Ihanat helteet on meitä hellineet....mut mä raukka joudun töissä oleen enkä niistä oikein pääse nauttiin :(( Mut ehkä viikonloppuna sit kun ne helteet alkaa jo loppumaan...
Mut mä niin oon kyllästyny tähän duuniin... jossain vaihees mun on pakko ettii jotain muuta ku tätä halpisketjun tylsää raatamista....kun myyjiäkin meil tuntuu olevan koko ajan vähemmän ja saa paiskia kyl hommia niin et ihan puhki on... Kaiken lisäks meidän ketjulla menee kuulemma ihan sikahyvin.....viime perjantain myyntiki ihan ennätysluokkaa oli aikasempiin vuosiin verrattuna.... ja silti henkilökuntaa vaan aina vähemmän ja vähemmän.....
Mut ei jaksais vähemmän kiinnostaa mun tyhmä työ.....vaan viime päivät oon tarkkaillu mun työkaveria jonka syömishäiriö mun huomion on aika totaalisesti saanu.....vaik hän edelleen kaiken kiistää...Yrittäny kysellä oon muiltakin työkavereilta onko he hänen käytöksessään mitään outoa huomanneet....ja että onko hän heidän mielestään normaalisti syönyt ja ittestään huolta pitäny....Kaks meidän porukasta aika kauhistuneelta vaikutti kun pyysin heitä tukemaan tätä raukkaa kun hänellä tämmönen kamala elämänvaihe on....
Itse hän kieltää kaiken ja väittää et mä täysin harhainen oon ku kuvittelen semmosta.....mut ihan niin vähällä mä luovuta en kun ihan selvästi näen et hänellä syömisen kanssa ongelmia olis.....
Mä oon päättäny et mä nyt haluan tän ihmisen hoitaa kuntoon vaik joudun kovan vastarinnan kohtaamaan.....koska mullakin on tarve et joku muhun voi tukeutua ja vaikka ripustautua....niin että mäkin tunnen itse olevani arvokas ja vahva. Sillä tarvitaan vahva ja hyvä ihminen et tämmösen ongelman hoitaa läpi....kun moni muu ihan vaan on tyhjän puhuja ja turhan haihattelija.....mut tiedän et mussa jotain on mikä saa mut näyttämään että mä pystyn laittaan asiat kuntoon...
