Sunnuntaiaamu, herään viileään tuulenvireeseen, joka puhaltelee aukiolevasta parvekkeenovesta sisään. Ihanaa, tukahduttava kuumuus on poissa asunnostani. On hiljaista, epätodellisen hiljaista. Ei kuulu ratikan ääniä. Ei lasten ääniä pihalta. Ei auton ääniä. Ei mitään. Pakko nyt jotain elämänmerkkejä on olla!! Pieraisen. No johan tuli elämää!
Avaan television, tsunamidokumentti, kiinnostavaa! Sen jälkeen alkaakin ällötävän siirappinen kertomus orvosta jääkarhunpennusta. Suljen television ja avaan tietokoneen... Lintsi on auennut tältä päivältä. Ensimmäiset kiljahdukset kaikuvat Alppilassa kun Raketti linkoaa ihmisiä kohti taivasta.
Piipaa-piipaa... joku on saanut sydärin tai jossain palaa tai kissa on puussa...taas on hiljaista. Helsinki Juhannuksena :-) Hiljaisuus on häiritsevää joskus, painan siis iPodini Play-nappulaa, Pet Shop Boys laulaa Sodoman ja Gomorran Showsta. Piristyn :-)
Asutoni on sekaisin, puhtaita ja likaisia vaatteita sikinsokin, avoin purkamaton matkalaukku, lehtiä, papereita, likaisia astioita... en aio tänään vaivautua siivoamaan. Menen suihkuun ja kaupungille syömään ja vilkuilemaan alkaneita alennusmyyntejä :-)
Ihanaa sunnuntaita :-)
