Työkaveristani viime aikoina huolestunu oon....ku oon aika varma et hänen asiansa ei kovin hyvin oo...vaik hän ei sitä itse haluaa myöntääkään....
Viime viikol hänen näin oksentavan.....ja kysyin et onko hän vatsataudin saanu et pitäiskö hänen kotiin mennä ....mut hän terveen näköinen oli ja sanoi et kunnossa ihan olis ja työpäivän teki loppuun....Mut sit taas pari päivää sitten hän selkeesti oksentanu taas oli kun vessassa oksennuksen haju oli ja hän sieltä tuli....
Aluks en tajunnu mistä kyse on mut nyt ymmärtäny oon....kun ei ruokiksella hän koskaan kunnolla syömään mee.....vaan hänellä on jotain ihan pientä mukana kuten hedelmiä joilla pitäis sit koko päivän jaksaa ://
Mut sit yks päivä hän mulle kertoi kuinka oli edellisenä iltana ravintolassa ittensä ihan kipeeks syöny.....ja silloin tajusin mistä hänen raukan elämässä kyse olis.....ja sanoin että saanko arvata mitä hän ravintolan jälkeen tekemään meni....ja suoraan sanoin et oksentamaanko jouduit menemään....
Hän yllättynyttä ja vähän ärtynyttä siinä esitti sit.....sanoi et mitä ihmettä mä päässäni oon kuvitellu ja mitä mä tolla tarkotin....Sit tätä naista halasin siinä ihan heti ja sanoin et mä voisin hyvin hänen tukihenkilö olla ja että mä voin auttaa hänet ulos siitä kierteestä kun eräällä kaverilla samanlainen tilanne aiemmin oli ja jotakin siitä aiheesta tiiän....
Mua häiritsee vähän se ettei hän oo vielä muhun pystyny tarpeeks luottamaan et olis kertonu hänen tilanteestaan vaan kiistää sen edelleen.....mut mä en häntä pulaan oon jättämässä vaan oon aikonut tarkkailla mitä hän syö ja meneekö hän päivisin oksentelemaan.....koska hän selkeästi salata yrittää kaiken ://
Tiedän et voisin itsestäni aika ylpeä olla jos voisin jonkun ihmisen kiskoa kuiville vaikka sit melkein väkisin.......niin et tää henkilö vois myöhemminki ajatella mua siinä valossa et oon hänen elämänsä laittanu kuntoon kun hän ei siihen olis yksin pystyny.....ja hän varmaan ikuisesti kiittelis mua...
