"Uneliaan" homppelin päiväkirja

Menee kohta hermot erääseen opiskelutoveriin. Minusta on tullut jostain kumman syystä hänelle jonkinlainen auttavapuhelin. Tosin lähinnä Facebookin kautta. Aina kun satun olemaan Naamakirjassa yhtä aikaa hänen kanssaan, hän alkaa chattaamaan ja kysyy kamalan kysymystulvan. Ja ne kysymykset ei ole edes silleen mitään kaverillisia, vaan ihan sellaisia yleisneuvoja yms.

Esimerkiksi nyt hän on hakemassa kesätyöpaikkaa ja minun piti neuvoa häntä sen hakemuksen täyttämisessä. Ja muutenkin olen muka jokin ihmeen mikro/opiskelu/elämätukihenkilö hänelle. Sinällään se ei haittaa, mutta kun niitä kysymyksiä tulee aina niin kamalasti. Jos auttaisin häntä niin paljon kuin hän ehkä haluaisin, tekisin varmaan jo kaikki hänen paperityönsä ja hakemukset.

Periaatteessa minua ei haittaa, mutta kun se kaikki on välillä niin kovin yksipuolista. Hän kysyy ja minä vastaan. Ihan niin kuin joku auttavapuhelin.

Aussiebumilta on taas tullut uudet ystävänpäiväalusvaatteet. Hulvaton video:

:DDDDDDDDDD

Tänään oli lääkelaskennan tentti. Oli melkein tylsän helppo. Viisi tehtävää, jotka oli laskettu alle 15 minuutissa. Piti puoli tuntia vaan istua tyhjänpanttina. :P

Parempi kai se toisaalta on niin päin, että ne laskee helposti, kuin että ne olisivat vaikeita. Jo ihan potilasturvallisuudenkin kannalta. :D

Ja älkää uskoko lääkäreiden myyttiä, että sairaanhoitajaopiskelijoille riittäisi vain puolet lääkelaskuista oikein. Kyllä se niin on, että kaikki pitää olla just oikein viimeistä pilkkua myöten, että läpi pääsee. Ihan niin kuin oikeassakin elämässä. :)

Mulla on ilmeisesti yli kuukauden tauko opinnoissa loppuvuodesta! Siltä ainakin vaikuttaisi, kun en mitään muutakaan sille ajalle löytänyt tuolta koulun verkosta kun seuraavan syksyn opintoihin ilmoittauduin. Jippii!! Marraskuun lopulla töihin ja sit pitää ehdottomasti tehdä joku ihana matka! :) Minneköhän lähtisi?

Tänään oli koulussa "luennon" aiheena kuolema. Siksi "luento", kun enemmän oli kyse keskustelutilaisuudesta, jota luennoitsijat ohjasivat.

Oli todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä keskustelutuokio. Koko homma aloitettiin pohtimalla kysymyksiä "kuinka haluaisit kuolla? Millainen on hyvä kuolema?" Itse haluaisin kuolla vanhana, ns. täyden elämän eläneenä ja haluan tuntea olevani valmis kohtaamaan kuoleman. Kipua en halua tuntea (niin kuin ei varmaan kukaan). Fyysinen tila saisi mieluiten olla oma koti, mutta ei sairaalaympäristö tms. varmaan haittaisi. En halua, että elämääni pitkitetään turhaan pitämällä letkuissa tms.

Oman pohdinnan jälkeen mentiin pienempiin ryhmiin ja pohdittiin ryhmässä annettuja aiheita. Tällä kertaa kuolemaan pohdittiin ammatillisesti, hoitajan ja/tai potilaan näkökulmasta. eri pisteitä oli muutamia ja kaikissa pohdittiin kuoleman hetkeä ja sen lähestymistä eri tarpeiden/ulottuvuuksian näkökulmista. Esimerkiksi potilaan fyysisiä, hengellisiä ja sosiaalisia tarpeita. Oli äärimmäisen mukavaa, vaikka aluksi suhtauduinkin hieman skeptisesti, johtuen kylläkin toisesta luennoitsijasta.

Jossain välissä tuli puhe myös hoitotestamenteista/hoitotahdosta. Hoitotestamentti on siis asiakirja, jossa laatija kertoo omasta tahdostaan liittyen saamaansa hoitoon sellaisissa tilanteissa, joissa omaa mielipidettään ei erinäisistä syistä pysty ilmaisemaan. Periaatteessa pelkkä oma allekirjoitus riittää, mutta vahvasti suositeltavaa on pyytää kahdelta todistajalta allekirjoitukset. Pitää varmaan itsekin tehdä sellainen. Suosittelen sellaista myös muille. Se on todella kätevä niin hoitohenkilökunnan kuin myös omaisten kannalta. Kun oma tahto on paperilla ja kaikkien tiedossa, ei omaistenkaan tarvitse tehdä vaikeita päätöksiä.

Tässä pari hyvää linkkiä kiinnostuneille:

http://www.stakes.fi/FI/Palvelut/lomakkeet/htestamentti.htm

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00809&p_haku=hoitotestamentti

Olen nukkunut äärimmäisen huonosti parina viime yönä. Tavallaan nukuttaa, mutta kun sänkyyn menee, ei uni tule millään. Viime yönäkin kello oli yli neljä kun vihdoin pääsin uneen. Ja herätys oli soimassa 7.30. Tosi pirtee olen tänään kyllä ollut...

Koulussa oli vieläpä eka luento sellasessa luokassa, joka on käsittämättömän pieni verrattuna ihmismäärään. Loppui happi lievästi kesken ja päähän alkoi särkemään. :( Ihan ahterista koko päivä! Viimeinen luento menikin sitten täysin horroksessa vaikka tila olikin parempi.

---

Helmikuun alussa onkin sitten muutto Vuosaareen edessä. Enää pari viikkoa! Olenkohan edes maininnut siitä täällä? (On pää vähän "pimpom" tällä hetkellä.) Kauhea homma edessä. Loppuviikosta pitäisi alkaa jo pakkaamaan, kun on paljon tavaraa ja vain vähän aikaa. Mutta eiköhän siitä selviä. Onneksi palkattiin muuttofirma, niin ei tarvitse kantaa esimerkiksi pyykinpesukonetta rappusia. :D

Nyt odottelemaan nukkumatin vierailua! :)

Kaikkea sitä. Kirkon sivuilla on testi, jolla voi testata, ketä Jeesuksen lähipiiristä muistuttaa.

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/794CC4E7AAF4133FC22576A4002A6FE3?OpenDocument&lang=FI

Mulla tuli ykkösenä Magdalan Maria ja tokana Johannes Kastaja. :D

Tämän päivän Kirkko & Kaupunki -lehdessä oli "laatikko" lehden alussa, jonka otsikko on "Iankaikkisesti" ja itse teksti menee näin: "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teillekin annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan." Ko. katkelma on Luukkaan evankeliumista.

Minusta tämä liittyy erittäin läheisesti tähän suuren suuren "homokeskusteluun", jota on käyty kirkossa ja sen ympärillä jo vuosikausia. Eivätkö nämä Jeesuksen sanat tarkoita sitä, että koko tämä "keskustelu" on turha, koska asiassa ei ole mitään ihmisten päätettävissä olevaa. Ko. kohtaahan voisi vaikka jatkaa vaikka niin, että siunatkaa, jotta teidätkin siunataan (vink vink)?

Periaatteessahan kyse on ihan vain siitä, mitä kohtia Raamatusta haluaa käyttää. Kiinnostaako enemmän tietyt Mooseksen kirjojen kohdat (ei tietenkään ne kaikki, vain sopivin osin). Vai onko kenties kiinnostuneempi yleisemmistä ohjenuorista, joita voi periaatteessa soveltaa kaikilla elämän osa-alueilla ja mihin tilanteeseen vain.

Mietin vielä blogiani eilen ja siitä tuli mieleen oikeastaan henkinen kasvu. Olen nykyään ihan eri ihminen kuin kolme vuotta sitten aloittaessani blogin pitämisen. Kaikkea mahdollista on tapahtunut ja kaikki tapahtunut on muuttanut minua enemmän tai vähemmän. Ja koko elämän ajanhan tapahtuu henkistä kasvua, joten olisi kai melkein surullista, jos olisin edelleen samanlainen kuin ennen.

Surullista lähinnä siksi, että olen omasta mielestäni muuttunut parempaan suuntaan. Silloin joskus nuorempana olin kai aika höhlä. Ja ehkä hieman rasittavampi. :D Maailma oli kamalan mustavalkoinen. Ihan oikeasti kaikki oli vain hyvää/pahaa/huonoa... Nykyään on ehkä helpompi nähdä asiat monelta kantilta. :)

---

Puhuin erittäin hyvän ystävän kanssa eilen puhelimessa. Oli ihanaa taas pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia paremmin. :) Ei olla pitkään aikaan nähtykään, ollaan vaan viestitelty silloin tällöin.

Terve taas kaikille! Ajattelin taas pitkästä aikaa kirjoitella blogiani. On taas pieni tauko ollut kirjoittamisessa, mutta sellaista se välillä kai on. Kesä meni töissä syksy, opiskellessa. Nyt vaan tuntuu siltä, että olisi mukava kirjoitella enemmänkin.

Olen miettinyt taas, miksi alunperin aloitin blogin kirjoittamisen. Kai se oli enemmänkin päähänpisto vain. En jaksa edes selata blogiani niin kauas, kun sivuja on niin monta. :D Kun tässä loman aikana mietin taas bloggaamista tulin älynneeksi, kuinka tärkeä tämä blogini minulle onkaan. Varsinkin ihan aluksi tuli pohdittua kaikenlaista blogin avulla. Ehkäpä blogi auttoi minua rakentamaan jopa omaa identiteettiäni. Kuulostaako ihan hullulta?

---

Tänään oli lukukauden ensimmäinen koulupäivä. Voi kauhistus sentään, kun taas on niin kamalasti hommaa tulossa!

Odotan kyllä todella valmistumista! Eihän se opiskelu ja oppiminen siihen lopu, mutta vähenee huomattavasti. En kai loppujen lopuksi ole opiskelijatyyppiä. Ei varmaan riittäisi jaksaminen jos pitäisi opiskella vielä muutama vuosi pidempään. Ei ainakaan ilman välivuosia! :P

Mutta eihän sitä tiedä, jos sitten vanhempana jaksaa taas opiskella enemmän. En kiellä, etteikö olisi aika houkuttelevaa olla joskus osastonhoitaja. Tai vaikka ylihoitajakin. :D