En tiedä teinkö oikein vai väärin ku vanhan koulukaverini suostuin tapaamaan kun puhelimessa hän kanssa niin omituiselta kuulosti et kahvilaan sitten mentiin kuulumisia vaihtamaan....
Hän mua niin vakavana jo alusta asti tuijotti ja sanoi et haluais mieleltään päästää asioita joita ei aiemmin oo sanoa uskaltanu.....ja mä tietty sanoin et kertoo mitä hänen mielellään sit olis......Ja sit hän mua syyllistämään alko kertomalla ajatuksistaan ://
Meillähän siis kouluaikoina suhde oli ja hän minuun niin rakastunu oli....kun itse vielä silloin en valmis sitoutumaan ollu ja kevyemmin koko jutun otin ;))) Hän sitten sanoi että hän vasta nyt uskaltaa kertoa mulle kuinka hajalle hän meidän suhteesta silloin aikanaan meni kun mä sen mitään ilman selitysiä lopetin ja että mä hänestä halusin ainostaan sen että hän mun läksyt teki....Ja että mä kylmä ja tunteeton olisin :(((
Hänelle sanoin et silloin teini-ikäisiä oltiin eikä tossa iässä aina toisen tunteita osaa huomioon ottaa ja että katkasin silloin meidän suhteen koska tunsin kuinka hän muhun takertu.....eikä hän olis pelkkään ystävyyteen tyytyny .....ja että hän voi syytöksensä ihan tunkea ties minne.....
Olisinhan mä ehkä voinu kertoa miks mä hänet jätin niin nopeesti ku koulu loppu mut mun oma elämä oli kans silloin aika vauhdikasta.....oli biletystä ja poikii tuli ja meni siinä yhdessä vaihees jonka kaikki varmaan on eläny ;)))) Mulla ei vaan ollu haluu eikä kykyy rupee miettiin sitä miten jonku ahdistuneen nörtin psyyke kestää sen et se joutuu torjutuks....sori vaan mut jokainen ajattelee itseään ensiks ja sitten vasta muita :))))
Hän selittää yritti et ihan psykologilla täyty käydä et hän ittensä kasaan sai kun mä mukamas hänet niin huonoon kuntoon käytökselläni laitoin.....kun en hänen viesteihin enää vastannu enkä selityksiä kertonu.....eli kaikki paha taas hänen elämässään on mun aiheuttamaa näköjään....että semmosta soopaa taas ://
Hän kouluaikoina semmonen nörtti oli joka ei oikein sanaa suustaan sanonu ja pystyny ei oikein kertomaan mitä multa ylipäätään halus.....ja sit on kiva jälkeenpäin syyttää kun en hänen ajatuksiaan lukea osannu.....et näin sit.
Mä hänelle sanoin et hän voi syytöksensä ottaa ja heittää ihan minne huvittaa ja että mä häneen aikamoisen pettyny oon että hän vaivautuu paikalle tulemaan ja mulle tommosen syytösryöpyn heittämään......et menis ja kasvais isoks :)))
Hän siinä itkuun pillahti sit ja mulle jonkun hävyttömyyden heitti ja ovesta ulos marssi.....ja mä siinä sit vaan hieman naurahdin ja jatkoin maitokahvin juomista loppuun asti......eli aikamoisia pettymyksiä nää miehet tahtoo olla....olisko täs maailmas enää kivaa ja tasapainoista miestä ollenkaan ku tommosia ruikuttajia vaan vastaan tulee :///
Mut jotain kivaa tähän lopuksi, niin rakastan tätä kuvaa ja Shauna Sandia muutenkin :))))
