Eihän meistä ikinä ystäviä tullu....ku hän niin kateellinen aina ollu on sille että mä ja bestis tunnetaan jo vuosikausien takaa....ku hän vasta pari vuotta sitten jostain peltojen keskeltä hesaan on muuttanu ja sen jälkeen onkin nokka pystyssä kulkenu esittäen jotain huipputrendikästä......

Kylhän mä nyt oon jo hyväksyny ajatuksen että bestikseni on valintansa tehny ja heidän suhteensa jatkunu on nyt jo aika kauan.....mut silti mussa joku pieni toivo elää et vielä jonain päivänä mun bestis tajuaa mimmonen feikki toi sen bf oikein on.....ja kukapa tietää mitä sen jälkeen tapahtuis ;))))

Mut mulle noi vuodet mun bestiksen kanssa on ollu tärkeitä....ja näyttää ajattelin sen nyt hänelle pitkästä aikaa et unohtanu en mitään oo.....niin et printannu olin kuvia meidän yhteisistä hetkistä.....semmosiakin mis yhdessä ollaan halailtu ;)))) Ihan albumiks niitä kokosin ja semmosen ihanan ystävänkansion väsäilin ja hänelle sen ojensin ravintolassa :))) Mun bestis oli oikein iloinen ja yllättyny.....mut hänen poikaystävänsä näytti niin myrkyn nielleeltä et taas luuli et mä jotenkin provosoida yritin.....Mut minkäs tekee jos ajatukset on aina niin negatiivisia ja itsekkkäitä.....